keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

JH-kurssi ja Koiran Terve Rakenne 23.4. Kannuksessa!

Tervetuloa Keski-Pohjanmaan kennelpiirin järjestämälle Junior Handler kurssille! Nyt tarjolla vinkkejä koiran esittämiseen junnuille! Kouluttajan toimii Johanna Lahtinen.
Kurssin loppu puolella mahdollisuus saada vinkkejä myös ulkomuototuomari Jari Forsilta. JH kurssin jälkeen alkaen klo.14 Jari Forsin luento Koiran terve rakenne. Luennolle JH-kurssilaisilla vapaa pääsy.

Kurssimaksu 10e maksetaan paikan päällä ja hintaan kuuluu opetuksen lisäksi keittolounas, sekä mehu+pulla. Kurssille mahtuu mukaan 20 iältään 8-17 vuotiasta koiraharrastajaa aloittelijasta kokeneisiin.
Ilmoittautumiset maililla leena.puikko@kotinet.com 15.4 mennessä.

                                                                 ~~~~~~~~~~~


Keski-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää luennon KOIRAN TERVE RAKENNE. Luennoitsijana toimii kokenut ulkomuototuomari Jari Fors. Hän on kasvattanut suomenajokoiria vuodesta 1986.

Paikalla esiintymässä myös eri tyyppisiä koiria useista roturyhmistä ja näin pääsemme näkemään sekä kuulemaan rakenteen arviointia elävistä esimerkeistä. Luennon yhteydessä mahdollisuus saada myös vinkkejä koiran esittämiseen Johanna Lahtiselta.

Kurssimaksu 10e maksetaan paikan päällä ja hintaan sisältyy kahvi+pulla. Ilmoittautumiset 15.4 mennessä leena.puikko@kotinet.com


perjantai 15. tammikuuta 2016

Toipuu(ko)?

Kolme yötä selätetty. Voimakkaat kipulääkkeet on loppuneet, mutta vointi näyttää toistaiseksi hyvältä. Haava todella siisti. Lämmöt normaalit. Ulostus normaalia. Nukkuu paljon, juo normaalisti. Hieman on herkutkin alkaneet maistua. Nakit, kinkkumakkarat ja paistettu kana ovat suosikkilistoilla. Tänään näin ensimmäisen kerran että tuolla koiralla oli oikeasti nälkä. Sitä ilmettä en ole nähnyt viimeiseen kahteen viikkoon.


Wiima on ollut mukanani töissä pari päivää. Huomiseksi tulee koirahoitaja, kun lähden käymään yhden yön reissun Vaasassa tuhlaamassa joululahjaksi saamani Cheekin konserttilipun. Jostain syystä fiiliksiä ei vain hirveästi ole...

Koin nimittäin pienen kolauksen tänään soittaessa toiselle leikanneelle eläinlääkärille.
"En haluaisi olla pessimisti, mutta vaaranpaikka ei vielä ole ohi. Meillä on todella pienellä prosentilla selviytyneet koirat, joilla on kohtu päässyt puhkeamaan. Tällä hetkellä antibiootti vielä estää tulehduksen puhkeamisen/esiintulon, mutta ennenkin on ollut tapauksia joissa tulehdus on hyökännyt kolmen viikon kuluttua leikkauksesta, kun antibioottikuuri on lopetettu. Koirallasi oli kohdussa useita pistoja joista mätää oli päässyt valumaan vatsaonteloon."

Thanks for the information.


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Tunkeilijana märkäkohtu

Näin kauan se tuumaustauko kestikin.





Reilu viikko sitten olin vanhempieni luona Oulaisissa koirat matkassa. Ostimme normaalista poiketen HauHaun ruokaa JahtiVahdin sijaan. Wiima ja Sandi hieman nirsoilivat ruoalle. Kotiuduin sunnuntai-iltana ja Wiima mökötti auton nurkassa. Ajattelin että nauttii siellä lämpöisestä eikä halua mennä taas ulkoruokintaan. Lopulta vääntäytyi ylös. Keskiviikkona Wiima ei suostunut syömään ollenkaan. Otin sisälle tarkkailuun pariksi yöksi. Herkkuja suostui syömään eikä kuumetta ollut. Ulostus normaalia. Yleisvointi ok. Perjantaina takaisin ulkoruokintaan. Wiimahan on pitänyt ruokapaastoja ennenkin, tosin pahimpaan helleaikaan keskikesällä...

Ruoaksi maistui ainoastaan jauheliha. Naput jäivät syömättä. Ajattelin että on perkele hyvälle oppinut.
Toissailtana ei noussut enää omalta alustaltaan. Normaalisti koirani hilluvat ja pomppivat ruokinta-aikaan. Tiesin että nyt ei ole kaikki kunnossa. Otin Wiiman sisälle. Taloon käveli varovasti, eritoten portaissa. Sisälle päästyään romahti lattialle. Nostin ylös ja koko koiran olemus oli kovin anteeksipyytelevä. Tärisi kauttaaltaan, hengitys raskasta. Lämpö 39.1. Siinä sitten alat soittelemaan lähikuntien eläinlääkäreille, yksi äitiyslomalla, toisella menee vastaajaan ja kolmannella saan yhdistettyä päivystävälle Veteliin jonne matka kesti 20 minuuttia kun koukkasin Riikan matkalta kyytiin.
Vastaanotolla mitattiin lämpö joka oli noussut 39.5 puolessa tunnissa...Syke 140. Seuraavaksi ell katoi ultaäänellä (hyvin kehnolla sellaisella), että jotain epämääräisiä mustia kohtia todennäköisesti kohdussa oli. Epäilynä kohtutulehdus. Nesteytykseen, hieman kipulääkettä ja antibioottikuurille. Soitto aamulla Nikulan hevosklinikalle. Yö oli katkonainen ja näin painajaisia koirani kuolemasta. Wiima ei liikahtanutkaan yön aikana paikaltaan.

Kahdeksalta soitto Kaustisille ja vasta  vähän vaille 11 ottivat vastaan kun soitin, että joko otatte tai jätätte, mutta enää ei voi odottaa. Kaikki eläinlääkärit olivat siihen saakka jossain varattuina. Pieneläinlääkäri oli saapunut kuitenkin paikalle ja otti tilanteen vakavasti. Ensimmäisenä lämpöjen mittaus, 39.9 eilisestä kipulääkkeestä huolimatta. Syke edelleen 136. Paremmalla ultralla kuvattuna virtsarakon vieressä näkyi jotain epäilyttävää. Leukkareista ainoastaan yksi arvo oli koholla joka viittasi joko loisiin tai keuhkoihin???? Muut olivat viitearvoissa, joka saattoi osittain johtua antibiootistakin. Eläinlääkärin mukaan siis ei tukenut kohtutulehdusta. Lisäksi Vetelin, sekä tämä Kaustisen ell ihmettelivät miten kohtutulehdus on muodostunut näin pian, kun juoksutkin loppuivat vasta viikko sitten.

He kuitenkin lähettivät minut matkoihini ja aikoivat ottaa laajemman verenkuvan, tutkia sisuskalut tarkemmin ja mahdollisesti röntgenkuvata. Eivätkä osanneet sanoa että leikkaavatko. Sanoin että tehkää nyt jotain, koska en voi viedä koiraa tuossa kunnossa kotiin ja vain toivoa parasta. Se epätietoisuus, että vika olisikin jossain tärkeässä sisäelimessä...

Ehdin keskustaan Nesteelle roskis Rolls'iin syömään kunnes puhelin soi, että ultassa oli löytynyt lisää nestekertymiä ja aloittavat leikkauksen. Aikoivat soittaa 2-3 tunnin kuluttua. Laaja verenkuva oli ollut täysin normaali.

Olo oli jälleen hieman helpottuneempi, kohtu on poistettava osa. Wiimalla on jo tarpeeksi ihania lapsia maailmalla ja tärkeintä on nyt sen oma hyvinvointi, maksoi mitä maksoi. Lähdin siis tappamaan aikaa töihin.
Ehdinkin huhkia kolme tuntia, kunnes sydäntä alkoi kylmätä kun mitään ei ollut kuulunut yhteensä neljään tuntiin eikä puhelimiin vastata.

Riikka hyppäsi taas kyytiin. Olin varautunut pahimpaan. Matkalla hoitaja soitti Wiiman olevan leikattu ja heräämössä. Kiitin ja suljin puhelimen, halusin kuulla loput paikanpäällä. Tiesin ettei ole mennyt kuin elokuvissa.

Eikä mennytkään. Eläinlääkäri kertoi, että kohtu oli ollut puhjenneena ja puhkeamaisillaan useista kohdista, syytä ei tiedetä. Yleensä puhjenneet kohdut ovat olleet turvonneita, mutta tämä oli ollut ihan kiinteä ja muuten normaali. Märkää oli valunut vatsaonteloon ja sitä oltiin huuhdeltu leikkauksen yhteydessä. Ongelma tässä on että mätä saattaa aiheuttaa vatsakalvontulehduksen jonka jälkeen se on soronoo. Yhden antibioottikuurin sijasta saatiin toinenkin vahva kuuri Baytrilia. Lisäksi kipulääkitys (Tramalinia ja Metacamia), joka sekin osaltaan on riski koiran munuaisille.

Lääkkeet ja päiväkirja muistin virkistämiseksi

Paljon on muistettavaa. Lisää lääkkeitä perjantaina, tikkien poisto 10-14pv:n kuluttua, pitää pissattaa illalla, kuume ei saa nousta, tassut täytyy pitää lämpimänä, pitää tarkkailla haavaa, haavateippi pois parin pv:n päästä, puhdistus haalealla vedellä jos tarpeellista, osa lääkkeistä kahdesti päivässä, osa kerran päivässä x-määrä jne. Huhhuh. Mutta koira on hengissä ja pienestä olikin kiinni. Seuraavastä päivästä tuskin olisi enää selvinnyt ilman leikkausta.

Juuri kotiin saavuttu.
Kotiinpäästyä oli sydäntäraastavaa kuunnella sitä vinkumista, vaikka hoitaja varoittikin että ensimmäinen yö tulee olemaan todella tuskainen ja vaatii valvontaa. Yöllä toisen tramalinin jälkeen tilanne selvästi helpottui, Wiimalla alkoi silmät kirkastua ja ympäristö kiinnostaa. Minäkin nukahdin, mutta kello soi tunnin välein.

Tänäaamuna neiti pyysi itse ulos tarpeilleen ja heilutteli jo häntäänsä. Riikka oli tuonut ovelle maitoa ja Geisha suklaata :) Otin tötterön pois hetkeksi, jotta saa nukkua normaalisti, tuntuu vierastavan tuota. Eikä onneksi ole vielä kiinnostunut haavastakaan. Syötin siinä aamulääkkeet, ja tarjosin juustopalaa, mikä ei vielä mennyt kurkusta alas mutta hampaiden väliin sentään :D Ja vihdoin suostui juomaan itse vettä. Pienistä askelista ollaan tyytyväisiä!

Kaksi kriittisempää yötä on vielä edessä ja kaksi viikkoa pakkolepoa. Onneksi saan tänne apujoukkoja, jotta pääsen töihinkin. Jospa tämä tästä...Onneksi on ihanat tukijoukot ympärillä, kiitoksia siitä teille! ♥

torstai 31. joulukuuta 2015

Koiramaista Uutta Vuotta 2016!

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi
Kiitos menneestä vuodesta osallisille!

Terv. Johanna ja hiskit



keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Unohtumaton Seinäjoki KV 2015

Ei niinkään unohtumaton tulostensa puolesta, vaan tapahtumienkulun johdosta. Karma on aina ollut läsnä jostain syystä juuri Seinäjoen näyttelyissä, eikä pettänyt tälläkään kertaa.

Ilmoitettuja siperianhuskyja huikeat 40kpl, tuomarina allrounder Leni Finne.
Laiheliini Derbi astui kehään sitten Vaasa KV:n, nyt tosin hyvin kuivassa kunnossa- syömälakostaan johtuen. Tuloksena AVO ERI2 SA, PU-luokassa ei sijoitusta. Derbin poika Black Happies Flashback voitti ansaitusti avoimen luokan jääden PU4-sijalle. Black Happies Livin' On A Prayer vei pidemmän korren PU3-sijoituksellaan Vara-sertin kera.

© Kitta Hautasaari



Black Happies Flashback ja isukki Dubfire Velnio Malunas
© Kitta Hautasaari

Nartuissa riittikin hulinaa. Ensimmäisenä kehään Black Happies Nadjan kanssa. Ikää 9kk, hieman ujoutta ilmassa, mutta erittäin lupaava arvostelu. Tulos JUN EH3.

Black Happies Nadja © Kitta Hautasaari

Avoimessa luokassa löytyikin jokaiselle jotain esitettävää. Veera esitti Black Happies Erican (Halla), Patrik Black Happies Red Sabotagen (Aava), Jetta Black Happies Red Lightin (Nita), Marjo Wild Whisper's Quiranin (Kiira) ja minä viimeisenä Wild Whisper's Rajanin (Dura). Tästähän ne mokailut alkoivatkin.
Pääsimme runsaaseen avoimeen luokkaan ja Dura päätti tyhjentää suolensa tyylikkäästi punaiselle matolle- tietysti ripulin muodossa. Siinä sitten tuomareita ja yleisöä myöten voivoteltiin, etsittiin paperia ja kutsuttiin siivouspartiota. Kehä jatkui ja kaikki edellämainitut saivat erittäin hyvät Duraa lukuunottamatta joka nousi aina ERI4 sijalle saakka. Ihan tyytyväinen olen kyllä, eriputki ei katkennut- pikku välikohtauksesta huolimatta. Mutta täytyy todeta, että ei nuo omat kasvatit aivan avoimen luokan koirilta vielä näytä...Meinasin kirjoittaa JUN sitä JUN tätä....

Wild Whisper's Quiran "Kiira" AVO EH

Wild Whisper's Rajani "Dura" AVO ERI4

Pikainen koirienvaihdos ja käyttöluokkaan. Niin pikainen että Wiiman ja Ginin numerolaput olivat menneet väärinpäin ja tuomari oli ehtinyt kirjotuttaa arvostelut jo väärille lapuille. Niitä siinä selviteltiin kotvan tovi. Patrik esitti Ginin hienosti, mutta pehmeästä turkistaan ja raskaasta vaikutelmastaan johtuen tuloksena EH4. Wiimalla olikin sitten rodunomainen karvapeite ja oikeat mittasuhteet. Tulokset näiden koirien kohdalla olisin olettanut menevän toistepäin monestakin syystä, mutta noooooooh.

© Marjo Takala

Black Happies Veronica KÄY ERI3
© Kitta Hautasaari

Leni: "Koittakaa olla sähläämättä" :D
© Kitta Hautasaari
Käyttöluokasta päästiin huvittavimpaan osuuteen eli kasvattajaluokkaan. Kokoonpanona Hukka, Gini, Dalton ja Halla. Ihan kiva ryhmä, ei siinä mitään. Lähdettiin liikkeelle ja yhtäkkiä huomaan juoksevani ilman talutinta. Gini juoksee hetken rinnalla, kunnes tekee Patrikin ja Hukan ohitse ohitusliikkeen jatkaen samaa rinkiä etummaisena juosten. Kukaan ei valitettavasti saanut taltioitua kyykkyjuoksuani epätoivoisten anomusten saattelemana. Jälkeenpäin kuulin, että Leni oli nauranut tilanteelle polvistaan kiinni pidellen ja kysyi minulta voisiko enää mikään mennä enemmän pieleen kiittäen lopuksi päivän nauruista. "Saatte vielä yhden mahdollisuuden", ja ojensi KP:n. Naaman väri kävi varmaan kaikissa lämpimän punaisen ja kylmän violetin välimaastoissa, mutta jäähän sitä tuomarin mieleen näinkin omintakeisella keinolla. Onneksi Gini on niin ohjelmoitu kehäkettu että juoksi kehänauhojen sisäpuolella ilman avustusta eikä lähtenyt huitelemaan pitkin Areenaa.......

Vapaata esittämistä?

Hukka, Halla, Dalton, Gini kokoomakehässä

Jämptikehällä käytiin Peräkäälyn Millille himoamassa viimeistä sertiä kaksoisvalioitumisen toivossa, mutta PN3- sijoitus ei aivan riittänyt toivottuun tulokseen. Sen sijaan karhukoirissa Ullastiina Osama debytoi nuorten luokan kautta rotunsa parhaaksi kaikilla herkuilla. Molemmissa roduissa tuomarina toimi Tapani Pukkila.


Jospa tämä reissu oli totisesti vinkki siitä, että minun ei kannata Seinäjoen Areenalle astua tulevina vuosina. Vaikka kieltämättä en muista milloin olisin viimeksi jaksanut kelata näin pitkään jonkun näyttelyn tapahtumia näinkin huvittavassa mielessä hymyssä suin :-) Katsotaan tuleeko Jyväskylään kysyntää niin paljoa, että kannattaa lähteä. Mikäli ei tule, niin näemmä Messarissa arvon koiraväki!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Demon & Dura

Niin avasi Demonikin viimein sertitilinsä Sastamalassa 16.8. Lahtovaaran Riitan arvioimana :)
Lisäksi poju kävi kuvauttamassa koko luustonsa  erinomaisilla tuloksilla: Wild Whisper's Amaro



Dura se on kehittynyt sitten viimenäkemän. Kiva päästä kehään Seinäjoella neitokaisen kanssa.