lauantai 26. maaliskuuta 2011

10 x epäonnistunut rekiretki

Huhhuh!

Ensimmäinen vetolenkki sitten rekikokeiden jälkeen. Koulupäiväkin oli menny päin prinkkalaa ja katselin aurinkoista taivasta; kuinka ihanaa onkaan lähteä piristämään itseään käyttämällä koirat aurinkoisessa talvisäässä vetolenkillä, kamera tietysti mukaan lukien. Mutta kuinkas kävikään...

1. Koirat odottivat valmiustilassa reen eessä matkaan lähtöä."Mennään"- käskyn jälkeen lähdettiinkin lupaavaan kiitoon pihamaalta mutkat suoriksi-menetelmällä. Eipä ehditä edes tielle asti kun koirat yhtäkkiä viilettävät liinat matkassaan edellä. Siellä ne juoksivat rallia ees taas seisingin kanssa oranssit liinat vain vilkkuen, ihme kyllä kauaksi eivät lähteneet. Ja minähän huusin.

2. Pienen houkuttelun jälkeen tyttäret juoksivat kuin höyryjunat minua kohti. Tosin näin heti Gini-kusipään (kusipääksi sitä on tapana sanoa ja ihan syystä :D) ilmeestä, että kiinnihän se ei aio antaa. Niimpä olin valmiina hyppäämään ja hieman liian myöhään tein melkoisen mahalaskun koirien vain vilahtaessa ohitse. Maassa siinä noiduin- jälleen, ja eikun ylös uuden yrityksen kera. Vielä kahdesta kolmeen kertaa yritin ja ns. neljännellä kerralla metsästin rakit vihdoin valjastettavaksi uudelleen reen eteen. Joku naru liinoja kiinnittäessä oli epähuomiossa jäänyt ulkopuolelle ja siksi koirat pääsivät irti.

3. Noh, eikun uudella startilla matkaan, ehditään edetä n. 20 helevetin metriä ennenkuin kameralaukku sisältöineen lentää about 10 metriä takasinpäin. Tiesin että taas oli hihna löystynyt. Jarru pohjaan ja taas itsensä irrottaminen reestä ja kamera kyytiin.

4. Vihdoin päästään pidempi tiensuora eteenpäin eli huikeat 200 m (joka taitaa jäädä lenkin pisimmäksi pätkäksi pysähtymättä ja koirat vetävät hyvällä temmolla.) Kohta katson kun jousto roikkuu ihmeellisesti koirien juostessa. Sitä ei ole kiinnitetty ollenkaan. "Voi perkele!", ja taas jarru pohjaan. Olin parkkeerannut reen pyörätien puolelle- tietystikkin, vaikka hiekotus oli ankara kera paljaan asfaltin.

5. Viimein varmistettuani, että liinavärkit ovat oikein annan koirille "takaisin" käskyn ja palaamme autotien puoleen. Lähtö on räjähtävä ja jälleen ehdimme mennä muutamakymmen metriä kun Gini ilman käskyä päättää kääntyä vasempaan tutulle pyörätielle. Ensin yritän turhaan karjumalla ilman jarrua saada koirat pysähtymään ihanan karhealla asfaltilla ja tunsin kun muoviset reen jalakset rispaantuivat alla. Ja eikun tunnollisesti jarru pohjaan. Eihän siinä auttanut kuin seisingistä pitäen ohjata koirat oikeille raiteille.

6. Taas mennään muutamakymmen metriä ja vihdoin ollaan siinä kohti mistä olin suunnitellut reitin vasta alkavan. Oikealle puolelle oltiin tehty kelkkareitti ja yritin siinä sitten koiria siihen suuntaan ohjata. Eihän ne mitään tajua ja siinä me täysin keskellä tietä pelleillään, minä koirat ja reki. En edes muista miten sain ohjattua kaikki sinne, mutta sinne päästiin kuin päästiinkin.

7. Seuraava ongelma olikin viereisessä talossa (jossa viikoittain käydään kyläilemässä) tutut ja einiinhiljaiset koirat, joista tietysti oli pientä häiriötä. Koirat siis käytännössä juoksivat pää kääntyneenä vasemmalle ihan ulkona urista. Jälleen minä noiduin, karjuin, raivosin ja olisin pomppinut tasajalkaa jos se silloin olisi ollut mahdollista. Eikun taas kädestä pitäen ohjaamaan oikealle uralle, kaiken kukkuraksi itse upposin lantiota myöten lumeen joka oli uran ulkopuolella turhan pehmeää.

8. Taas mennään, mutta joudun pettymyksekseni toteamaan että ura on liian pehmeä. Pysähdyn ottamaan muutaman (kerrankin) onnistuneen kuvan ja yritän vielä vähän jatkaa matkaa. Naapurin koirat huutavat takanapäin ja koiria niin kovasti kiinnostaisi mennä sinne. Sotkevat vielä liinat ja seisingitkin eivätkä tajua ollenkaan mitä tarkoittavat käskyt "mennään" ja "eteenpäin".

9. Kun vihdoin saan koirat liikkeelle ja etenemme ehkä huimat 15 metriä niin päätän kääntyä kannoillani. Ja yhtäkkiä sitä vauhtia tuleekin taas lisää, tässä vaiheessa saadaan jopa vedettyä MELKEIN koko uran pätkä siinä URALLA ennenkuin ollaan naapurin koirien kohdalla ja melkoisessa upotuksessa untuvahangessa...

10. Taas tulee tienylitys vaihe ja yritän saada tytöt kääntymään kotiinpäin vasemmalle, tätä lenkkiä kun ei tarvitse kestää yhtään pidempään. Gini haluaakin jatkaa suoraan ja vasta siitä vasemmalle jotta voitaisiin vielä vähän tuhota reen jalaksia hiekoitetulla tiellä. Taas jarrut vinkuu ja seisoskellaan keskellä autotietä. Jalankulkijoita kulkee huvittuneena kun minä huidon reen takana yrittäen käyttää käskyjä vasen, takaisin, ei, suoraan, hyvä, ei hyvä, perkele, saatana ja helevetti. Vielä kerran ohjaus oikealle tielle, kymmenen metriä, taas pysähdys ja viimein juostaan kotitielle, jossa vielä kerran törmään keuloineen päivineen lumipenkkaan. Kunnes vihdoin- kotona ♥

Lenkin pituus oli ehkä 2,5 km joka on ehkä lyhin koko talvena tehty vetolenkki. Aikaa, turhautumista ja kirosanoja tuhlaantui sitäkin enemmän. Analysoin tätä sillä, että koirat eivät olleet 5 päivään päässeet vetämään ja energiaa oli liiaksi asti tuhlattavissa. Lisäksi matkassa oli omaa töppäilyäni ja epäjohdonmukaisuutta. Joskus siis voi näinkin hyvin epäonnistua, niinkuin minulle eilen ja jälkeenpäin kyllä nauroin räkäisesti tapahtuneelle :) Muutama kuva sentään onnistui:



4 kommenttia:

  1. Löysin tänne sattumalta labradori Ikaroksen blogin kautta ja jäin hetkeksi lueskelemaan teidän blogia. Huskyt on kyllä niin alkukantaisen kauniita, vautsi! Hienot tytöt kyllä sulla, melkein ihan samanikäisiä kuin tuo mun nuorempi labradori. :) Täytyykin pistää osoite muistiin ja käydä uudestaankin lueskelemassa, paremmalla ajalla!

    VastaaPoista
  2. Heips!

    Ompa hauska kuulla että hieman oudommatkin vierailijat eksyvät tänne lueskelemaan! Tervetuloa vain paremmalla ajalla, kommelluksista saanet varmasti lukea jatkossakin ;)

    VastaaPoista
  3. Heippa! Miten minulta onkin mennyt ihan ohi Ginin ja Wiiman blogi? Alamme Even kanssa tottakai lukemaan lempi siperialaisten touhuiluja. :) Upeita kuvia!

    VastaaPoista
  4. Heissan :) Tää on ollu vasta vajaat kaksi viikkoa pystyssä että ei hämminkiä ;D

    VastaaPoista