sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Gini ja Wiima- hähtäh, ketä ne o?




Tässäpä vastaus...

1.3.2009 Saapuivat nämä kaksi natiaista meidän mieltämme virkistämään ja pitämään meidät kiireisinä. Samalla sitä oppi hieman hermojen hallintaakin, kun pari ensimmäistä viikkoa Gini ei osannut muutakuin rääkyä ilman mitään syytä. Pahinta oli, että neiti tartutti saman taudin pikkusiskoonsakin, joka oli kuin enkeli kotiin saapuessaan. Itse asiassa Gini on tarttuttanut kaikki huonot tavat Wiimalle, edellisen lisäksi kiipeämisen, kaivamisen, kerjäämisen ym. Ollaan monesti perheen kesken ihmetelty miten erilaisia persoonia voi samasta pentueesta syntyä. Alkujaankin nämä kaksi olivat kuin yö ja päivä luonteeltaan vaikkei tästä kuvasta heti niin uskoisikaan:

Siivosin paskoja tarhasta ja tälla tavalla tytöt mua kahto...

Pentuna näytti kovasti, että Gini olisi ns. lauman pomo joka rökittää Wiimaa ihan 6-0. Iän myötä on saanut huomata jotain ihan muuta. Wiima tiputtelee miespuolisiakin kopin katolta eikä Gininkään enää auta urputtaa... Gini myös alistuu vieraille koirille helpommin kuin Wiima. Ihmisten kanssakin on alkanut mennä tähän suuntaan. Muisteloja taas pentuajoilta, joissa voi taas miettiä kuka rökittää ja ketä ;)





 Gini se on!


Alunperin puhe oli vain yhdestä koiranpennusta. Kun Gini syntyi kolmantena, siihen asti ainoana narttuna- olin jo päättänyt että tämä on minun koirani. Pentueeseen syntyi neljä harmaata urosta, kaksi punaista (joista toinen oli Wiima) ja Gini ainoana mustaana lampaana. Gini oli paitsi ainut mustavalkoinen, mutta omisti myös lyhimmän karvapeitteen. Kaikille muille pennuille on tullut isältään perittynä varsin runsas peitinkarva- mikä mutaatio lie sitten Giniin iskenyt. Tyttö oli myös ylivoimaisesti äänekkäin ja vilkkain. Minulle sanottiinkin, että tuon kanssa olet vielä ongelmissa :D Toistaiseksi ollaan molemmat selvitty hengissä...

No miten oisi Wiimaki?



Wiima ei kiinnostanut minua 3-4 vk:n ikäisenä ollenkaan. Se oli minusta omituinen. Muiden pentujen leikkiessä Wiima oli jäänyt jonnekkin mukavuusalueelle istumaan ja seuraamaan vierestä. Ei se oikeastaan arka ollut, vain älyttömän flegmaattinen. Tai sitten ajatteli olevansa muiden yläpuolella ja liian kypsä sisarustensa leikkeihin niinkuin tänä päivänä voisi analysoida :P Päätös siis tuntui helpolta Ginin voitoksi. Kotona meillä oltiin kinasteltu pistein 2-2. Isä ja minä halusimme Ginin ja äitini, sekä pikkuveljeni liputtivat Wiiman puolesta. 
Mitä sitten tapahtui? Sitä en vieläkään tiedä mutta paria viikkoa ennen luovutusta (kun usein kävin pentuja koplaamassa) aloin huomata Wiimassa selviä muutoksia. Otin sen mukaani ulos pentukopasta ja nyt tyttö näytti ihan uutta luonnetta. Päätös ei ollutkaan niin helppo. Sisko taas meinasi että voisin ottaa molemmat. Tyrmäsin ajatuksen saman tien seinään. Uskomattominta oli, että vanhempani olivat samaa mieltä siskoni kanssa- ihmiset, eritoten isä, jotka vastustivat viimeiseen asti ylipäätänsä koiran ottamista! Minä olin se viimeinen joka vastusti nyt näitä kahta pentua. Etsin tietoa riskeistä ja hyödyistä. Punnitsin, mietin ja mietin. Päätös oli tehty, molemmat muuttavat meille!



Päätökseni johti mielenkiintoiseen kritisointiin: eläinrääkkääjä, hullu, ahne, typerä, "olisit ees ottanu nartun ja uroksen eri pentueista..." Koiratkaan eivät eläisi täysikasvuisiksi kun tappavat toisensa. Tässä sitä ollaan edelleen kahden koiran omistajana ja kaikki hengissä. En kiistä etteikö virheitä oltaisi tehty ja paljon. Virheistä oppii vaimitensenmeni? Totta puhuen voisin jatkossakin ottaa kaksi pentua yhtä aikaa, minusta kun siihen ei ole mennyt niin tuplasti rahaa ja aikaa kuin ihmiset minulle naamat punaisina jaksoivat väittää. No, menneet ovat menneitä- aina olen sanonut, että pääasia on, kun tietää itse missä mennään :)

Black Happies Victoria "Gini"

pennusta...

aikuiseksi.

Ginin luonne on yhä ja edelleen varsin energinen, aina täynnä toimintaa. Perhettä kohtaan se on hyvin ystävällinen ja kunnioittava (tosin ulos irti päästessään kaikki kunnioitus häviää ja koira katoaa kuin pieru saharaan). Vieraille ihmisille saattaa olla aluksi hyvinkin välinpitämätön. Koiralaumassa tyttö alistuu melko helposti, vaikka kauempaa saattaa yrittää näyttää kovanaamalta ;)

Veto on meidän ykköslajimme, harvoin näkee päiviä, että Gini olisi haluton lähtemään rekiretkelle! Tytöllä on aivan mahdoton kilpailuvietti, normaaleilla remmilenkeilläkin huuto pääsee jos pikkusisko kävelee edempänä :D Gini on juossut lähinnä pyörässä ja vauhtiparissa, mutta viimesyksynä ja tänä talvena Suomussalmella on otettu myös johtajakoiratreeniä. Syksyisin ja keväisin huristellaan rollaattorilla, talvisin klassisella puureellä.
Gini sai Kiimingin Aarnivalakiasta 19.3 tulokseksi REKÄ-YLE1 rekikoirien käyttökokeesta.



Toinen mitä harrastetaan aktiivisesti tai lähinnä kesäisin on nuo näyttelyhommat, Gini on niissä pärjännyt oikein mainiosti. Yleisesti ottaen suomalaiset ovat tykänneet Ginistä enemmän kuin ulkomaalaiset. Vielä yksi serti uupuu, jota lähdetään metsästämään ensi kesänä/syksynä. Kalenteriin sitten enemmän tietoa niistä. Tässäpä tulokset:

09.05.09 Pentunäyttely Kannus, PEK2 KP, Tuomari: Merja Ylhäinen
09.01.10 KV Kajaani, JUN EH JUK1, Tuomari: Tino Pehar
22.05.10 RN Oulainen, JUN ERI JUK1 PN1 ROP, SERT, Tuomari: Leni Finne
17.07.10 KV Ylivieska, NUO ERI NUK2 PN2 VASERT, VACACIB, Tuomari: Gunnar Nymann
07.08.10 KV Kuopio, NUO EH NUK2, Tuomari: Butch McDonald
08.08.10 KV Kuopio, NUO ERI NUK3, Tuomari: Manuel Loureiro Borges
15.08.10 RN Pihtipudas, NUO ERI NUK1 PN1 ROP, SERT, Tuomari: Tapio Eerola
28.08.10 RN Yppäri, NUO ERI NUK1 PN1 ROP, SERT, Tuomari: Marja Talvitie




Näiden harrastusten lisäksi harrastellaan satunnaista tokoilua ja aktiivista lenkkeilyä. Mätsäreissä käydään aina kun ehditään.

Black Happies Veronica "Wiima"

Pennusta...

...aikuiseksi

Wiima on luonteeltaan ennenkaikkea viihdyttäjä. Tämä neiti on oikea prinsessa ja sydänten valloittaja eikä ujostele pahemmin vieraita! Mukavuudenhaluakaan ei puutu, kukapa ei nukkuisi mieluummin sohvalla kuin kopissa kuivien heinien keskellä... Wiima on myös huomattavasti miellyttämisenhaluisempi kuin tämä tummempi versio. Toisten koirien kanssa prinsessa ei näytä alistumisen merkkejä, sen on saanut todistaakin jo pari urosta, jotka ovat saaneet reiät nokkapieliinsä...

Vetopuolella Wiima ei saavuta ihan sitä intohimoa ja motivaatiota tekemiseen kuin Gini ja nopeudessakin jää hieman jälkeen. Huonoja päiviä esiintyy silloin tällöin, mutta koko ajan on parannettu koiran kasvettua henkisesti! Wiima juoksee parhaiten pyöräkoirana ja toisinaan myös vauhtiparissa. Wiima sai Kiimingin Aarnivalakiassa 19.3. tulokseksi REKÄ-YLE2 joka jäi kiperästi yhdestä pisteestä kiinni ykkösestä.



Wiima on näyttelyissä ollut näistä kahdesta se osapuoli, joka on pärjännyt ns. kansainvälisillä kentillä paremmin. Sertejä on karttunut vain yksi, mutta varasertejä sitten senkin edestä! Yksi cacib on myöskin ansaittu :) Eiköhän ne loputkin sieltä saada! Tässä tulokset:
09.05.09 Pentunäyttely Kannus, PEK1 KP ROP-pentu
22.05.10 RN Oulainen, NUO ERI NUK2 PN2 VASERT, Tuomari: Leni Finne
17.07.10 KV Ylivieska, NUO ERI NUK1 PN1 ROP, SERT, CACIB, Tuomari: Gunnar Nymann
07.08.10 KV Kuopio, NUO ERI NUK1 PN3 VASERT, Tuomari: Butch McDonald
08.08.10 KV Kuopio, NUO ERI NUK2 PN4 VASERT, Tuomari: Manuel Loureiro Borges
15.08.10 RN Pihtipudas, NUO EH NUK2, Tuomari: Tapio Eerola
28.08.10 RN Yppäri, NUO EH NUK2, Tuomari: Marja Talvitie




Viimekesänä kävimme Wiiman kanssa agilityn peruskurssin, jossa neiti piti minua kyllä välillä ihan pilkkanaan :D Eipä siinä, välillä pystyi havaitsemaan pientä potentiaaliakin. Kotitottiksessakin miellyttämisenhalulla on ollut hyötyä, koiralla riittäisi eväitä, mutta omistajan motivaatio ja osaaminen ei tahdo riittää noissa hommissa...

Kuulemisiin!


5 kommenttia:

  1. Vau, tosi kiva blogi jo täs vaihees ja upeat koirat! =)) Lisäsinkin jo tän meirän blogin linkkilistaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia mukavasta kommentista! :)

    VastaaPoista
  3. On kyllä tosi kiva blogi teillä :> Tää vaikuttaa paljon paremmalta paikalta kun tuo vuodatus.
    Mutta joo, mä nyt ihan järkytyin;
    Päätökseni johti mielenkiintoiseen kritisointiin: eläinrääkkääjä, hullu, ahne, typerä, "olisit ees ottanu nartun ja uroksen eri pentueista..."

    Ja mitä vielä.. Kateellisten panettelua :>

    VastaaPoista
  4. Riikka kivaa että tyksit! :) Itsekin tykkään tehdä tänne tämän blogin ennemmin kuin tuonne Vuodatukseen. Saa enemmän omansa näköisenkin!

    Kyllä kateellisten panetteluakin varmaan, mutta tuntui olevan lähinnä jotain kummaa pätemisen tarvetta, vaikkei asiasta ole minkäänlaista ymmärrystä...

    VastaaPoista
  5. Olis muuten kiva, jos luonteista tulis jotain raapustelua koirien esittelynkin puolelle. Ite ainakin toivoisin :)

    VastaaPoista