tiistai 24. toukokuuta 2011

Näyttelyitä, karvanlähtöä, koiranpesua, kuvausta ja silmätarkastuksia...

Varoituksen sana vaan niille joita ei kiinnosta, että tästä tulee pitkä päivitys :D

24.5.2011 Koirien sivut päivitetty (uudet seisotuskuvat ja silmätulokset)

23.5.2011 Se kauan odotettu päivä, silmätarkastukset Oulun Akuutissa, jonne suunnistettiin kolmen landepaukun kanssa (Gini, Wiima ja Bitti-kk. mäykky). Gini taasen turhautui tyhjänpäiväiseen istuskeluun ja alkoi laulaa tavanomaiseen tapaansa. Wiima taas ei osannut kävellä liukkaalla lattialla vaan huitoi ja kauhoi kynnet levällään kuin soutaen pitkin lattioita :D Itse peilaus oli varsin yksinkertainen operaatio ja yhdessä koirassa meni n. 3 minuuttia. Peilaajana toimi Kaisa Wikström, jota arvostan koko sydämmestäni. Eihän siinä sitten kenellekkään ollut silmissä moittimista, ei kuulemma yhtään pienen pientä epämääräistä pilkkuakaan, eli tuomio: EI TODETTU PERINNÖLLISIÄ SILMÄSAIRAUKSIA

22.5.2011 Kaunistakin kauniimpi sunnuntaipäivä lähti 12.00 käyntiin koirien pesulla. Koirat oli ihan harmaita ja pohjavillaa puski joka tuutista. Mietinkin, että joku ois varmaan tehnyt jo eläinrääkkäyksestä ilmoituksen jos oisi nuo nähnyt... Aloitin Wiimasta ja tässä kuva ennen pesua:


Pesu meni ihan leppoisasti, vaikka vesi onkin neidin mielestä aika ällöä. Kuivauskin oli suhteellisen helppoa, vaikkei noita tarvitsekaan kovin usein puunailla :) Wiiman mielestä oli kiva tuijotella pöydän korkeuksista isosiskoa...





Olihan se työlästä hommaa, mutta lopputulokseen sai olla tyytyväinen! Wiima taisi ylpistyä itsekin...






Gini ei ole pikkusiskonsa tavoin yhtä viisas, jotta osaisi olla nätisti pesu- ja kuivaustilanteissa, saatika pöydällä. Muutamat matsit piti ottaa siihen kolmeen tuntiin sisältyen... Kuvia ennen pesua:



Pesu oli tuskaista, huutoa, saunan lauteiden alle piiloutumista ja räpistelyä. Pöydälle saatuani sieltä tultiin ainakin kolme kertaa alas. Piti naapurin emännällekkin ilmottaa, että nyt tarvii muuten apua. Kun Marja saapui lällyttelemään tuolle pipipäälle niin voi älytön sitä lipulipua. Lopulta kun laitoin mööpelin hurisemaan, Ginin reaktiona oli, että nyt on aika tunkea pää Marjan kainaloon- itkun kera. Upeahan tuostakin tuli, tosin kuvia en pystynyt sattuneesta syystä ottamaan. Aikalailla kello 18 reikäreikä lopeteltiin homma. Eli 6 tuntia niihin meni yhteensä. Mulla paloi hartiat makiasti ja isä ei ilahtunut valkoisesta "lumipeitteestä" nurtsilla...


Päivän päätteeksi otettiin seisotuskuvat ja eläessään ei Wiimasta ole näin hyvää sivuprofiilikuvaa saatu. Kiitos siis © Marja Raudaskoski



Eipä se päivä sittenkään siihen päättynyt, olin nimittäin lupautunut kuvaamaan Marjan ja Jannen reilu viikko sitten saapuneen tulokkaan: amerikancockerspanieli pojan nimeltänsä Metsämarjan Blackperry "Rolle". On siinä kyllä semmonen persoona että! Metsämarjan kennelhän löytyy tuolta Halsualta ja kennelin omistaa Riikka Peltokangas miehensä Tuomas Patanan kanssa, tuttuja ollaan heidänkin kanssa :) Hauska nähdä mitä naperosta kasvaa! Tässäpä muutama otos, ja lisää löytyy täältä.




Lisäksi Rollen lempparileluksi osoittautui menkkasiteet... Neljä muuta hälle tarkoitettua lelua ei kiinnostanut, vaikka miten heilutteli, mutta auta armias kun se näki avaamattoman siteen, jota pääsi retuuttamaan!




21.5.2011 oli ryhmänäyttelyt Himangalla, jonne suunnistettiin Hilma (Black Happies Ådessa)- dreeveri matkassamme Kati-siskoni kanssa. Oikeastaan olimme aika neutraaleja tällä kertaa, ei ollut varsinaisia odotuksia suuntaan eikä toiseen. Kehän laidalle päästyämme, jossa tuomarina toimi Arvi Ellmén, huomasimme ettei olekaan mistään löysästä tuomarista kysymys. Vain harvat ja valitut saivat erinomaisen beagleissa, koira joka oli Oulaisten näyttelyissä BIS3, sai nyt EH:n. Kun dreeverit alkoivat (ilm. 7), meinasi päästä löysät pöksyyn. Uroksissa skaala meni näin: H, H, EH, EH, kunnes kävelin kehään Juholan Jörön kanssa, jonka olin myöskin lupautunut esittämään. Arvi liikutti paljon ja kehää saatiin kiertää useamman kerran ympäri. Tulos oli yllättävä: KÄY ERI KÄK1 SA PU1 SERT! Tämä oli Jörölle toinen serti, onnittelut siis omistajalle ja kasvattajalle, enää yksi puuttuu! :)


Koiran vaihdoin ikäänkuin lennosta ja astelin kehään Hilma neidin kanssa. Hilma oli vielä ainut narttu! Eläessään näiden 7 vuoden aikana kun näyttelyissä olen kiertänyt, ei ole ollut niin, että narttuja olisi vähemmän kuin uroksia. Noh, näillä mentiin ja kierrettiin taas runsaasti kehää ympäri lopuksi seisottaen. Oli muuten neiti pikkuisen paremmin esiintyvä kuin viikko sitten! Nyt mentiin löysällä remmillä, pää ja häntä korkealla liitäen, kuin tietän että hyvä tästä tulee. Tuloksena JUN ERI JUK1 SA PN1 SERT sekä lämmin kädenpuristus!



Olin kuin puulla päähän lyöty, muttei siinä kauaa ehtinyt miettimään kun ROP-kehä alkoi. Jörön omistaja esitti koiransa itse, kun minä laitoin Hilmaa ojennukseen. Jälleen juostiin ja juostiin, en paljoa kuullut mitä tuomari sanoi muutakuin, että uroksella on parempi pää. Yllätykseksi meille ojennettiin huonommasta päästä huolimatta punakeltainen ruusuke ja riemu oli taasen melkoinen! Jälkeenpäin sainkin kuulla, että tuomari oli pitänyt Hilman ylälinjaa parempana, joka täten ratkaisi kilpailun.

 

Palkintokuvatkin ehdittiin ottamaan vielä hyvin ennen RYP-kehän alkua.



RYP-kehässä menestys jatkui. Vaikka koiria olikin luokassa vain neljä, niin emme ihan jumboiksi jääneet vaan saimme keltaisen ruusukkeen Hilman ollen päivän päätteeksi RYP3! Neljäntenä oli beagle, toisena venäjänajokoira ja ensimmäinen tuttuun tapaan suomenajokoira :)


Näillä eväillä siis mennään, saa nähdä minne Hilma seuraavaksi ilmoitetaan. Wiiman suhteen luovuin sertihaaveista, sillä muuttuu karvanlähtö kohta pahimmoilleen ja ei näytä juuri miltään ilman pumpulipeitettä... Aina ei voi voittaa, mutta kyllä me ainakin yritetään parhaamme! :)

torstai 19. toukokuuta 2011

Reissailua & Suomijuhlaa!

Lähdimme matkaan Oulaisista viiden aikaan illalla, tavoitteena olla yhdeksäksi mökillä Kuusamossa, jottei Suomi-Venäjä ottelu menisi onnemme ohitse. Matkassa oli iso porukka, kolme koiraa ja yhdeksän ihmistä kahdella autolla.
Matka taittui yllättävänkin nopsaan kun maisemat vaihtuivat, ilma oli kaunis ja niitä ihmeellisiä poroja alkoi ilmestyä tuon tuosta. Saavuttuamme Rukan Salongeille- purettiin laukut, ulkoilutettiin/ruokittiin koirat ja pääsimme rauhoittumaan tv:n ääreen. Huutoa, ruokaa ja lientähän siinä kului kun Granlundin upea ilmaveivi upposi verkon sisäpuolelle, muita maaleja unohtamatta. Ilta sitten saunottiin ja rupateltiin ennen nukkumaanmenoa, joka tosin venähti sinne kolmeen yöhön...





Aamulla herätessäni ihana räkätauti oli vallannut nenäontelot, mutta sehän ei menoa haitannut. Suuntasimme nokkamme naisseurassa kera Kira irlanninsetterin, Hilma dreeverin ja vanha herra Keke seropin kanssa ulkoilmaan lenkkimaastoihin. Keke ja Kira saivat juosta vapaana nauttien metsästä ja rapakoista. Hilmaa ei uskallettu laskea irti- oisihan tuo saattanut lähteä jänöjusseja mehtästämään... ;)




Olimme jo melkein mökin luona, hieman ennen siltaa kun Kira ja Keke saavat ideakseen mennä lampeen polskimaan. Jäätä oli vielä useita metrejä jäljellä ja Kira "fikuna" tyttönä sinne juoksi, jää ei kuitenkaan pettänyt. Keke hieman kookkaampana uroona meni tytön perään, mutta jää pettikin alta. Keke joutui paniikkiin, räpiköi villisti, ulisi, ei kuunnellut huutoja, yritti vain edetä syvemmälle jäihin, ja lopulta aloimme huomata shokin oireita. Suu vaahtosi ja voimat hipuivat. Ei siinä Hannella (siskoni) auttanut muuta kuin takki veks ja veteen kahlaamaan rinnuksia myöten. Naamasta ja ääntelystä päätellen ei mistään lämpimästä vedestä ollut kysymys, mutta molemmat pääsivät onneksemme turvallisesti rannalle.




Hannen käydessä ensin suihkussa lämmittelemässä, ryhdyimme yhdessä koirien pesuun. Molemmat koirat kun olivat käyneet jäisessä vedessä räpiköimässä. Kiralle se oli samalla näyttelyihin valmistautumista. Kuivauskin ihanalla imurin kokoisella pohottimella sujui melko mutkattomasti ja turkki kiilsi.

Marke ja Tapsa lähtivät lyhyelle karhunkierrokselle, Hanne ja Keke jäivät mökkiin lämmittelemään ja rauhoittumaan, ja me loput suuntasimme Volvon kohti Suurpetoeläinkeskusta. Olihan se hienoa nähdä ensimmäistä kertaa elämässään Karhuja ja ilveksiä, sekä kettu repolaista. Harmiksemme ahma oli sillä hetkellä visiitillä jossain muualla, eikä kuuluisaa mustaa jänistäkään enään ollut. Kuvia tarttui muutama matkaan.






Iltapäivä taittui Kiran turkkia viimeisteltäessä trimmiin, ja vaikka itse sanonkin niin ihan kiva siitä tuli. Pikku näyttelytreenit ja kuvatkin piti ottaa...



Ilta meni jälleen rattoisasti rupatellessa (myös puhelimessa), sekä Euroviisuja katsellessa, vaikkei suomalaiselle menestystä tullutkaan, pääasiahan oli, että Ruotsi ei voita!

Aamusta tuli kiireinen. Herätyksen olin laittanut jo seitsämäksi, mutta Veera tulikin ilmoittamaan minulle klo 08.11 että on puoli tuntia aikaa lähtöön. Sillonkos hippulat vinkui, lakanat veks ja laukun pakkaus, koirien laukun pakkaus, syönti, hampaiden pesu, meikkaus, hiukset ja pukeminen + kamppeet autoon. Ja kuulkaas- kaikki minuutilleen aikataulussa ;)

Näyttelypaikka löytyi helposti ja häkillekkin saatiin hyvä majoitus. Eikä kauaa tarvinnut odottaa irkkujen aloitusta (mitä nyt kojulla ehdin käydä vähän shoppailemassa). Uroksia oli kaksi kappaletta, ei erinomaista. Narttuja oli loput kahdeksan, joista avoja taisi olla neljä (yhteensä irkkuja 10). Kolme Kira mukaan luettuna sai erinomaisen. Tästä olin varsin jo varsin innoissani, tämähän oli neljäs näyttely ja ensimmäinen eri. Esiintyminen oli noh, aika vauhdikasta, mutta luokkasijoitus oli toinen ilman SA:ta eli AVO ERI AVK2. Tuomarina toimi Marja Talvitie. Tyytyväisiä siis ollaan!



Hilman kehää saatiinkin odotella reilut kolme tuntia. Tässä ajassa ehdin jutskailla Riikka & Sirkku Lehtosalon kanssa, kuvata Pontuksen hienoa kehämenestystä (ROP), sekä kuvata vielä muutaman kultsun kaiken päälle.




Päivä lämpeni lämpenemistään ja kehä lähestyi. Dreevereitä oli ilmoitettu 9 ja tuomarina toimi Paula Rekiranta- minulle täysin uusi tuttavuus. Uroksia oli kaksi ja molemmat saivat erinomaisen. Nartuissa ainoastaan yksi sai EH:n, loput erinomaisen. Hilmaan olin sikäli tyytyväinen, että tuomaria ei arasteltu, ei pöytää eikä mittausta, mutta liikkeet menivät päin helvettiä. Siinä siis treenaamista ja olihan tämä vasta eka näyttely. Harjoituksen puutettahan se on ja viikonloppuna on uusi koitos Himangalla. Tulokseksi tuli JUN ERI JUK2 SA PN3. Ei huono aloitus.



Kotimatka kului leppoisasti ja hyvissä ajoin ehdittiin kotia ennen legendaarisen Suomi-Ruotsi ottelun alkua. Naapuriin piti mennä peli katsomaan, samalla kun kävin morjestamasta Jannen ja Marjan uutta perheenjäsentä, Rolleksi ristittyä jennkipentua :) Pelin alun pettymys muuttui huudoksi, mylvinnäksi, riehumiseksi ja ilon kyyneleiksi kun lukemat näyttivät 6-1 ja Maamme- laulu kajahti kauniisti korvaan.

Nyt, aina ja ikuisesti- sydämestään suomalainen ja ylpeä sellainen ♥


P.S. TÄÄLTÄ taas löytyy lisää kuvia, Happenings & Dogs/Golden Retriever

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Pikapostaus Oulaisten ryhmiksestä ja hieman muutakin

Hitsi kun unohdin tosiaan, että tännekkin oisi jottain pitäny laittaa...

7.5. lauantaina oli Oulaisissa perinteinen jokavuotinen ryhmänäyttely. Päivä oli varustettu erittäin kauniilla säällä ja hyvällä seuralla- jälleen. Menestystä ei tullut tälläkään kertaa vaikka pieniä odotuksia päässä ehti jo pyöriä. Aina yhtä kohtalokasta. Ensin kävin pyörähtämässä uuden tuttavuuden kanssa kehässä, jämtlanninpystykorvan Onnivaaran Kuuran kanssa. Molemmille ns. ensimmäinen kerta, kuuralle debyyttinäyttelyt ja minulle uusi rotu/koira. Kehä muiden suoriutujien kanssa meni hyvin niin että Kuurakin sai kannettua häntänsä, yksilöarvostelussa seisotus meni yllättävän hyvin ja ryhdikkäästi, tosin hännän kanssa sain taas pelata. Tuomarina toimi Reino Korpela, joka sanoi että jos koira juoksee seuraavan kierroksen kantaen häntänsä se saa erinomaisen. Kovasti koitin neitokaista innostaa, mutta häntä jäi muutamasta sentistä kiinni ns. täydellisestä hännänkannosta. Niimpä saimme EH:n. Tulos sinänsä harmitti kun mitään muuta virhettä koirasta ei mainittu, kaikki oli hyvää ja erinomaista. Ei kuitenkaan huono tulos ekaksi näyttelyksi ja nyt vaan rupeamme kovasti treenaamaan, josko ne sertit sieltä vielä irtoaisi? ;)

Dreeverikehällä esitin perinteisesti Hilun ja Allin. Tuomarina toimi vanha herra Raimo M Viljamaa, jolla Hilua käytimme viimesyksynä ensimmäisen kerran. Tulokseksi tuolloin tuli H, koska tyttö ei antanut tuoda mittaa lähelleen. Tästä teimme siis suuren parannuksen, tulos oli odotettu EH ja arvosteluun kirjattiin luonne 1. Hienoa! Allin kanssa esiintyminen meni myöskin nappiin, tuomarin mukaan liike oli erinomaista, pää on erinomainen ja sivuprofiili erinomainen. Jälleen yksi mainittu virhe, rokokoo ---> EH. Rehellisesti sanottuna kyllä tympäsi. Kaikkien koirien kohdalla erinomainen tippui EH:hon yhden virheen takia... Eipä sille mitään mahda. Esitettävistä ei ole tällä kertaa kuvia mutta jotain kuvia näyttelyistä kylläkin ja TÄÄLLÄ lisää.






Niin ja semmoista vielä, että Wiimalla lähti ilmoittautumiset onnistuneesti Oulu KV- näyttelyyn jonne ilmoitin sunnuntaipävälle neitokaisen. Eilen sisko myös varasi molemmille silmätarkastukset Oulun Akuuttiin ja tänne mennään 23.5! Hiukan jännittää.. Huomenna lähdetään isommalla poppoolla Kuusamoon niin koiranäyttelyyn kuin samalla minilomallekkin Ruka Salongeille kera Kira irlanninsetterin ja Hilma dreeverin, joka debytoi ensimmäistä kertaa junnuluokassa. Kuulemisiin siis siihen asti! :)

maanantai 2. toukokuuta 2011

Toholampi RN 30.04.2011

Ei ollu hassumpi reissu :)

Handlattavia oli tällä kertaa kolmin kappalein, kaksi dreeveriä + suomenajokoira.
Aamu oli vilpoinen ja tuulinen, vain auringon alla kesti sitä kylmyyttä- hyrh. Kuvailin hieman alkuun ärriereitä ennenkuin siirryin Jari Forsin kehän laidalle. Alli (Juholan Elli) oli ensimmäisenä vuorossa. Esiintyminen meni nappiin ja Jarihan ylisti koiraa maasta taivaisiin, päätään puistellen ei voinut kuitenkaan erinomaista antaa eturaajojen vuoksi samalla ojentaen sinisen nauhan (EH).



Lennosta vaihdoin sitten Hiluun (Juholan Hilu), joka kilpaili nuorten luokassa. Tyttö esiintyi ihan reippaasti ja Jari ylisti Hilun eturaajoja. Harmitteli kovasti vielä Allin raajarakennetta sanoen, että jos Hilun jalat vain voisi siirtää edelliselle junnunartulle: Aijai! Hilua piti kuitenkin pienistä virheistä huolimatta erin ja SA:n arvoisena, joten siirryimme PN-luokkaan, jossa oli kolme narttua. Jarin sanojen mukaan Hilu oli siinä kiikun kaakun onko erin vai eh:n arvoinen joten Hilu jäi PN3-sijalle. PN2 oli kuitenkin jo ennestään suomen muotovalio, täten varaserti ojennettiin meille. Ei siis yhtään hassummin :) Tästä on hyvä jatkaa Oulaisten näyttelyihin jotka ovat 7.5!



Meni pitkä tovi ennenkuin pääsin Rentukan (Tervasmetsän Rentukka) kanssa kehään kun neiti oli ilmoitettu käyttöluokkaan. Kehään meno hieman jännitti, ensimmäisen kerran kun olin tätä tyttöä treenannut niin hän ei ollut edes remmiä nähnyt, toisissa treeneissä meni jo paljon paremmin. Tämä olisi siis kolmas kerta kun olen koiran kanssa tekemisissä. Vuoromme tuli ja luokassa ei ollut muita kilpailijoita. Neitihän kulki kuin unelma, suoritus oli oikeastaan virheetön. Arvostelu oli loistava, ainoastaan luisusta lantiosta ja puhdistumattomasta väristä rokotettiin! Jari antoi EH:n ja sanoi, että erinomaiseenkin on rahkeet kunhan väri vielä puhdistuisi, hän vielä kehui esittämistäni ja ihmetteli kuinka sain ärrän käyttäytymään niin kauniisti (tietäen kyseisen koiran vilkkaan luonteen). Ei siinä voinut kuin hymyillä ja kiitellä :)


Päivän vielä kruunasi jämtlanninpystykorva Repomäen Legenda, joka viimein sai kauan metsästetyn viimeisen sertinsä ja täten tuli kaksoisvalioksi. Isot onnittelut vielä Hannulle ja kiitokset luottamuksesta, että pääsin Rentukan näyttämään kehässä!


P.S. Wiimalle on kesän-syksyn aikana tavoitteena metsästellä kaksi sertiä (cacibit, ropit ja vsp:t tietysti plussaa), Kokkola KV:hen on jo ilmoitettu, Oulun KV:hen olisi tarkoitus ilmoittaa, sekä Limingan ryhmänäyttelyyn. Varalla onkin sitten Ruukki ja Sievi ryhmikset, jos noista kolmesta ei sertit vielä tipu.
Ginin kanssa ollaan otettu remmikäyttäytyminen uudestaan tavoitteeksi. Kuonopanta on tytölle maailmankaatava juttu ja päitsissä on kiva heittää volttia...

P.P.S Tampere KV peruuntuu mun osalta, köyhältä puuttuu huvit :(

P.P.P.S Muutama hassu potretti Lammilta