torstai 19. toukokuuta 2011

Reissailua & Suomijuhlaa!

Lähdimme matkaan Oulaisista viiden aikaan illalla, tavoitteena olla yhdeksäksi mökillä Kuusamossa, jottei Suomi-Venäjä ottelu menisi onnemme ohitse. Matkassa oli iso porukka, kolme koiraa ja yhdeksän ihmistä kahdella autolla.
Matka taittui yllättävänkin nopsaan kun maisemat vaihtuivat, ilma oli kaunis ja niitä ihmeellisiä poroja alkoi ilmestyä tuon tuosta. Saavuttuamme Rukan Salongeille- purettiin laukut, ulkoilutettiin/ruokittiin koirat ja pääsimme rauhoittumaan tv:n ääreen. Huutoa, ruokaa ja lientähän siinä kului kun Granlundin upea ilmaveivi upposi verkon sisäpuolelle, muita maaleja unohtamatta. Ilta sitten saunottiin ja rupateltiin ennen nukkumaanmenoa, joka tosin venähti sinne kolmeen yöhön...





Aamulla herätessäni ihana räkätauti oli vallannut nenäontelot, mutta sehän ei menoa haitannut. Suuntasimme nokkamme naisseurassa kera Kira irlanninsetterin, Hilma dreeverin ja vanha herra Keke seropin kanssa ulkoilmaan lenkkimaastoihin. Keke ja Kira saivat juosta vapaana nauttien metsästä ja rapakoista. Hilmaa ei uskallettu laskea irti- oisihan tuo saattanut lähteä jänöjusseja mehtästämään... ;)




Olimme jo melkein mökin luona, hieman ennen siltaa kun Kira ja Keke saavat ideakseen mennä lampeen polskimaan. Jäätä oli vielä useita metrejä jäljellä ja Kira "fikuna" tyttönä sinne juoksi, jää ei kuitenkaan pettänyt. Keke hieman kookkaampana uroona meni tytön perään, mutta jää pettikin alta. Keke joutui paniikkiin, räpiköi villisti, ulisi, ei kuunnellut huutoja, yritti vain edetä syvemmälle jäihin, ja lopulta aloimme huomata shokin oireita. Suu vaahtosi ja voimat hipuivat. Ei siinä Hannella (siskoni) auttanut muuta kuin takki veks ja veteen kahlaamaan rinnuksia myöten. Naamasta ja ääntelystä päätellen ei mistään lämpimästä vedestä ollut kysymys, mutta molemmat pääsivät onneksemme turvallisesti rannalle.




Hannen käydessä ensin suihkussa lämmittelemässä, ryhdyimme yhdessä koirien pesuun. Molemmat koirat kun olivat käyneet jäisessä vedessä räpiköimässä. Kiralle se oli samalla näyttelyihin valmistautumista. Kuivauskin ihanalla imurin kokoisella pohottimella sujui melko mutkattomasti ja turkki kiilsi.

Marke ja Tapsa lähtivät lyhyelle karhunkierrokselle, Hanne ja Keke jäivät mökkiin lämmittelemään ja rauhoittumaan, ja me loput suuntasimme Volvon kohti Suurpetoeläinkeskusta. Olihan se hienoa nähdä ensimmäistä kertaa elämässään Karhuja ja ilveksiä, sekä kettu repolaista. Harmiksemme ahma oli sillä hetkellä visiitillä jossain muualla, eikä kuuluisaa mustaa jänistäkään enään ollut. Kuvia tarttui muutama matkaan.






Iltapäivä taittui Kiran turkkia viimeisteltäessä trimmiin, ja vaikka itse sanonkin niin ihan kiva siitä tuli. Pikku näyttelytreenit ja kuvatkin piti ottaa...



Ilta meni jälleen rattoisasti rupatellessa (myös puhelimessa), sekä Euroviisuja katsellessa, vaikkei suomalaiselle menestystä tullutkaan, pääasiahan oli, että Ruotsi ei voita!

Aamusta tuli kiireinen. Herätyksen olin laittanut jo seitsämäksi, mutta Veera tulikin ilmoittamaan minulle klo 08.11 että on puoli tuntia aikaa lähtöön. Sillonkos hippulat vinkui, lakanat veks ja laukun pakkaus, koirien laukun pakkaus, syönti, hampaiden pesu, meikkaus, hiukset ja pukeminen + kamppeet autoon. Ja kuulkaas- kaikki minuutilleen aikataulussa ;)

Näyttelypaikka löytyi helposti ja häkillekkin saatiin hyvä majoitus. Eikä kauaa tarvinnut odottaa irkkujen aloitusta (mitä nyt kojulla ehdin käydä vähän shoppailemassa). Uroksia oli kaksi kappaletta, ei erinomaista. Narttuja oli loput kahdeksan, joista avoja taisi olla neljä (yhteensä irkkuja 10). Kolme Kira mukaan luettuna sai erinomaisen. Tästä olin varsin jo varsin innoissani, tämähän oli neljäs näyttely ja ensimmäinen eri. Esiintyminen oli noh, aika vauhdikasta, mutta luokkasijoitus oli toinen ilman SA:ta eli AVO ERI AVK2. Tuomarina toimi Marja Talvitie. Tyytyväisiä siis ollaan!



Hilman kehää saatiinkin odotella reilut kolme tuntia. Tässä ajassa ehdin jutskailla Riikka & Sirkku Lehtosalon kanssa, kuvata Pontuksen hienoa kehämenestystä (ROP), sekä kuvata vielä muutaman kultsun kaiken päälle.




Päivä lämpeni lämpenemistään ja kehä lähestyi. Dreevereitä oli ilmoitettu 9 ja tuomarina toimi Paula Rekiranta- minulle täysin uusi tuttavuus. Uroksia oli kaksi ja molemmat saivat erinomaisen. Nartuissa ainoastaan yksi sai EH:n, loput erinomaisen. Hilmaan olin sikäli tyytyväinen, että tuomaria ei arasteltu, ei pöytää eikä mittausta, mutta liikkeet menivät päin helvettiä. Siinä siis treenaamista ja olihan tämä vasta eka näyttely. Harjoituksen puutettahan se on ja viikonloppuna on uusi koitos Himangalla. Tulokseksi tuli JUN ERI JUK2 SA PN3. Ei huono aloitus.



Kotimatka kului leppoisasti ja hyvissä ajoin ehdittiin kotia ennen legendaarisen Suomi-Ruotsi ottelun alkua. Naapuriin piti mennä peli katsomaan, samalla kun kävin morjestamasta Jannen ja Marjan uutta perheenjäsentä, Rolleksi ristittyä jennkipentua :) Pelin alun pettymys muuttui huudoksi, mylvinnäksi, riehumiseksi ja ilon kyyneleiksi kun lukemat näyttivät 6-1 ja Maamme- laulu kajahti kauniisti korvaan.

Nyt, aina ja ikuisesti- sydämestään suomalainen ja ylpeä sellainen ♥


P.S. TÄÄLTÄ taas löytyy lisää kuvia, Happenings & Dogs/Golden Retriever

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti