torstai 30. kesäkuuta 2011

Höpönlöpöä ja kuvapostausta

Koska olen näin avuton päivittelijä niin pitää tehdä kaksi postausta peräjälkeen... Ja näin ennenkuin alkuun pääsen niin tällä viikolla Derbin nimi on Rasmus... © Iskä

Pitihän niitä penikoita vähä riehuttaa taas, täällä lisää kuvia.






Eilen 28.6. tuli Derbille 4 kuukautta täyteen *hurray! Sen kunniaksi vedettiin Marjan kanssa tuskaisat näyttelytreenit tien poskessa, kaikkia osapuolia testattiin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Koirat tietysti lähinnä koettelivat henkisesti ja ilma sitten taas fysiikan puolesta. Rollen juoksutusta tiukassa remmissa testattiin ekan kerran ja ei olisi oikeastaan voinut paremmin mennä. Derbin kanssa oli toista maata, liike oli flegmaattista jne, mutta toisaalta se ei ole ihme kun poijjat olivat juuri hieman aikaisemmin riehumassa nurmella.
Tässä kuitenkin parhaimmat palat kuluneista harjoituksista:







Samaisena aamuna kävin myös treenailemassa Eppu-westien kanssa, joka tulee olemaan kisakoirani lauantaina Kokkolan kansainvälisessä näyttelyssä. Olisin ollut aika pihalla jos kylmiltään olisi pitänyt mennä täysiin vieraan rodun/koiran kanssa. Treenit paranivat huomattavasti loppua kohden ja kaikki osapuolet olivat erittäin tyytyväisiä tehokkaisiin treeneihin :-) Hyvillä mielin voi lähteä kisaamaan!

Eppu ja joku torvi
Nonii sitte tätä turhanpäivästä jaarittelluo........
Derbin kans menee vallan mainiosti, opittuja käskyjä istu, maahan, seiso, tassu + tietysti ei, luoksetulo ja ulosmeno. Välillä mietin ettei tuo oo ihan normaali.. Sekoilukohtaukset on aika mielenkiintosia, joskus pitäis laittaa videolle.


Pätevänä taluttaa

Isosisko valvoo

"Mama hei, jotain tekemistä?"
"Mite ois rohkasuryyppy?"
"Näj, en mä jaksa..."
Ajankuluksi...

"Ei hitto tol on kenkä!"

Väijyntää...
ATTACK!

"I get it dämn right!"

Tehtävä suoritettu.

***

P.S. Niin ja tosiaan jenkkiurokset etsivät edelleen omia kotejaan, täällä lisää!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Miehelässä

10.6.2011 Auto aka marsu lähti liikenteeseen kohti Etelä-Soooooomea. Matkassa minä, kuskinani siskon mies Vesa ja takakontissa Gini. Matkassa kului abouttiarallaa 7 tuntia kunnes saavuimme Veikkolaan tai tarkemmin sanottuna Kylmälään, Ristinummen kenneliin. Kiijärven perhe olikin meitä vastaanottamassa, meitä väsyneitä matkustajia, joka ainakin omalta osaltani katosi samantien nähdessäni siperiankoiruudet ja ihanan piharakennuksen uima-altaineen!






Miksikö matkustimme viisi ja puolisataa kilometriä? Nomen takia tietysti! Arctic Soul Navarro viralliselta nimeltään osoittautui urosvalinnaksemme viimehetkellä, eikä näyttänyt olevan ollenkaan huono valinta. Vaikka ikää on jo yli 10v niin johan oli papparainen vireessä! Tottelevaisuuspuolikin on kunnossa, onhan Nome suorittanut BH-kokeenkin, vaikkei tuo tottis mikään päälaji olekaan- niin pienenä plussana se siellä KoiraNetissä komeilee :-) Ukko on myös omaan silmääni erittäin miellyttävän näköinen. Käyttöominaisuudet tallella (okei ykkösiä ei ole plakkarissa, mutta eihän se kaikkea todista enkä minä sellaisia vaadi, kunhan on näyttöä). Pitempää pätkääkin on juossut. Silmät tutkittu terveeksi. Suvussa hienoja koiria! Ihan tarpeeksi perusteita siis jalostusurokseksi, vaikka jouduinkin muutamista kriteereistäni luopumaan.

Nome erkkarissa 2008
© Merja Laine & Erkki O. Mäkelä 2008

Nomen luonne oli oikein avoin ja arvokas. Viriili uros tuli kummasti esille heti Ginin nähdessään ja näytti neitikin olevan tyytyväinen saamastaan huomiosta, siellä ne takapihalla kirmasivat rinnakkain kuin paraskin pariskunta... Harmittelen vieläkin etten kuvannut niitä hauskoja hetkiä.

Nomen venyttelytuokio

Ilta kului rattoisasti rupatellessa, pääsimme tutustumaan mahtaviin koiriin ja vieläkin haaveilen samanmoisesta juoksutustarhasta... Seuraavana aamuna lähdimme ajelemaan hyvissä ajoin ja Gini sai jäädä miehelään odottamaan tärppipäiviä.

Good Mushing Brita Bura-C "Kaima"


Seuraavalla viikolla, muistaakseni torstaista sunnuntaihin Ginillä oli hyvät päivät ja Annen kanssa oltiin tiiviisti yhteyksissä. Nome on astunut Ginin useasti, mutta nalkkiin eivät jääneet kertaakaan. Saas nähdä miten käy, molemmat ensikertalaisia, Nomellakaan ei ole aikaisempia pentuja alla. Mielenkiinnolla jäädään odottelemaan tuleeko tyttö tiineeksi puhumattakaan itse yhdistelmästä...Suvut ovat niin kaukana toisistaan ettei voi sanoa kyllä yhtään mitä pentueesta voisi kehkeytyä :-)

23.6. Kati-siskokin lähti mukaamme hakemaan Giniä. Matka tehtiin siis yhden vuorokauden sisään, nyt kun oli kaksi kuskia. Gini oli kuulemma ollut oikein nätisti ja vieraskoreana ja minä olin tietysti ylpeänä hyvistä uutisista.
Eikait tässä muuta kuin kiitoksia tuhannesti koko Kiijärven perheelle Ginin hyvästä hoidosta, toivotaan että oli myös tämän kaiken arvoista! Ultra olkoon edessä muutaman viikon päästä :-)

Vielä kuvasatoa:


Arctic Soul Jätkä "Jätkä"
Ristinummen Susiina "Siina"

Moonrun's Gemini "Geea"

Ristinummen Sepeteus "Sepe"

Täällä lisää kuvia Nomesta ja muista koirista (mm rakennekuvat)! Pidän lukijat ajan tasalla, mikäli jutut etenee ;)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Uusi kesäinen ulkoasu & perintöprinsessat

Näin ihanan sateenropinan keskellä suolapähkinöitä samalla syöden mietiskelin, että voisihan sitä tehdä pikkupostauksen ja uusi ulkoasukin houkuttaisi... Kiitoksia siis Roosalle ihanasta kesäisestä ulkoasusta, joka tuli ennenkuin ehdin pyytääkään! Toivottavasti muutkin pitävät piristävänä pientä muutosta :)

Työkalut


Tänään oli Wiiman pesupäivä, ajattelin vetää siltä pohjavillat veks niin hyvin kuin pystyisin. Huonosti onnistui, kun furminaattori on Ginin kassissa toisella puolen Suomea ja tuollaisilla välineillä piti pärjätä. Kyllä sieltä jotain irtosi ja ilokseni huomasin, että karvaa vielä jäikin... Säilyttäis nyt vaan vielä muutaman viikon tuota turkkia kun Kokkolaankin on ilmoitettu vaivaiset kolme hiskiä Wiiman lisäksi! En toisaalta ihmettele kun kyseessä on "pikkusen" tiukka tuomari, mut parhaamme yritetään! Himpula on nyt myös biotiinikuurilla, josko siitä olisi jotain apua turkin kunnossapidossa.

Superi

Tää mööpeli on korvaamaton koiranpesussa. Meidän koirat ei näyttäis puoliakaan niin hyvältä jos tätä ei olis olemassa! Kokoa, painoa ja hintaa löytyy, mut en vaihtais tuota kyllä mihinkään (vaikka kyseessä onkin siskon pohotin, mutta mullahan se on vähän väliä lainassa, heh!), sen verran on kyllä hintansa väärti. Suosittelen kaikille joilla on erittäin tiheä- tai pitkäturkkisten koirien omistajille, jotka pesee koiriaan useammin kuin kerran vuodessa. Säästyy kyllä aikaa kummasti, ja koirasta tulee ihan erinäköinen. Pohjavillatkin lähtee tällä paljon paremmin kuin käsipöhöttäjällä :)

Barbie ♥


Eikoo söpö pyyhe? Toi on ihan sairaan vanhaa antiikkia, sillon kun itse joskus olin vielä pieni tyttönen niin tuo oli mun saunapyyhe. Nyt se on siirtyny perintönä koirille, mun pikku perintöprinsessoille :-D
Tuo pöytä ois kans ihana... Harmi vaan, että sekin on lainassa, ois niin hemmetin kätsy. Voisi sitä jossain välissä itsekin satsata noihin välineisiin hieman enemmän niin ei tarttis olla aina koputtelemassa toisten ovilla.

Tassut siistin sisätiloissa, sääskien määrä oli jotain aivan kamalaa ulkona. Tämmönen muhku se oli vielä pesun jälkeen, vaikka paikka paikoin pohjavillaa ei ole oikeastaan yhtään. Tuo peitinkarva pelastaa aika paljon.


Jellona, grr

Wiimakin tulee tosiaan nyt sisälle asumaan. Eilen saatiin puhelu vuokranantajalta joka kertoi, että Wiiman ikävöinti-itkusta oli tullut valituksia. Ihmetyttää kyllä siinä mielessä että tuo jodlaa päivisin harvakseltaan, ei ollenkaan yöllä... Paitsi kerran :-D

Tosiaan, päästin nyt ensimmäistä kertaa Wiiman ja Derbyn tutustumaan toisiinsa kunnolla (joka muuten on taas saanut uuden nimen, koska isä unohti sekä Derbyn että Laurin). Nyt Derbiä kutsutaan myös Väinöksi...
Wiima ei ollut kauhean ilahtunut uudesta perheenjäsenestä, tai oikeastaan yritti olla noteeraamatta täysin tuollaista selvästikin iljettävää penikkaa jonka pitää kasvaa ensin aikuiseksi ennenkuin on tutustumisen arvoinen. Wiima yritti saada mun huomiota aavistuksen mustiksena, ja heti kun D syöksyi boksista niin Wiima otti sen omakseen, alustoineen, luineen päivineen. Ja murisi ettei tänne ole tulemista. Ainahan on ollut selvää, että Wiima tykkää tuollaisista pikkutönöistä mihin saa mennä märehtimään..


Derby olisi taas kovasti halunnut tehdä tuttavuutta, piti ääntä, kutsui leikkiin, tuuppi, hyppi mun sängylle (...) jne. Tänään kossi pääsi myös tutustumaan imuriin (huone oli tosiaan tuosta pölystä päätellen siivouksen tarpeessa). Derbyn mielestä sängyn alla villakoirien kanssa on turvallisinta.



Derbyn päivän kohokohta on tainnut olla mitä mielenkiintoisin puolikas näkkäri joka löytyi pihan puskasta...Isä oli sen ihan järjissään sinne heittänyt. Niimpä.





Ainiin melkein unohdin että otin taas Rollesta yhtenä päivänä uusia kuvia!





perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ei enää kaksi vaan kolme!



Hups miten tässä nyt näin kävi!?

It happens ja tiistaipäivä oli yhtä helvettiä, jännitystä, pelkoa ja innostusta. Päivä piti viettää naapurilla Marjan tykönä syöden pizzaa vahvoilla täytteillä samalla katsoen Greyn Anatomiaa kun tiedossa oli, mitä yöllä tulisi tapahtumaan... Kiitoksia Marja, että sait päiväni kulumaan niinkin nopeasti!

Niimpäniin, talouteemme astui tarkalleen ottaen ti-ke välisenä yönä yhden tietämillä uusi perheenjäsen.
Mitäpä sitä hyvää rotua vaihtamaan ja nimikin oli valmiina. Dubfire Velnio Malünas aka Derby-siberian from Lithuania nostettiin autosta pihallamme lentoboksistaan ja poju oli niinkuin mitään arjesta poikkeavaa ei  koskaan ikinä olisi tapahtunut. Hänen mielestään oli ihana päästä temmeltämään kostealle nurmikolle ja minä vain ihastelin silmät pyöreänä: Siinä se vihdoin oli, kaikkien helmikuusta lähteneiden tuontivaikeuksien jälkeen! Tunne oli aika nostalginen. (Näiden "pienien" probleemien takia en olekaan kauheasti asiaa mainostanut). Lisäksi tuo on luonteeltaan vielä parempi mitä odotin. Energinen hönttä (nimi osui muuten kuin nyrkki silmään), mutta osaa rauhoittua tarpeen vaatiessa, sopivasti miellyttämisenhalua, hyvähermoinen, aavistuksen pidättyväinen toisia koiria ja ihmisiä kohtaan (ainakin vielä), mutta enemmän tutustuessaan huomaakin ettei tää nyt niin paha ollut. Autoja tuo tuntui ekalla remmilenkillä hieman kammoksuvan, mutta eiköhän siitäkin möröstä päästä :)

Ulkonäöltäänkin on oikein lupaavan oloinen, nyt pitää toivoa sormet ja varpaat ristissä, että tulisi myös valjaissa pelittävä rungoltaan tasapainoinen ja kestävä liikkuja. Plussaa aina vain jos kehissäkin menestyy, terveydestä puhumattakaan.





Breed: Siberian Husky
Name: Dubfire Velnio Malünas
Gender: Male
D.O.B: 28.2.2011
Colour: Light red & white with amber eyes
Breeder: Ingrida Bieliauskaite kennel Velnio Malunas, Lithuania
Owners: Kati & Johanna Lahtinen


Derby saapui Liettuasta kennelistä nimeltä VELNIO MALÜNAS ja yhdistelmästäkin on oma juttunsa TÄÄLLÄ. Pian teen myös oman palkin riiviölle tuonne Ginin ja Wiiman jatkoksi. Ikäähän tuolla on jo 3,5kk kun piti odottaa, että pentu saa rabies-rokotteen ja tämän jälkeen oli vaikea vielä löytää sopivaa lentoa.

Tiistaiaamuna tuttavamme Päivi Kumpula lähti aikaisin Oulun lentokentälle suunnaten Riikaan Latviaan, jonne Ingrida-kasvattaja tulisi pojun kanssa Klaipedasta. Heillä oli ollut kuulemma erittäin hauskaa kentällä pienestä kielimuurista huolimatta ja Derby oli viihdyttänyt kanssaolijoita tullimiestä myöten. Matkakin sujui mutkitta. Täytynee siis tässä välissä sanoa kiitokset Ingridalle ja Päiville, te teitte tästä mahdollisen!

Pentuhan tuli minulle ja siskolleni yhteiseksi, toistaiseksi lakien vuoksi pentu on vain siskoni nimellä, mutta oma nimeni tullaan myös lisäämään kun 18 ikävuotta tulee täyteen. Kiitokset siis Katille myös erityisesti rahallisesta avusta!

Yöllä sitten teimme poikasen kanssa hieman tuttavuutta ja leikin sekä ruokinnan jälkeen yritimme unten maille. Onnekseni Derby ei jaksanut huutaa isossa kevythäkissään kuin 20-30 minuuttia ja nukkui sen jälkeen aamukuuteen asti. Heräsin raapimiseen ja sanomalehden syöntiin, pissat oli tullut pariin otteeseen, mutta ens alkuun suuntasimme ensimmäiselle yhteiselle aamulenkillemme.

Ensimmäinen lenkki menikin vallan mainiosti
Remmikäyttäytyminen oli erinomaista, samoin luoksetulo. Juuri ne asiat joiden kanssa olen enemmän tai vähemmän epäonnistunut siskosten kanssa.

Kotiin päästyämme pitikin aloittaa opettelemaan yksinoloa. Kasvattaja sanoi, että siitä voi tulla huutoa kun heidän kotonaan oli aina joku pentujen seurana pentuesisaruksista puhumattakaan. Yritän myös opettaa pentua tuohon boksiin ikäänkuin omana nukkumapaikkanaan. Rauhassa sain istuskella facebookissa parikymmentäminuuttia kun Derby päästeli mitä ihmeellisempiä ääniä huoneessani. Yhtäkkiä se vaan sitten hiljeni ja heti ruokakupin kanssa palkitsemaan (tuo on muuten hirvee sottapytty ja ruokahaluista ei oo puutetta!). Tällaisia harjoituksia otettiin usein ja välillä pakonkin edessä kun arse piti raahata treeneihin ym sillä hetkellä tyhjänpäiväisiltä tuntuville kissanristiäisille.



Päivällä otettiin myös ensimmäinen pesu. Siinäkin poika otti niin lunkisti, että johan tuntui taas helpolta siskoksiin verrattuna, jotka vieläkin kammoavat vettä! Kuivatakkaan ei tarvinnut kuin pyyhkellä, karva vielä niin niukkaa :) Hauskoja hetkiä koinkin kun aloin kokeilla karstaa tuon turkkiin. Luuli sitä varmaan piikkisiiliksi tms. Tökkäsi, puisteli päätään ja pomppi eestaas kierrellen karstan ympärillä. Kännykässä olisikin pari videota, pitäisi vain jaksaa siirtää.

Leikitääks?

Piikkisika
Sisäsiisteys oli ensimmäisenä päivänä erittäin heikkoa, neljät tortut se väänsi, vaikka ulkona oltiin pitkiäkin aikoja ruokailun jälkeen. Pissoja en jaksanut edes laskea. Osittain taisi olla myös mielenosoitusta...Eilettäin vahinkoja oli jo paljon vähemmän ja tänään ei ole tullut pissaa eikä sen koommin kakkaakaan sisälle! Ekana päivänä oli myös havaittavissa ymmärrettävää stressiä joka purkautui tuhoamisena ja ajoittaisena itkemisenä.
Kasvattajan pentupaketissa tuli mukana ihana pikku-ukkeli lelu, joka annettiin Derbyn käsittelyyn. Tästä kerkesi kehkeytyä kossin lemppari, mutta ikävä kyllä onni kesti vain viisi minuuttia, ennenkuin lelu oli jo käyttökelvoton... Pakko löytää joku vastaava jostain hieman suurempana ja kestävämpänä :-D

Eilettäin otettiin ensimmäiset seisotusharjoitukset, eikä se nyt niin huonosti mennyt, asiaan tietysti saattoi vaikuttaa juoksulenkki joka oli juuri ennen kuvien ottoa käyty. Hiton lupaava rakenne sillä on, vaikka korvat näyttävätkin tällä hetkellä "hieman" suurilta.




Kolmen päivän aikana on menty monissa asioissa eteenpäin. Yksinolossa ja sisäsiisteydessä on otettu valtavia harppauksia, varmaan johtuukin paljolti siitä, että pissakakkaan on oma käskynsä ja D on joutunut olemaan paljon yksin. Eilettäin viimeksi olin pelaamassa Pietarsaaressa, Ville Eerikkilässä ja isä Uuskaarlepyyssä joten Marja kävi pariin otteeseen käyttämässä tuon ulkosalla 16-23 välillä. Ja voi älytön sitä riemun määrää kun kotiin pääsin, tuntuu ettei siitä kuolasta ja hyppimisesta loppua tullut! Kiva oli huomata että jonkinlaista kiintymystä oli tapahtunut ♥

EI- sana tuntuu myös uppoavan aikalailla, omaa nimeä totellaan kohtuullisesti, ja nyt on opeteltu istumista, maahanmenoa ja seisomista. Ovista kulkeminen tahtoo olla vaikein ymmärtää, ettei niistä tulla miten sattuu. Muuten se on vaan niin hemmetin nopee oppimaan.



Tänään poika sai sillä välin uuden nimen kun itse olin Oulussa. Isä oli käyttämässä kossia pihalla ja unohti sitten tämän hieman vaikeasti lausuttavan vierasperäisen nimen. Isä oli hetkeä aiemmin kuunnellut Lauri Ylöstä radiosta ja ajatuksissaan kutsui Derbiä Lauriksi... Sain aika mahtavat naurut, mutta tottahan se on, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nyt isä siis kutsuu Derbiä Lauriksi ja Lateksi, kun minä kutsun Derbiksi, D:ksi, Puppeliksi ja LaaLaaksi. Älkää sit kertoko isälle et laitoin tän kuvan tänne, hänellä oli kuulemma hiukset huonosti, mut minusta tää on ihana!


Mitähän tässä vielä jaarittelisi... Ensinnäkin mulla on ihan hirveä ikävä Giniä! Siellä se on vieläkin miehelässä Veikkolan suunnassa, ja mulla ei oo kyytiä viikonlopuksi joka sitä lähtis hakemaan, taas sai noitua kun ei oo vielä ikää ajokorttiin. Eli menee ainakin ens viikkoon, ehkä Juhannukseenkin... Wiimalle tämä viikko on ollut myös rankka. Selvää ikävää on havaittavissa, aika ajoin surullista ulvontaa joka raastaa sydäntä. Pari yötä neiti nukkuikin mun kainalossa ettei olis niin yksinäinen olo, Wiima on paras unikaveri ♥ Tosin Wiikin koki rakastumisen tunteita kun siskot tuli kyläilemään Keke-seropin kanssa. Siskot eivät sitten tienneet Wiiman juoksuista mitään enkä minä hoksannut koheltaessani asiasta sanoa, joten he päästivät Keken häkkiin. Kohta huudon kanssa oltiin ajamassa Kekeä Wiiman selän päältä (tosin ei W ollut lähelläkään tärpillään), onneksi selvittiin säikähdyksellä. Mutta voi niitä rakastavaisia kun toistensa perään itkivät ja korvia nuolivat häkin lävitse...
Lady Gagan oloa ei tietenkään helpottanut yhtään, että tuollainen pojankloppi tuli viemään häneltä huomiota. Tämä on lisännyt itkua, vaikka olen parhaani mukaan yrittänytkin Wiimaa huomioida. Tällä viikolla pitäis kunnolla furminoida ja lisätä B-vitamiinia ravintoon, jottei näyttäisi sitten ihan kauhealta tulevissa näyttelyissä. Kokkola on jo kahden viikon kuluttua, jaiks!

HUOM. Ei sitten kannata pahastua jos lähiaikoina puhun enemmän Derbystä täällä blogissa, toivottavasti ymmärrätte, että tuollainen riiviö vie aika paljon aikaa ja siitä tulee myös paljon asiaa kun uusia asioita opetellaan ja kasvua seurataan. En siis ole unohtanut elämäni koiria missään tapauksessa, niissä ei vaan onneksi ole samalla tavalla enää työsarkaa kuin natterissa :) Voi olla, että pentukuumeilut jää vähäksi aikaa...

Uutta ulkoasuakin pitäisi alkaa väsäämään, ei olis halukkaita tekijöitä? Uus piski pitäis lisätä ja värimaailmaa vähän vaihtaa kesäisemmäksi :) Vapaaehtoiset siis, ottakkee yhteyttä!

Loppuun vielä kasvattajalla otettuja kuvia: