perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ei enää kaksi vaan kolme!



Hups miten tässä nyt näin kävi!?

It happens ja tiistaipäivä oli yhtä helvettiä, jännitystä, pelkoa ja innostusta. Päivä piti viettää naapurilla Marjan tykönä syöden pizzaa vahvoilla täytteillä samalla katsoen Greyn Anatomiaa kun tiedossa oli, mitä yöllä tulisi tapahtumaan... Kiitoksia Marja, että sait päiväni kulumaan niinkin nopeasti!

Niimpäniin, talouteemme astui tarkalleen ottaen ti-ke välisenä yönä yhden tietämillä uusi perheenjäsen.
Mitäpä sitä hyvää rotua vaihtamaan ja nimikin oli valmiina. Dubfire Velnio Malünas aka Derby-siberian from Lithuania nostettiin autosta pihallamme lentoboksistaan ja poju oli niinkuin mitään arjesta poikkeavaa ei  koskaan ikinä olisi tapahtunut. Hänen mielestään oli ihana päästä temmeltämään kostealle nurmikolle ja minä vain ihastelin silmät pyöreänä: Siinä se vihdoin oli, kaikkien helmikuusta lähteneiden tuontivaikeuksien jälkeen! Tunne oli aika nostalginen. (Näiden "pienien" probleemien takia en olekaan kauheasti asiaa mainostanut). Lisäksi tuo on luonteeltaan vielä parempi mitä odotin. Energinen hönttä (nimi osui muuten kuin nyrkki silmään), mutta osaa rauhoittua tarpeen vaatiessa, sopivasti miellyttämisenhalua, hyvähermoinen, aavistuksen pidättyväinen toisia koiria ja ihmisiä kohtaan (ainakin vielä), mutta enemmän tutustuessaan huomaakin ettei tää nyt niin paha ollut. Autoja tuo tuntui ekalla remmilenkillä hieman kammoksuvan, mutta eiköhän siitäkin möröstä päästä :)

Ulkonäöltäänkin on oikein lupaavan oloinen, nyt pitää toivoa sormet ja varpaat ristissä, että tulisi myös valjaissa pelittävä rungoltaan tasapainoinen ja kestävä liikkuja. Plussaa aina vain jos kehissäkin menestyy, terveydestä puhumattakaan.





Breed: Siberian Husky
Name: Dubfire Velnio Malünas
Gender: Male
D.O.B: 28.2.2011
Colour: Light red & white with amber eyes
Breeder: Ingrida Bieliauskaite kennel Velnio Malunas, Lithuania
Owners: Kati & Johanna Lahtinen


Derby saapui Liettuasta kennelistä nimeltä VELNIO MALÜNAS ja yhdistelmästäkin on oma juttunsa TÄÄLLÄ. Pian teen myös oman palkin riiviölle tuonne Ginin ja Wiiman jatkoksi. Ikäähän tuolla on jo 3,5kk kun piti odottaa, että pentu saa rabies-rokotteen ja tämän jälkeen oli vaikea vielä löytää sopivaa lentoa.

Tiistaiaamuna tuttavamme Päivi Kumpula lähti aikaisin Oulun lentokentälle suunnaten Riikaan Latviaan, jonne Ingrida-kasvattaja tulisi pojun kanssa Klaipedasta. Heillä oli ollut kuulemma erittäin hauskaa kentällä pienestä kielimuurista huolimatta ja Derby oli viihdyttänyt kanssaolijoita tullimiestä myöten. Matkakin sujui mutkitta. Täytynee siis tässä välissä sanoa kiitokset Ingridalle ja Päiville, te teitte tästä mahdollisen!

Pentuhan tuli minulle ja siskolleni yhteiseksi, toistaiseksi lakien vuoksi pentu on vain siskoni nimellä, mutta oma nimeni tullaan myös lisäämään kun 18 ikävuotta tulee täyteen. Kiitokset siis Katille myös erityisesti rahallisesta avusta!

Yöllä sitten teimme poikasen kanssa hieman tuttavuutta ja leikin sekä ruokinnan jälkeen yritimme unten maille. Onnekseni Derby ei jaksanut huutaa isossa kevythäkissään kuin 20-30 minuuttia ja nukkui sen jälkeen aamukuuteen asti. Heräsin raapimiseen ja sanomalehden syöntiin, pissat oli tullut pariin otteeseen, mutta ens alkuun suuntasimme ensimmäiselle yhteiselle aamulenkillemme.

Ensimmäinen lenkki menikin vallan mainiosti
Remmikäyttäytyminen oli erinomaista, samoin luoksetulo. Juuri ne asiat joiden kanssa olen enemmän tai vähemmän epäonnistunut siskosten kanssa.

Kotiin päästyämme pitikin aloittaa opettelemaan yksinoloa. Kasvattaja sanoi, että siitä voi tulla huutoa kun heidän kotonaan oli aina joku pentujen seurana pentuesisaruksista puhumattakaan. Yritän myös opettaa pentua tuohon boksiin ikäänkuin omana nukkumapaikkanaan. Rauhassa sain istuskella facebookissa parikymmentäminuuttia kun Derby päästeli mitä ihmeellisempiä ääniä huoneessani. Yhtäkkiä se vaan sitten hiljeni ja heti ruokakupin kanssa palkitsemaan (tuo on muuten hirvee sottapytty ja ruokahaluista ei oo puutetta!). Tällaisia harjoituksia otettiin usein ja välillä pakonkin edessä kun arse piti raahata treeneihin ym sillä hetkellä tyhjänpäiväisiltä tuntuville kissanristiäisille.



Päivällä otettiin myös ensimmäinen pesu. Siinäkin poika otti niin lunkisti, että johan tuntui taas helpolta siskoksiin verrattuna, jotka vieläkin kammoavat vettä! Kuivatakkaan ei tarvinnut kuin pyyhkellä, karva vielä niin niukkaa :) Hauskoja hetkiä koinkin kun aloin kokeilla karstaa tuon turkkiin. Luuli sitä varmaan piikkisiiliksi tms. Tökkäsi, puisteli päätään ja pomppi eestaas kierrellen karstan ympärillä. Kännykässä olisikin pari videota, pitäisi vain jaksaa siirtää.

Leikitääks?

Piikkisika
Sisäsiisteys oli ensimmäisenä päivänä erittäin heikkoa, neljät tortut se väänsi, vaikka ulkona oltiin pitkiäkin aikoja ruokailun jälkeen. Pissoja en jaksanut edes laskea. Osittain taisi olla myös mielenosoitusta...Eilettäin vahinkoja oli jo paljon vähemmän ja tänään ei ole tullut pissaa eikä sen koommin kakkaakaan sisälle! Ekana päivänä oli myös havaittavissa ymmärrettävää stressiä joka purkautui tuhoamisena ja ajoittaisena itkemisenä.
Kasvattajan pentupaketissa tuli mukana ihana pikku-ukkeli lelu, joka annettiin Derbyn käsittelyyn. Tästä kerkesi kehkeytyä kossin lemppari, mutta ikävä kyllä onni kesti vain viisi minuuttia, ennenkuin lelu oli jo käyttökelvoton... Pakko löytää joku vastaava jostain hieman suurempana ja kestävämpänä :-D

Eilettäin otettiin ensimmäiset seisotusharjoitukset, eikä se nyt niin huonosti mennyt, asiaan tietysti saattoi vaikuttaa juoksulenkki joka oli juuri ennen kuvien ottoa käyty. Hiton lupaava rakenne sillä on, vaikka korvat näyttävätkin tällä hetkellä "hieman" suurilta.




Kolmen päivän aikana on menty monissa asioissa eteenpäin. Yksinolossa ja sisäsiisteydessä on otettu valtavia harppauksia, varmaan johtuukin paljolti siitä, että pissakakkaan on oma käskynsä ja D on joutunut olemaan paljon yksin. Eilettäin viimeksi olin pelaamassa Pietarsaaressa, Ville Eerikkilässä ja isä Uuskaarlepyyssä joten Marja kävi pariin otteeseen käyttämässä tuon ulkosalla 16-23 välillä. Ja voi älytön sitä riemun määrää kun kotiin pääsin, tuntuu ettei siitä kuolasta ja hyppimisesta loppua tullut! Kiva oli huomata että jonkinlaista kiintymystä oli tapahtunut ♥

EI- sana tuntuu myös uppoavan aikalailla, omaa nimeä totellaan kohtuullisesti, ja nyt on opeteltu istumista, maahanmenoa ja seisomista. Ovista kulkeminen tahtoo olla vaikein ymmärtää, ettei niistä tulla miten sattuu. Muuten se on vaan niin hemmetin nopee oppimaan.



Tänään poika sai sillä välin uuden nimen kun itse olin Oulussa. Isä oli käyttämässä kossia pihalla ja unohti sitten tämän hieman vaikeasti lausuttavan vierasperäisen nimen. Isä oli hetkeä aiemmin kuunnellut Lauri Ylöstä radiosta ja ajatuksissaan kutsui Derbiä Lauriksi... Sain aika mahtavat naurut, mutta tottahan se on, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nyt isä siis kutsuu Derbiä Lauriksi ja Lateksi, kun minä kutsun Derbiksi, D:ksi, Puppeliksi ja LaaLaaksi. Älkää sit kertoko isälle et laitoin tän kuvan tänne, hänellä oli kuulemma hiukset huonosti, mut minusta tää on ihana!


Mitähän tässä vielä jaarittelisi... Ensinnäkin mulla on ihan hirveä ikävä Giniä! Siellä se on vieläkin miehelässä Veikkolan suunnassa, ja mulla ei oo kyytiä viikonlopuksi joka sitä lähtis hakemaan, taas sai noitua kun ei oo vielä ikää ajokorttiin. Eli menee ainakin ens viikkoon, ehkä Juhannukseenkin... Wiimalle tämä viikko on ollut myös rankka. Selvää ikävää on havaittavissa, aika ajoin surullista ulvontaa joka raastaa sydäntä. Pari yötä neiti nukkuikin mun kainalossa ettei olis niin yksinäinen olo, Wiima on paras unikaveri ♥ Tosin Wiikin koki rakastumisen tunteita kun siskot tuli kyläilemään Keke-seropin kanssa. Siskot eivät sitten tienneet Wiiman juoksuista mitään enkä minä hoksannut koheltaessani asiasta sanoa, joten he päästivät Keken häkkiin. Kohta huudon kanssa oltiin ajamassa Kekeä Wiiman selän päältä (tosin ei W ollut lähelläkään tärpillään), onneksi selvittiin säikähdyksellä. Mutta voi niitä rakastavaisia kun toistensa perään itkivät ja korvia nuolivat häkin lävitse...
Lady Gagan oloa ei tietenkään helpottanut yhtään, että tuollainen pojankloppi tuli viemään häneltä huomiota. Tämä on lisännyt itkua, vaikka olen parhaani mukaan yrittänytkin Wiimaa huomioida. Tällä viikolla pitäis kunnolla furminoida ja lisätä B-vitamiinia ravintoon, jottei näyttäisi sitten ihan kauhealta tulevissa näyttelyissä. Kokkola on jo kahden viikon kuluttua, jaiks!

HUOM. Ei sitten kannata pahastua jos lähiaikoina puhun enemmän Derbystä täällä blogissa, toivottavasti ymmärrätte, että tuollainen riiviö vie aika paljon aikaa ja siitä tulee myös paljon asiaa kun uusia asioita opetellaan ja kasvua seurataan. En siis ole unohtanut elämäni koiria missään tapauksessa, niissä ei vaan onneksi ole samalla tavalla enää työsarkaa kuin natterissa :) Voi olla, että pentukuumeilut jää vähäksi aikaa...

Uutta ulkoasuakin pitäisi alkaa väsäämään, ei olis halukkaita tekijöitä? Uus piski pitäis lisätä ja värimaailmaa vähän vaihtaa kesäisemmäksi :) Vapaaehtoiset siis, ottakkee yhteyttä!

Loppuun vielä kasvattajalla otettuja kuvia:







10 kommenttia:

  1. Onnea uudesta perheenjäsenestä! n__n

    VastaaPoista
  2. Oho! Olenkohan mä taas elänyt ihan pimennossa kun tuli tämäkin uutinen ihan olan takaa! Onnittelut pennusta, aivan valtavan suloinen tapaus!

    Jos uutta ulkoasua kaipaat, niin voisin ilmoittautua vapaaehtoiseksi tekemään. :)

    VastaaPoista
  3. Mä ihastelinkin Derbyä jo petsiessä ,mutta kyllä tuollaista hurmuria kelpaakin useampaan kertaan ihastella! Hirvittävän reippaalta kaverilta kuulostaa.

    VastaaPoista
  4. Toi on upea kuva sun iskästä ja D:stä!

    VastaaPoista
  5. Onnea täältä blogin kauttakin pennusta! :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia kaikille!

    Saatampa ottaakin Roosalle yhteyttä tässä piakkoin :)

    VastaaPoista
  7. aivan ihana pallero :) Onnea uudesta perheen jäsenestä!

    VastaaPoista