lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kokkolan huippuviikonloppu ja Miitta maalla osa 1

Ensinnäkin, aivan mahtavaa 52 lukijaa, toivottavasti saan jo todistaa itselleni, että blogin teossa on jokseenkin onnistuttu, kiitoksia! :)

Sitten itse asiaan, nimittäin Kokkola KV:n onnistuneeseen ja menestyneeseen viikonloppuun. Perjantain paine oli kova, kun oli talon siivouksen sun muut, sillä Miitta tulisi Masin kanssa Espoosta vihdoin meille (eihän sitä oltu suunniteltu kuin puoli vuotta!).
No sitten yhden aikaan yöllä lopettelin saunan siivousta hikipäissäni ja siirryin itse pesulle. Voi mikä ihana yllätys mua odottikaan huoneessa kun pääsin sinne saunatakki päällä suihkunraikkaana. Paska haisi ja Derbillä häntä heilui aika epäilyttävästi. Menin katsomaan Derbin "vessaa" tai ns. vakiopaikkaa: sänkynipäätyyn lukuvalojen johtojen päälle oli tullut pari kikkaretta- kuten tavallisesti. Mietin että johan on pieni kakka ja siivottuani ihmettelin, että miksei haju lakkaa. Pieni vilkaisu sängyn alle kertoi vastauksen; oli ollu kossilla vissiin kiire kun oli sängyn alle neljä perättäistä pökylää tehnyt, mahdollisimman vaikeasti siivottavaksi. Eikait se auttanut kuin laittaa luutu heilumaan.
Kun ensimmäinen kriisi oli ylitetty niin seuraavaksi tuli se hieman arkipäiväisempi naisille tavanomainen vaatekriisi. Mitä sitä näyttelyyn laittaisi päälle kun on luvattu vesisadetta, mutta kuitenkin lämpimiä asteita. Kenkiäkään ei löydy mistään! Onneksi Miitta Matilda Mellanen oli jälleen olemassa ja hänelle pystyin soittamaan vielä kahdelta yölläkin :) Tosin stressaaminen oli turhaa kun vettä ei satanut koko päivänä, hentoinen tuuli vain kävi ja kädet paloi.

2.7. Lauantaina lähdin Marjan ja Maijan kyytiläisenä aamupäivän aikoihin Kokkolaan päin. Tarkoituksenani esittää Eppu westie junior handlerissa. Treeni Epun kanssa meni vissiin sen verta hyvin, että mulle ojennettiin lappulipuke myös rotukehään, tervemenoa! Miksipä tuota vastaan laittamaan, kohta olikin jo meidän vuoromme ja tasku piti täyttää kanan sydämmillä (NAM!). Avoimessa luokassa Epun lisäksi oli vain yksi uros. En minä muista mitä se toinen sai, erin vissiin ilman SA:ta mutta Eppu sai erinomaisen SA:n kera! Epun kanssa aluksi hieman tökki esiintyminen, se olisi halunnut nähdä Merjan ja minä esitin sitä päinvastaiseen suuntaan, joten pää kääntyili pojalla aika tiuhaan tahtiin, eikä liukkaalle pöydälle meinannut asettua ollenkaan.



Kilpailuluokassa Eppu voitti toisen uroksen ollen AVK1. Valiourosten jälkeen mentiin PU-kehään, joista yksi putosi, sijoitettiin neljäs ja kolmas- ja lopulta tuomari osoittaa meidät toisiksi.



Ilon suuri määrä! Kehis kysäisee saako ottaa sertin, hämilläni jäädyn ja Maija huutaa takaani että voi vastaanottaa. Eikun ulos kehästä ja hirveää hihkumista, Epun palkitsemista ja ihmetystä. Se oli ensimmäinen SERT kera VACAn Epulle, joten tästä hyvillä mielin jatketaan metsästystä! :) Alla palkintoposeeraus:


Kehän jälkeen oli aikaa kuvailla kehiä, tuttujakin tuli vastaan. Galleriaan tulee lähipäivinä kuvia silkeistä, villiksistä ja ryhmäkehistä. Silkeissä tulikin tuttaville mukavaa menestystä; spessuonnittelut Riikalle Safian vasertistä ja cacibista!

Junnukehään mentäessä ei jännittänyt ollenkaan. Eppu oli oikein terävänä, olihan edessä sentään sievä kingcharlesinspanieli tyttö. Yksilöarvostelussa kaikki meni kuitenkin ihan pieleen. Ensinnäkin pöytä oli liukas, en saanut Epun jalkoja pysymään ollenkaan aloillaan pintaa vasten ja homma meni säädöksi.



Tuomari (Natasa Blanusa) pyysi näyttämään purennan, mutta aloin näyttämään koko kalustoa... Kolmio meni sentään hyvin. Liikkeen jälkeen typeränä aloin asettelemaan Eppua jälleen selin Merjaan päin, ja jossain välissä jalkaa siirtäessäni Eppu vinkaisi (jota ihmettelin pitkään kunnes selvisi muutama päivä myöhemmin että anturassa/anturoiden välissä oli mahdollinen puutikku, mutta mistäpä tuomari tätä olisi voinut tietää ja varmaan ensimmäisenä ajatteli minun käyttävän liikaa voimaa koirankäsittelyssä...). Käänsin Epun toisinpäin (itselleni vaikeampi asetella) ja koira seisoi jotenkuten.


Suoritus olikin pian ohi ja eikun jonon hännille. Tympäsi niin pirusti omat aloittelijamaiset virheet ja panikointi. Eihän sillä suorituksella jatkoon päästy, mutta fiilis oli ihan jees, onneksi kyseessä ei ollut osari ja ennenkaikkea Eppua on oikein mukava esittää! Sijoituksetkin menivät oikeille henkilöille, onnittelut siis pärjänneille! :) Vielä pari kuvaa junnukehältä:



Jäätiin sitten katselemaan ryhmäkehiä siihen asti kunnes Miitta pääsisi pyörähtämään Miro-partiksen kanssa kehässä, josta ei tällä kertaa menestystä liiennyt. Tämän jälkeen lähdettiin huristelemaan kohti Oulaista. Kotiin päästyämme oltiin aika tööt, mutta ei siinä auttanut kuin alkaa tekemään seuraavan päivän järjestelyitä, esimerkkinä Wiiman peseminen, joka on aina yhtää "mukavaa"...



Väsy oli karmea (koiranpesussa meni puoli kahteentoista), sääskiä oli vaikka muille jakaa, mutta vihdoin päästiin nukkumaan joskus illalla, yöllä- en muista millon, mutta voin sanoa että nukkumatti tuli aika äkkiä hakemaan kun päät oli saatu tyynyyn! Mutta pääasiahan on, että Wiimasta tuli hieno ;)

3.7. Sunnuntai ei lähtenyt kauhean ruusuisesti käyntiin, kun nukuttiin pommiin ja meinas tulla pikkusen kiirus. Näyttelypaikalle kuitenkin ehdittiin ja kehäänkin valmistautua hyvissä ajoin. Tuuli oli karmea ja meitä paleli niin maan perkuleesti! Tuulelta suojauduttiin mm. koiranviltillä ja jakkutakilla. Minä pääsin myös testaamaan kevythäkin sisäpintaa, jossa olikin aika lämpöistä- varsinkin kun Wiima oli tuulensuojana... :)




Kehämenestystä tuli jälleen, tosin sitä en tällä kertaa odottanut. Wiima esiintyi erittäin mallikkaasti! Tuomari oli erittäin tiukkaa sorttia ja kaksi ensimmäistä narttua saivat erinomaiset ilman SA:ta. Wiiman kanssa samassa luokassa oli yksi narttu, molemmat saivat erinomaiset, mutta Wiima lopulta ainut edustaja joka sai myös SA:n, ollen samalla rotunsa paras kera sertifikaatin. Tuomarilta ei kuitenkaan cacibia saatu, perusteluita en tiedä, mutta jälkeenpäin katsottuna eipä se sitä pahemmin muillekkaan jaellut.




Tässä vapaasti suomennettu versio arvostelusta:
Tuomari: Leif-Herman Wilberg
"Erinomainen tyyppi, keskisuuri, tarpeeksi pitkä runko ja luiden pituus. Erittäin hieno pää ja ilme. Erinomainen kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut, hyvä runko, hyvät jalat ja käpälät. Liikkuu pitkin maatatavoittavin askelin. Hyvä turkinlaatu muttei täydessä turkissa." 

KÄY ERI KÄK1 SA PN1 ROP SERT





Junnukehien alkuun oli kehän jälkeen vielä monta tuntia, mutta kummasti sitä sai ajan kulumaan melko nopeasti tuomarien arvostelua seuratessa ja kehiä kuvaillessa. Kun nuoremmat junnut vihdoin alkoivat niin jännitys vatsan sisällä oli jotain kammottavaa. Yritin sulkea jännityksen mielestäni, mutta eihän siitä mitään tullut ja kehään oli mentävä. Kisaajia vanhemmissa taisi olla vain 8 ja meidät laitettiin heti ensimmäiseksi Wiiman kanssa, kehän isoin koira.. Kierrettiin kerran ympäri ja tuomari (Petra Tiittanen) pyysi meitä tekemään kolmion. Meni ihan ok ja seuraavaksi vapaa seisotus, sekin meni aika jees. Nyt tuomari pyysi näyttämään purennan. Muistin eilisen virheeni ja nyt aloin oikeaoppisesti näyttämään sitä purentaa. Wiimapa ei ollutkaan yhtä yhteistyöhaluinen. Lopulta laitoin sen istumaan ja nyt purenta oli helppo näyttää. Tuomari kiittää ja pyytää siirtymään jonon hännille. Ja minähän ihan vapisen (tiedetään oon aika reppana), mutta suoritukseen olin kohtuu tyytyväinen.






Tällä kertaa muistin katsoa myös muiden suoritukset (hyvä minä!), eikä mennyt kauaakaan kun olin taas jonon ensimmäisenä. Nyt tuomari juoksutti meitä pareittain edestakaisin,  parinani enkkusprinkku ja hänen handlerinsa. No problems.










Tuomari kierteli ja pyysi muutamia tekemään vielä lisäliikkeitä. Meidän tehtäväksi tuli tehdä edestakaisin ja seisotus ja jälleen sain olla ylpeä Wiimasta. Jotain rinkiä tuomari vielä meitä juoksutti jotta sai kertoa tulokset toimitsijoille ja tämän jälkeen alkoi sijoittaminen. Tuomari kertoi meille että voittaja osaa ottaa koiran huomioon ja esittää hyvin eleettömästi. Hetken aikaa näytti että vitosruusuke tulisi minulle mutta, se ojennettiin viereeni Huttusen Nealle. Väki väheni niin, että enää oli jäljellä minä Wiiman kanssa, sekä Martikaisen Sanna Mari havannalla. En muista sanoiko tuomari jotain tai teetättikö liikkeitä, ainoastaan punainen ruusuke jäi mieleeni joka minulle ojennettiin. Jalathan siinä melkein petti ja olo oli aika uskomaton. Kauheinta oli nähdä kun Miitta väänsi itkua ja itsellä oli täysi työ pidättelemisessä!  Tuomari tuli juttelemaan ja kertomaan kommenttia ja erehtyi sanomaan jo että "Minä lähetän sut sinne Voittajaan nyt että koitahan pärjätä siellä" ja päivän paras kisaa ei oltu vielä edes käyty. Muutenkin sain erittäin imartelevaakin palautetta esittämisestä jota oli kuulemma ihana katsella. Kuitenkin sanoi huomanneensa, että en ollut kauaa kisannut, ei ollut vielä niin "jäykkää" esiintymistä. Tottahan tuo, tämähän oli vasta 6. kisa joten aloittelijaksi voisin itseäni kutsua. Kehän laidalle mentäessä jalat oli ihan hyytelönä ja tuomari tuli korjaamaan että oli mennyt sanomaan jotain liian aikaisin ;) BIS- junnukehää saatiinkin ootella tunti ennenkuin päästiin kehään. Fiilis oli ihan katossa ja juostiin ympäri. Tuomari vaihdatti meillä koirat ja pyysi tekemään T-kirjaimen, joka meni ihan ok.





Vaihdettiin koirat takaisin ja pyydettiin tekemään vielä kunniakierros, jonka päätteeksi Petra ojensi ykkösruusukkeen minulle sanoen "Tuu nyt hakemaan tää ruusuke!" ja voi sitä ilon määrää- sitä uskomattomuuden tunnetta... :) Enhän mä sitä vieläkään sisäistä, pitäisikait tuota laskeutua jo pilvilinnoista. En uskalla edes kuvitella sitä kisapäivää ja sitä jännityksen määrää. Pääasia kun vaan sais sen koiran (mikä koira sitten lieneekään, en tiiä) kulkemaan ja suoritus menisi sen verran hyvin ettei tarvitsisi hävetä...




Matkalla voittoon :-)


Pian alkoikin ryhmäkehät jossa käytiin Wiiman kanssa tekemässä ns. kunniakierros, tosin se oli ihan odotettavissa. Olin kyllä tuosta neidistä niin ylpeä, niin hyvin se mua totteli ja "palveli" koko pitkän päivän ♥




Mutmut tästä postauksesta tuli niin pitkä, että täytynee jatkaa kakkososassa missä kerron lähinnä mun ja Miitan toilailuista... Toivottavasti ei silmät väsähdä tätä tekstiä lukiessa! :)

P.S. Seuraavaksi jännitelläänkin tämän viikon näyttelyitä. Torstaina ois luvassa hiskipyykkiä, perjantaina Limingan ryhmis, lauantaina Oulu KV:ssa pari handlattavaa, sunnuntaina PM ja normi kisa junnuissa + Wiiman kehä. Toivottavasti jommastakummasta irtoais viimeinen serti :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti