tiistai 19. heinäkuuta 2011

Kolmipäiväinen näyttelyviikonloppu

Hui, yli 10 000 kävijää! Mahtavaa :)
Torstaina olikin kova homma Wiiman pesemisessä (myös Derbi piti puunata ja vahata, koska oli ryöminyt ripulipaskassaan meidän ollessa kotoa pois...), puhumattakaan reissuun pakkaamisesta ja talon siivouksesta. Mulla menee pakkaamisessa monta tuntia, kaikkea pitää olla varman päälle montaa eri sorttia jne. Viimein  kahden aikaan yöllä laitoin pään tyynyyn ja kolmelta heräsin jälleen Derbin ripulointiin. Siinä menikin sitten koko yö reppanaa vahtiessa, unesta oli turha haaveillakkaan.
Seitsämältä perjantaiaamuna Hanne siskoni tuli hakemaan minua äitinsä autolla. Oli kyydissäkin melkoinen järjestely. Ensin Hannen piti tulla Oulusta Oulaisiin, ottaa auto äidiltänsä, jolla mennään Ouluun ja sillä tultaisiin myös sunnuntaina takaisin. Vielä maanantaiaamuna Hannen tulisi ottaa eka juna takaisin Ouluun. Great.
Noh, jokatapauksessa olin siis näyttelypaikalla Limingassa jo kello kahdeksan reikä reikä. Tunsin, että päivästä on tulossa lämmin ja aurinkorasva oli tietysti jäänyt matkalaukkuun, joka taas oli autossa. Wiiman kehäkin alkaisi vasta yhden aikaan iltapäivällä joten sai olla aika relaxina siinä monta tuntia. Tuttujen kanssa tuli jutskailtua ja sitä rataa, kehiä kuvasin myös aktiivisesti ajankulukseni.
Galleriaan pääset TÄSTÄ.

Hiskikehät lähestyi ja juttelin vanhan tuttavan kanssa, jolla itselläänkin on kaksi siperianhuskya. Alettiin ottamaan Haiku (Winter Chaos Celestron Advanced) tytöstä kuvia, ja Sari mainitsi että tyttö liikkuu kovin laiskasti hänen kanssaan. Pyysin, että saisinko kokeilla miten se kulkee mun kanssa ja ihan mallikkaasti se meni, liekkö vieraskoreutta? Sari innostui mun esittämisestä kovasti ja pyysi minua esittämään Haikun myös rotukehässä. Minähän en osaa kieltäytyä ja Haikukin oli niin helpon oloinen koira, ettei ollut mitään syytäkään kieltäytymiselle. Sari kävi pyörähtämässä oman uroksensa kanssa kehissä tuloksena KÄY ERI KÄK1 SA PU1 SERT. Seuraavaksi mentiin Haikun kanssa kehään tuloksena NUO ERI NUK1 SA. Koiranvaihto ja Wiima matkaan. Esiintyminen meni neidillä erittäin mallikkaasti. Tuomari antoi erinomaisen muttei SA:ta ja Wiima jäi luokassaan toiseksi kokonsa vuoksi. Muuten tuomari tykkäsi kovasti.

Tuomari: Heidi Kirschbichler, Itävalta

Arvostelu:
"Small bitch. Very nice female head. Good expression. Correct bite. Good topline. Well angulated in the back. Good coat. Elegant movement."  

Suomennos:

"Pieni narttu. Erittäin hyvä nartun pää. Hyvä ilme. Oikea purenta. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä karva. Elegantti liike." 

KÄY ERI KÄK2

Paras narttu kehässä taisi olla useampi narttu, en muista oliko niitä 3, 4 vai 5, mutta Haiku laitettiin ensimmäiseksi. Seuraavaksi suuntana ROP kehä, jossa juostiin sitten Sarin kanssa. Tuomari ojensi meille ROP ruusukkeen ja näin ollen Leimusta tuli VSP. Aika hieno päivä Sarilla, onnittelut vielä, myös kasvattajille! Näin ollen Leimulta puuttuu enää yksi sert ja Haikultakin hieno suoritus- tämähän oli vasta toinen näyttely :)


Kaima Miettisen kanssa sitten sovittiin Veetin (Sainen Q-Tio) esittämisestä Oulu KV:ssa. Veeti olikin semmonen höyryveturi, että vähän aikansa sen kanssa sai juosta ennenkuin alkoi kulkemaan halutulla tavalla.

Tapasin vihdoin myös Idan ja osan hänen suloisesta koiralaumastaan. Envyllä menikin oikein hienosti kehässä ja kuvia näpsittiin. Pääsin myös vihdoin ja viimein testaamaan vinttareita! Se kun on ainut ryhmä mistä en ole esittänyt koiria. Hihnan päässä oli ensiksi Ylva-venakko ja toisena Envy-afgaani. Hauskoja veijareita ja taas opittiin uutta, kiitos Ida!

Ryhmäkehissä siperianhuskylle ei oletettavasti tullutkaan sijoitusta, mutta se ei meitä haitannut. Hienoja koiria sijoittujat olivatkin. Kunnia oli käydä pyörähtämässä.


Näyttely loppui siinä neljän tietämillä. Mun olisi siis odoteltava vielä ainakin kaksi tuntia ennenkuin Hanne pääsisi hakemaan. Blaah. Roudaan kamat parkkiksen viereiselle nurmelle, oikein aukealle alueelle. Ihmisvilinä vähenee ja autoja on jäljellä enää muutama järkkääjiä tietenkään unohtamatta. Aattelin suojautua hetkeksi auringolta ja painoin pääni Wiiman kevythäkin sisäpuolelle niin että muu osa ruumiista lojui nurtsin puolella. Voittekin jo arvata miten kävi kun en ollut edellisyönä nukkunut tuntia enempää... Mä nukahdin.........
Olin semmoset puoli tuntia ehtinyt nukkua kun kuulin ääniä: Onko sulla kaikki ihan okei? Siinä nostin päätäni ja räkä oli valunut poskelle, kuolaa tietysti peitteelle. Ihan unenpöpperössä jotain sopersin kyydistä ja miehet vaan sanoivat varmistaneensa että mulla on kaikki ihan ok :D Sopiikin ihmetellä, jos eukko makaa koirankopissa tuntitolkulla! Ja kyllähän mua hävetti. Nousin tietysti äkkiä ylös, kuolat hihaan ja kamat kasaan jotka raahasin pois näköetäisyydeltä. Eikä helpottanut Hannen soittokaan kun navigaattori oli ohjannut minnesunsattuu. Päästiin me sitten kuitenkin kämpille ja mun kädet & naama oli ankarasti palaneet- jälleen.

Lauantaiaamu koitti ja en ois sitten millään jaksanut nousta vaikkei herätys ollut edes kovin aikainen. Matkaan kuitenkin lähdettiin ja ilma oli harmaa, sadevarusteet siis matkaan. Junnukehillä törmäilin tuttuihin, jätin Wiiman Iran hellään huomaan ja seikkailin vuoroin mäykky, vuoroin cotonkehän laidalla. Siru coton vaikutti oikein helpolta tapaukselta ja Sonja mäykkykin oli jo vanha tuttu. Esittämisessä ei siis tulisi ongelmia, aikataulutuksessa sitäkin enemmän. Seikkailin kahden kehän väliä juosten ja mietin että apua, minne meen, mitä teen ja kenet esitän. Tiia kuitenkin sanoi lohdutukseksi että voisi Sirun esittää yksilöarvostelussa kunhan tulisin PN-luokkaan. Niimpä mentiin mäykkykehään Sonjan kanssa joka ei alkuunsa meinannut asettua seisomaan ollenkaan, tuomariakin nauratti. Liikkeet menivät taas aivan upeasti. Erinomainen tuli SA:n kera naps ja sijoitettiin luokkansa toiseksi. Paras narttu luokassa Sonja esiintyi priimasti, mutta tuomari tiputti meidät viimeisenä ennen kuin alkoi sijoittamaan neljää parasta. Oltiin ihan sairaan tyytyväisiä!
Tässä välissä sitten juoksin cotonkehälle ja Tiia odotti juuri vuoroaan mennäkseen Sirun kanssa kehään. Ei siinä enää viittitty alkaa lappujen kans sähläämään ja hän kävi itse näyttämässä Sirun, tuloksena VAL ERI VAK2 SA. Oli paras narttu kehän vuoro ja käytiin semmonen pikakierros kiertämässä koirien kanssa, valioluokan ykkönen oli PN1, sitten me Sirun kanssa kera vara-cacibin ja kolmantena Tiia & Viola kera ensimmäisen serifikaatin, onnea vielä! :)

Tämän jälkeen Ira tuli kertomaan että oli sijoittunut kolmanneksi Wiiman kanssa, wipii ja olitte supereita! Myös Tiian pikkusisko Essi sijoittui porkkarilla viidenneksi, onnea molemmille!

Kuva otettu sunnuntaina

Eikun taas mäykkykehälle, nyt vuorostaan kasvattajaryhmään. Leenan tuontinarttu oli ensimmäistä kertaa rotunsa paras junnuikäisenä, fiilikset siis oli aika katossa. Leena itse ei tullut kasvattajaluokkaan esiintymään vaan minä otin lapun ja johdin Sonjan kanssa neljän poppoota. Kierrettiin ympäri ja seisotettiin. Tuomari (Yochai Barak, Israel) hymyili mulle leveästi ja minä tietysti kohteliaana takaisin. Hän meni latelemaan arvostelun, jonka päätteeksi hän tuli ojentamaan mulle Marianne karkin ja viereiselle esittäjälle KP-ruusukkeen, siispä Leenan Merkaleen's kennel oli ROP-KASV ja meitähän nauratti :D  Ilma oli myös lievästi sanottuna kostea, jonka takia ei kuviakaan otettu. Olin jo tuossa vaiheessa läpimärkä, kurainen ja sitä kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Käytiin Hannen kanssa lämmittelemässä kahviossa, jonka jälkeen roudattiin kamat jo alkaneen hiskikehän laidalle. Siellä testailin Lappalaisen Tuijan Nata natteria joka oli niin pirun sievä tyttö että ♥
Seuraavaksi mentiin kehään Veetin kanssa ja kuten jo aiemmin sanoin niin juostakin sai aika ankarasti. Upottavat hiekkaiset kuralammikot toki hieman hidastivat mutta suoritus oli kohtuuhyvä. Tuloksena KÄY EH.


Sari pyysi mua esittään Haikua uudestaan joten minähän menin ja suoritus oli oikein onnistunut tuloksena  NUO ERI NUK1 SA PN4 :) Wiimaa en ollut ollenkaan ilmoittanut, vaikka ilmeisesti olisi pitänyt. Lähdettiin Hannen kanssa ihan kohmeisinä litsläts märkinä kämpille saunomaan, syömään tortilloja ja nautiskelemaan kuumasta kahvista.

Sunnuntai olikin jotain ihan muuta kuin lauantaipävä. Hellettä riitti ja taas pukeuduin väärin, oli välihousua ja pitkähihaista + musta jakkupuku, aijaij ja hikeä meinasi pukata.
Käytiin viemässä Wiiman kamat Riikan ja Tuomaksen teltoille samalla kun Riikka opetteli Wiiman esittämisen salat. Kierreltiin Hannen kanssa hieman kojua ja jotain tarpeellistakin lähti matkaan. Moona toi Jaffan mulle ja opasti sen handlauksessa. Ensiksi oli kuitenkin PM-kisa jossa olisi ilmeisesti pitänyt olla 6 osallistujaa, mutta yksi oli poissa. Kilpailin Wiiman kanssa ja meidän vuoromme oli myös ensimmäisenä. Tuomari (Riitta Niemelä) kierteli, kaarteli, koplasi ja vislasi, teetätti kolmion ja edestakaisin, sekä kysyi koiran ikää. Kaikki meni nappiin, mutta Wiimalla oli seisotus vähän hakusessa. Tuomari ei vaihdattanut koiria, juoksuttu meitä yhdessä ympäri kun oli katsonut kaikki lävitse ja lopulta näytti järjestyksen jossa olimme Wiiman kanssa ensimmäisiä. Ihan huippua! Hän sanoi perusteluna, että suoritukseni oli nopeimmasta päästä, en vatvonut turhia tai muutakaan sellaista ekstraa.




Alkoi nuoremmat ja minä juoksin viemään Wiiman Riikalle, joka esittäisi sen rotukehässä, koska junior handler meni päällekkäin. Palasin treenailemaan Jaffaa ja hommasta ei meinannut tulla hevon 'rumasana'. Jaffa liikkui kyllä mun kans ihan ok, mutta haikaili Moonan perään, joka vielä sattui olemaan meillä kehätoimitsijana (tätä ei kumpikaan tiedetty silloin kun Jaffaa kysyin)! Jaffa vinku ja vilkuili taakseen, kääntyili ja pyöri kuin häkkyrä, ei ottanut minkäänlaista kontaktia. Kuitenkin päätin, että tällä kisalla ei olisi mitään merkitystä miten se menee ja otin "riskin". Sijoituksen toivoa ei muutenkaan ollut kun ajattelin tuomarin nähneen kyseessä olevan toimitsijan koira ja hän saattaisi siitä vetää omat johtopäätöksensä. Ja ajattelin ettei se mua toistamiseen sijoittaisi. PM-kisan jälkeen olin kuitenkin todella rento, joten kehään meno ei jännittänyt. Alkuun kun aloin asettelemaan Jaffaa niin tuntui ettei se millään haluaisi olla kanssani kehässä, siirteli jalkoja jne. Sitten aivan yhtäkkiä se jämähti kuin patsas, juuri oikealla hetkellä. Ja tietysti tuosta pään asennosta voi päätellä ketä jätkä katsoi ;)



Tuomari jakoi porukan kahtia ja me oltiin onneksi jälkimmäisessä sakissa. Aloin hulluna temmeltää Jaffan kanssa ja se antoikin yhtäkkiä mulle kielipusun aivan odottamatta. Sen jälkeen kehään meno oli helppoa ja kontakti pelasi paljon paremmin. Pöytä oli meillä hyvässä paikassa, kun Jaffa pääsi taas katselemaan ihanaa omistajaansa, en kuitenkaan joka vaiheessa viitsinyt esittää sitä Moonaan päin jottei tuomari ajattelisi jotain hirveää salajuonta meidän välille. Jaffa asettui kyllä toiseenkin suuntaan, tosin oli hieman kärsimättömämpi.
Jälleen tehtiin kolmio, edestakaisin, seisotus ja ympäri. Hyvin meni!



Tuomari poimi kuusi tai seitsämän jatkoonpääsijää, ja siellä sakissahan me oltiin. Olin lievästi sanottuna yllättynyt. Tehtiin taas jotain ympyrää ja seisoteltiin. Tuomari tuli ojentamaan mulle vihreän ruusukkeen ja olin happyhappy! Tuttuja kasvoja olivat muutkin sijoittujat, onnea heille! :) Eritoten Iralle joka tänäänkin poimi sijoituksen ollen JH2.




Ehkä Jaffan vaikeusaste huomattiin. Paljon mukavampi olikin esittää koiraa joka ei toimi itsestään, kiitoksia Moonalle vielä tuhannesti lainasta! :)

Tietysti piti saada myös tietää miten hiskikehillä oli mennyt. Wiima oli esiintynyt Riikan kanssa oikein mallikkaasti, kiitoksia myös Riikalle handlausavusta jälleen!

Tuomari: Rony Doedijins, Alankomaat

Arvostelu:
"Bitch of correct type and size. Typical in bone. She just could have a fraction more length of legs. Very typical in head profile, beautiful expression. Typical topline. Correct in front and rear angulations. Coat is in summer condition. Easy and light on the move. Nice temperament and presentation."

Suomennos:
"Oikean tyyppinen ja kokoinen narttu. Oikea luusto. Raajat saisivat olla aavistuksen pidemmät. Erittäin tyypillinen pään profiili, kaunis ilme. Oikea ylälinja. Oikeat kulmaukset edessä ja takana. Turkki kesäkunnossa. Vaivaton ja kevyt liike. Hyvä luonne ja esiintyminen."  
KÄY ERI KÄK1 SA PN4

Sertinmetsästys jatkukoot, ja saa nähdä kuinka pitkään, kun unohdin Ruukkiinkin laittaa ilmot menemään. Katsotaan jos viitsin Seinäjoelle ilmoittaa...
No jäätiin sitten iltapäivään odottelemaan ryhmäkehiä, kun mun velvollisuus oli käydä hakemassa palkintolautanen isosta kehästä. Lämpöä riitti, mutta ei saa valittaa lauantain jälkeen. Riikalla ja Tuomaksellakin oli mennyt päivä putkeen, Metelle napsahti sert ja BIS-junior kisassa pääsivät iltapäivällä kymmenen parhaan joukkoon, well done!
Lopulta ryhmäkehät alkoivat ja sain ensimmäisenä käydä tekemässä kunniakierroksen ryhmäkehissä, sekä tulla kuvattavaksi.

© Noora Roininen
Lähdettiin Hannen kanssa autolle ja tarkoituksena OLI mennä kämpille syömään tukevasti ja nukkumaan ennenkuin lähdettäisiin takaisin Oulaisiin. Kuinka kävikään? Auto ei sanonut yhtään mitään - akku oli tyhjänä, jostain tietämättömästä syystä, mutta tyhjänä. Liuta kirosanoja ja kohta Riikka ja Tuomas enkelit apujoukkoineen tulevat pelastamaan meidät jälleen hädästä :) Työnnettiin auto käyntiin ja munhan pitikin käydä hakemassa kamat kämpiltä juoksun kanssa sillä aikaa kun Hanne ajoi rallia ympäri Oulua :D

Semmonen reissu siis tällä kertaa kaikkine onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Siis aivan mahtava.
Ensiviikon lauantaina suunnistetaan Tornio KV:seen kera Wiiman. Lähdetään todennäköisesti hakemaan elämämme ensimmäinen H tai T, miksei hylkykin :) Ja samalla pitää käydä tietysti junior handlerissa.

Palaillaan!

2 kommenttia:

  1. Ahahaha repesin ääneen tuolle kun nukahdit kevythäkkiin :''D mä nään sen tilanteen sieluni silmillä, ei juma!

    Kiitos kivasta (ja pitkästä) postista, näitä on kyllä ilo lueskella. Nättiä koiria ja hienoja kuvia! :)

    VastaaPoista
  2. Oona, kiitoksia kommentistasi, mukavaa että joku oikeasti jaksaa lukea mun postauksia! Välillä mietin että lukeekohan näitä oikeasti kukaan, mä vaan tykkään kirjottaa.

    Täytyy sanoa että mua nauratti ja itketti yhtä aikaa häpeästä. Noo, jospa ne ukot huomasivat etten suinkaan ole päihtynyt vain vaan hemmetin väsynyt :D

    VastaaPoista