tiistai 19. heinäkuuta 2011

Miitta maalla osa 2

Sorry tää on pahasti myöhässä !

Kuten edellisessä postauksessa lupasin niin nyt on vuoro kertoa mun ja Miitan yhteiselosta josta sain nauttia viitisen vuorokautta. Postauksesta tulee erittäin kuvapainotteinen, vaikka moni kuva jääkin laittamatta...

Treffauspaikka oli Kokkolassa- yllätys yllätys kansainvälisessä koiranäyttelyssä, jonne Terhi, Jenna ja Sanni olivat Miittansa luovuttaneet. Unohtamatta Masmasia. Katsottiin muutamat ryhmät siihen asti, että Miitta pääsi pyörähtämään Miro- partiksen kanssa kehässä. Sen jälkeen lähdettiin meillepäin tuttavien kyydissä ja molemmat oltiin niin väsyneita- tai minä ainakin, ettei paljon kuulumisia vaihdeltu. Minä pilkin tuon tuosta auton takapenkillä ja Miitta räpläsi kännykkää.

Seuraavaksi meille päästyämme esittelin pienenpienen mökkiä muistuttavan talomme ja samalla kävi koiriin tutustuminen. Masi koki rakkautta ensi silmäyksellä nähdessään Wiiman (ei muuten ollut ensimmäinen uros jolle näin kävi), mutta Lady Gaga torjui jälleen sulhasehdokkaansa. Yksi ainut uros sille on tähän mennessä kelvannut ja se on siskoni juuri 10 vuotta täyttänyt Keke seropi. Onhan sillä semmoset muhkeet rintakarvatkin ja kaikkea... ♥ Sitä vastoin Derbistä tuli samantien Masin inhokki. Tommonen stnan silmille hyppivä teinipoika. Niimpä Miittakin koki yllätyksekseen jotain jota ei ollut koskaan ennen nähnyt: Masi näytti hampaita. Ja piiloutui mun sängyn alle. Kiersi Derbin mahdollisimman kaukaa. Ja mökötti.

Meillä oli sudennälkä ja minä erinomaisilla kokkaustaidoillani aloin tekemään sapuskaa. Pottuja, fetasalaattia, paistettua sipulia ja pihvejä. En muista oliko muuta, mutta vattat tuli täyteen. Ruoan laskeuduttua hieman lähdettiin käyttämään koiria pikkumatkaa lenkillä. Näytin samalla naapureiden talon johon mentäisiin käymään parin päivän päästä. Minä halusin saada Miitasta yhteiskuvia koirien kanssa.



Seuraavaksi alettiin Wiiman pesupuuhiin ja treenailtiin toistemme koiria. Miitta myös innostui kokeilemaan mun 50 millistä. Tolvana oli unohtanut ottaa oman kameransa mukaan... Niimpä, ei sitä voi unohtaa!







Wiimasta tuli puhdas ja meitä väsytti (koirista puhumattakaan). Pesulle ja päät tyynyyn, siinä meni meidän ensimmäinen ilta.

Sunnuntaiaamu. Kello oli herättänyt jo 6.00, mutta kappas kun ei noustu ylös. Seuraavan kerran heräsin vasta siskoni puhelinsoittoon klo 7.00 ja heidän oli puhe tulla hakemaan meitä puolelta. Siinä tuli "pikkusen" kiire syödä, pukea, pakata näyttelykassi,
käyttää koirat, tehdä eväät, meikata ja laittaa hiukset. Ei me taidettu kaikkea ehtiäkään, mutta pääasia ettei myöhästytä kehästä.
Wiiman kehä tuli ja meni, menestyksestä oltiin iloisia. Siellä me istuskeltiin kehän laidalla sitten kylmässä tuulessa ja tehtiin typeryyksiä kun oli sitä luppoaikaa ennen junnuja vissiin vähän liiaksi asti. Mut hyvä vinkki et jos paleltaa niin menkää ihmeessä koiranne kevythäkkiin, siellä on lämmintä! :)





En olis uskonutkaan että Miitta on oikeasti herkkä ihminen, mut osarivoiton jälkeen, kun näin tuon pillittäen tulevan kehän laidalta halaamaan niin kuka vaan ois heltynyt, harmi ettei siitä ole kuvaa...Itkuiset pikkutytön kasvot muurautuivat lopuniäksi mieleeni :')
Wiiman ryhmäkehän jälkeen lähdettiin "aika" iloisin mielin kotiakohti. Matkalla piti käydä kauppaostoksilla, terveysruokaa: pizzaa, 2x suklaalevyä, Novelle Friss persikkaa ja lakritsijäätelöä. Ainiin ja menkkasiteitä jolle oli keksitty vähän parempi, joka tällä kertaa taidetaan sensuroida...
Kotiin päästyttyä juhlittiin samalla Miitankin osarivoittoa, kun en ollut Tampereella onnittelemassa. Ilta menikin aika humussa, en nimittäin muista yhtään mitään :D

Maanantai oli semmonen laiskottelupäivä ja koirien kuvauspäivä +  mun piti jättää Miitta yksin illaksi tänne hullujen huoneelle kun lähdin pelaamaan Nivalaan. Kai sillä oli ihan hyvin ilta kulunut kuvia muokatessa ja jääkaapilla rampatessa :'D
Taidettiinkin sitten aika myöhään valvoa ja keskustella syntejä syviä, muutaman naurukohtauksen siivittämänä..

Tässä kuvasatoa maanantailta:





Määki pääsin kokeilemaan Masia


...Sitte piti ottaa tyypilliset poatauskuvat kaikista neljästä...











Niin ja ihanat klassiset yhteiskuvat josta ei meinannu tulla yhtään mitään... Lopulta Miitta onnistu ikuistaan muutaman loisto-otoksen :)






Tiistaina lähdettiin sitten käymään tuolla naapurissa. Pestiin ja trimmattiin Rolle (ne pärstäkarvat oli pakko trimmata), ja Miitta oppi vähän mäykyn, dreeverin ja jenkin esittämistä. Kuviakin otettiin :) Aika monta tuntia me siellä viihdyttiin. Rollen seisotukset on meillä totaalisen erilaiset ja molemmilla virheelliset... Onneksi virheistä oppii ja Riikka opettikin mua tossa yhtenä päivänä vähän lähemmäs taas sitä oikeaa handlaustapaa, samalla kun Rollelle tehtiin ensimmäinen oikea trimmi.

Jossu & Alli

Miitta & Rolle

Jossu & Rolle

Miitta & Hilu

Miitta & MegaBitti

Jossu & Zonja
Miitalla iski hirveä makeanhimo ja lupasin lähtä kauppaan sitten kun mun hiukset ois värjätty, minä vastavuoroin meikkasin Miitan tyypillisellä tummalla silmämeikillä. Pitihän sitä kuvatkin ottaa ;) Ilta grillailtiin ja touhuttiin koirien kanssa.

The Best Friends Together 4everr <3







Keskiviikkona oli semmonen fiilistelypäivä, kun molemmat ties, että Miitan juna lähtis seuraavana päivänä. Minä varsinkin märehdin kun oon semmonen pessimisti että suren jo etukäteen...Lähdettiin sitten yömyöhään pyöräilemään ja Miitta oli ihan sekaisin kun näki sumua pellolla... :D Siispä kamera käteen ja kuvaamaan!



Illalla oltiin aika väsyneitä, ja vaikka meidän piti valvoa koko yö niin eihän siitä mitään tullut. Molemmat nukahti melko aikaisin ja aamulla nukuttiin pitkään. Hirveästi ei siis yhteistä aikaa jäänyt enää vaan aika meni pakkaillessa yms. Kun päästiin asemalle niin kävin saattelemassa Miitan vaunuun saakka, tavaraa oli sen verran paljon. Pikainen hali hyvästiksi ja molemmat alko pillittämään, piti juosten poistua vaunusta. Mitähän ihmisetkin meistä aatteli..:D No meillä oli aivan ikimuistoinen viikko yhdessä ja tuo eukko saa tulla MasMasin kanssa kyllä uudestaankin! Viimeistään Voittajassa nähdään ♥

Niin joo! Miitan ja mun yhteistä slangikieltä on nykyään HEPUDIIII jonka sanon aina innostaessa Derbiä juoksemaan. Miittuli vissiin tykästy tähän termiin, ku jauho sitä koko ajan missä ikinä oltiinkaan...:) Terveiset vaan vielä meidän sakilta sinne Etelään, pian nähdään taas!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti