tiistai 13. syyskuuta 2011

Päivitysmarathon osa 3 : Pellon pentunäyttely

Perjantaina oli edessä Rollen ja Derbin pesu, sillä aamulla 4.30 olisi tarkoitus suunnata pohjoiseen poikien ensimmäiseen pentunäyttelyyn. Ilta venähti niin pitkään että ehdin nukkua aikalailla tasan kaksi tuntia. Aamulla oli siis melkoinen koomatila, silmät punoittaen väkisin meikkiä naamaan ja hiukset ojennukseen. Onneksi Marja oli laittanut mulle eväät valmiiksi, reppu siis selkään ja tienposkeen odottamaan Riikkaa ja Tuomasta. Lähdettiin ajelemaan ja nukuin suurimman osan matkasta, Kempeleestä otettiin vielä Pinja ja Tinka kyytiin. Matkassa oli siis neljä koiraa, kaksi jenkkiä, siperialainen ja lappari.

Vaikka kyseessä olikin Pohjois-Suomen näyttely niin kummasti oli pentuja ilmoitettu n. 200 :-)
Perille päästyä purettiin kamat aika leveästi kehän reunamille ja Riikka aloitti Rolle pystytukan trimmauksen, jota eräs järjestäjä ei edes tunnistanut ja niinkuin Tuomas hyvin totesikin kyseessä olevan pitkäkarvainen amerikancockerspanieli :-D Kiertelin kehiä kuvaten ja pian alkoikin jo jenkkien kehä ja luonnollisesti Rollen kanssa mentäisiin ensimmäisenä kun se kuului nuorempaan kastiin. Tuomarina toimi Arja Koskelo ja rotua paljon arvostelleena oli mielenkiintoista viedä poitsu kehään. Käväistiin pöydällä, tehtiin kolmio ja seisotettiin. Suoritus meni kieltämättä paremmin kuin odotin! Arvostelu oli ihan huippu, ainut negatiivinen maininta tuli haaleista tan-merkeistä ja arvostelun lopussa luki vielä että lupaava! Siispä PEK1 ja KP.
Riikka ja Mars pyörähtivät vanhempien ikäsarjassa erinomaisin arvosteluin Marsin ollen myöskin PEK1 ja KP. Mentiin PU kehään jossa Mars vei voiton fantastisella päällään ollen samalla ROP-pentu- on se vaan hieno! :-) Tuli myös sellainen fiilis että kai tuo Rolle pitänee ilmoittaa myös jenkkien club showhun Lohjalle...

Rolle PEK1 KP PU2

Mars PEK1 KP PU1 ROP-pentu

Taas välissä hieman kuvailuja ja valmistuttiin Derbin kanssa henkisesti ensimmäiseen yhteiseen koitokseemme. Derbi teki perinteiset venyttelyrutiininsa ulostautuessaan häkistä ja minä tein viimeisen silauksen karstalla. Kieltämättä hienoinen jännitys oli vatsan pohjassa kun kehään mentiin, mutta se katosi äkkiä kun huomasin miten relaxina Derbi kehässä oli. Tuomarina toimi flattikasvattaja Katja Korhonen, joka tutki Derbin tarkasti. Juostiin ympäri, edestakaisin ja jäätiin seisoskelemaan. Saatiin neljä ruusuketta kouraan, onnittelut ja arvostelu, joka näytti tältä :

"6kk, erinomainen tyyppi & mittasuhteet, erinom. pään mittasuhteet, miellyttävä ilme, hyvät korvat, erinom. kaulanpituus, ikäisekseen hyvä eturinta & runko, vankka raajaluusto, hyvät käpälät, riittävät kulmaukset edestä, erinom. takakulmaukset, erinom. turkinlaatu, hyvä häntä, liikkuu yhdensuuntaisesti edestä & takaa erinomaisella askelpituudella, esiintyy & esitetään hyvin."

PEK1 KP PU1 ROP-pentu




Nyt ooteltiin vuorostaan Tinka-lapparin debyyttiä, heillä sama tuomari kuin Derbillä. Tinka seistä napotti niinku vanha tekijä ja minähän otin sarjatulella kuvia tuosta sievästä neitistä. Lappareita olikin ilmoitettu 9 ja samassa luokassa Tinkalla oli 2 vastustajaa, vanhemmissa 1. Tinka oli lopulta PEK2 KP, onnittelut!



Siispä jäädään odottelemaan ryhmäkehiä jotka alkaisivat parin tunnin kuluttua. Tässä välissä oli hyvä käydä ottamassa jo Rollesta ja Tinkasta ruusukekuvat muistoksi hyvin menneestä startista.





Ryhmäkehät alkoivat pikkuhiljaa ja heti parikilpailun jälkeen käskettiin ryhmä 5 kokoomakehään. 5 ryhmä oli selkeästi ryhmistä suurin, vaikka tiesin meidän saaneen huippuarvostelun niin ajattelin että käydään tekemässä tuttu kunniakierros kehässä. Tuomarina Katja Korhonen. Derbi juoksi ihan mallikkaasti, lukuunottamatta remmin pureskelua. Tuomari poimi jatkoon 6 koirakkoa ja me olimme jatkossa. Mulla oli jo otsikot silmissä että saisin kirjoittaa facebookiin Derbin olleen ROP-pentu ja 6 parhaan joukossa ryhmissä. Ei- tuomari tiputti kaksi. Nyt alkoi polvet tutista. Sijoitettiin neljäs. Kolmas. Jäljellä minä ja samojedi, ja ajattelin pelin olevan selvä kun junailin jo ennen ryhmiä, että sammari tulee voittamaan. Mutta mitä kummaa, me sinne viimeisenä jäätiin seisoskelemaan, mun ilme varmaan taas kymppitonnin arvoinen leuan roikkuessa tekonurmella. Kun tajusin todella mitä tapahtui niin juoksin ykköspallille siinä Derbille lässyttäen ja huudahdellen jotain epämääräistä...



Huomaa että omistaja on vielä pysäkillä tapahtuneesta..
Ykkösryhmän voitto meni myös tutulle, joka lisäsi hyvänolon tunnetta ennestään, onnea Mirva- ei teilläkään ollenkaan huonompi aloitus!
Riikka kävi Marsin kanssa näyttäytymässä ja kieltämättä harmitti kun sijoitusta niin kovasti odotettiin eikä sitä tullutkaan. Osa ryhmistä oli hyvin pieniä, 6 ryhmää ei ollut ollenkaan, joten BIS-kehän alkuun ei kauaa tarvinnut odottaa. Porukassa oli erittäin tasokkaita koiria ja tuomariksi vaihtui Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Viimeistään tässä vaiheessa mietin että olipa hieno päivä, BIS-kehässä en ole saanutkaan vielä olla. Derbin esiintyminen vain parani entisestään ja taas olin ihan mykkänä kun meidät otettiin jatkoon. Marjatta tuli ojentamaan vihreän ruusukkeen ja juoksin hymyssä suin palkintopokaalin ääreen, ei voi sanoa muuta kuin että jo oli PERKELE niin hieno fiilis ettei ikkään! ♥



Eihän siinä sitten muutakuin kamojen purku ja kassit autoon, sekä otettiin vielä kuvat Marsista ja Derbistä. Hieman piti palkinnoillakin leuhottaa...





Näillä jatkettiin kotiakohti ja sen verran väsyneinä, että jutut meni toisinaan aika levottomiksi... Meikäläinenkin oli kuulemma nukkunut niinkuin omena suussa- väsynyttä sakkia tosissaan! Kuvia löytyy taasen galleriasta.


Tää oli maratonin viimeinen osa, luojan kiitos. Katsotaan mitä seikkailuja keksitään taas ensi kerralla :-#

maanantai 12. syyskuuta 2011

Päivitysmarathon osa 2 : Linda kävi kylässä

Perjantaipäivä oli toimintaa täynnä kun koulun jälkeen piti siivota ja pakata viikonloppua varten. Viiden maissa Linda tuli Seinäjoelta hakemaan G&W:n isukkia Sumua siskoltani ja otti mukaansa hiski Rikin sekä gronttuvauva Kurkon. Eihän me kauaa ehditty olla kun mun piti lähtä naapureille Derbin kanssa poikien pesupuuhiin. Koirat kuitenkin käytiin juoksuttamassa ja poijjat tuli hyvin toimeen keskenään. Rikikin onnistui tulemaan hienosti häkistä jossa oli kattona kanaverkko, vieläkin jäi hämäräksi miten se siinä onnistui :D Sumu oli niin onnessaan mammansa näkemisestä, että olisi kovasti halunnut kuskin paikalle kiivetä pusuttelemaan. Todettiin Lindan kanssa että uudestaan pitää tavata paremmalla aikaa, ehkä Seinäjoki KV:ssa?

Ja sai kyllä taas todetta että maailma on pieni...






Päivitysmarathon osa 1 : Tutkimusmatkailua

Tytsyjen kanssa ollaan normisti treenailtu viikossa useampaan otteeseen. Viimeviikolla lähdettiin etsimään uutta reittiä mutta satuttiinkin tielle jossa oli nyrkin kokoista sorakkoa ensin 2km ja toiset 2-3 kilsaa oli sellaista peltotietä jossa oli kunnon kuraurat ja oksia matkalla niin että olisin kävellenkin päässyt lujempaa mitä rollaattorilla kömmyytettiin reitillä.

monttupolku
Koirat teki sen työn mihin kykenivät ja olihan ne väsyneitä kotiin päästyä. Piti pysähtyä kuralammikkoon hengähdystauollekkin...






Derbi teki myös tepposet tuossa keskiviikkona. Koskaan aikaisemmin ei ollut karannut ja luotin liikaa jättämällä poikasen tavanmukaisesti ulos. Kun menin sitä sieltä hakemaan niin kappas eihän sitä missään näy eikä huutoihin vastaa, vielä järkyttävä tuuli oli tuona päivänä, että ääni hukkui jonnekkin livohkaan. Eikai se auta kuin perinteinen lenkkipolku käydä tarkistamassa, autolla, pyörällä, valjakolla, yhteensä sama reitti kierrettiin 10 kertaa. Apujoukkoja soiteltiin, pyöräiltiin ja kahlattiin pellossa, kierrettiin kylä ja syrjäseudut. Ilmoiteltiin nettiin kahdelle saitille, facebookiin ja siitä tuttavat eteenpäin. Eikä jälkeäkään. Soitettiin eläinlääkärille ja Oulaisten eläinkodille, Vihannin eläinkodille ja myös Ylivieskan eläinkodille, ihan vain varmuuden vuoksi. Se kannatti, sillä n. tunnin päästä Ylivieskan eläinkodilta tulee soitto, että koirasta on tehty havainto meidän omalta perältämme noin puolen kilsan päästä kotoa. Täti tunsi "naapurimme" emännän jolle oli soittanut että tällainen koira on meidän perällä kadoksissa ja nainen oli sanonut että tuossa meidän pihamme portaillahan koira makaa. Melkoinen tuuri! Noudettiin Derbi vähän ennen ilta seitsemää naapurista ja sisältä se tuli iloisesti häntää heiluttaen autoon, kyljessään punamultaa. Kuulemma viidestä asti oli siinä pihalla pyörinyt. Siis loppu hyvin kaikki hyvin. Kotona kossi nukkuikin ketarat ojossa taivasta kohden kulmahampaat vilkkuen ♥