sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Pakko kait se on tunnustaa...

Tunnuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitos Linda, Ada, Susanna, Ira ja Mia!
Poikkeuksellisesti en jaa tätä haastetta kenellekään koska tuntuu että kaikki ovat tämän jo tehneet, tehkööt ken tahtokoot :-)


1. No ensinnäkin sellainen tunnustus, että kittuutan Oulaisten Lukiossa vain, koska en halua lähteä opiskelemaan minnekkään mihin en voi ottaa koiria. Nyt tilanne on vielä huonompi kun Derbikin astui kuvioihin. Mitähän vuokraisännät sanoisivat jos raahaisin pieneen opiskelijayksiöön kolme tappajakoiraa, niinkuin näitä mediassa virheellisesti kutsutaan? :-D Mitenhän mun tulevaisuudessa käy?

2. Mulla on enemmän hyviä ystäviä muualla maailmalla kuin omalla paikkakunnalla. Tähän täytyy sanoa kiitos petsie.fi:lle jonka kautta olen tutustunut lukemattomiin hienoihin ihmisiin joita näkee aivan liian harvoin.



3. Olen kova haaveilemaan mahdottomia. Haluaisin rikkaan miehen, ison pihan ja maalle asumaan, korkean palkkatason pienellä työmäärällä, huskeja 5-10 (mm. pari tuontia Kanadasta), ei avioliittoa eikä lapsia. Lisäksi haluaisin kiertää maailman ympäri kaikissa eksoottisissa koskemattomissa paikoissa.

4. Pelaan futsalia Naisten SM-sarjassa. Liigaa siis. Rakastan tuota lajia. Koiranesittäminen on toinen juttu. Tuntuu hienolta, että on kaksi niin upeaa harrastusta, joihin on suuri intohimo ja aina halu kehittyä.



5. Katsaus mun luonteesta. Oon kyyninen rakkauden suhteen. Oon pessimisti mutta samalla realisti. Mulla on fyysisesti korkea kipukynnys, mutta henkisesti heikko. Itken tositeevee ohjelmissa, elokuvissa, sarjoissa yms yms, oli kyseessä sitten iloinen tai surullinen asia. Käsittelen siis asioita itkemällä. Haluan kaikessa tekemässäni pyrkiä korkeammalle, mulla on aina jokin tavoite. Oon kovin kilpailuhenkinen. Mulla on kateuden ja mustasukkaisuuden vikaa monessa suhteessa, mutta toivottavasti en sitä näytä. Oon erittäin käytännönläheinen ihminen ja siksi esim. lukio on mun mielestä niin vastenmielistä yleissivistävää paskaa. Oon ehdottomasti kompromissityppi, vaikkakin mulla on vahvat mielipiteet asioihin. Paineistun helposti ja oon kova jännittämään. "Juoksen karkuun" jos mua yritetään painostaa johonkin mistä en pidä tai mikä ei kiinnosta. En ole kovinkaan riippuvainen siis toisista ihmisistä tai niiden seurasta. Itsenäinen erakko. Jos mun huonoa huumoria ymmärtää ja mulle antaa tilaa niin saatan olla tutustumisen arvoinen vaikkei nyt siltä ehkä kuulostakkaan :-)

6. Kaikki koiriin liittyvä on mun mielestä varsin mielenkiintoista. Haluaisin kokeilla kaikkia koiraurheilulajeja, mutta itse kaikista näistä lajeista harrastan vaan vetoa, koiranäyttelyitä, kotitokoa, satunnaisesti jälkeä ja kerran oltiin Wiiman kanssa agikurssilla. Koiranesittämisen, junior handlerin, mätsärit ja trimmauksen lasken myös koiraharrastuksiksi. Koirankasvatus, koiran anatomia ja yleensäkin periytymisjutut kiinnostaa valtavasti. Ohimenevien koirien rodut pitää aina saada selville ja mielellään käyn lävitse että olisko tuo rotunsa erinomainen yksilö rakenteellisesti. Haaveena siis ulkomuototuomarinkin virka ehkä joskus joku kaunis päivä. Kasvattajakurssi on jo käyty mutta kennelnimestä ei vielä oo tietoakaan jos sitä koskaan tuleekaan.



7. Jalkapallon, futsalin ja koirien lisäksi rakastan punttisalia, ruokaa ja herkkuja joista erityisesti suklaata. Kauneusala kiinnostaa, bloggaaminen on kivaa, ja tietysti valokuvaus ja erityisesti lemmikkikuvaus. Kotona on kiva rallattaa ja bilettäminen/tanssiminen on erityisen mukavavata- piristää tätä ankeaa arkea.

8. Oikeasti oon blondi. Nykyään siis tekoälyinen. Oon ammattilainen nolaamaan itseni ja ne on sitten sen verran noloja juttuja ettei niitä nettiin kirjoitella. Niistä saan aina kuulla. Joukkueessa legendaarinen moka oli kun tulin treeneissä (onneksi treeneissä kentälle), otin pallon, kynäsin jokaisen pelaajan, latasin potkun niin lujaa kuin suinkin lähti --> maali, jonka jälkeen lähdin juoksemaan kenttää ympäri huutaen ja tuulettaen kunnes kaikki hajoilivat ympärilläni ja tajusin juuri tehneeni oman maalin. Paikalla oli vielä isäni ja pikkuveljeni- heille varmaan erityisesti myötähäpeän tuntemukset olivat ankarat. Morkkis on tuttu juttu.

Siinäpä jotain tunnustuksia. En tiedä olisiko noiden pitänyt olla enemmän koiriin liittyviä mutta ei mulla niistä tuu niin suuria tunnustuksia mieleen niin ajattelin kirjoittaa itsestäni kun en ole pahemmin meikäläisestä pahemmin kertoillut ja sitäkin taidettiin joskus toivoa.

8 kommenttia:

  1. voi jossu vähä ihania :DDDDD tuo oma maali juttu oli kyllä niin paras!!

    VastaaPoista
  2. Mä "vähän" naurahin tuolle kasikohalle :):):)

    VastaaPoista
  3. Mukavaa kun itsestäsikin jotain kerrot :) Hajosin tuolle kasikohdalle :'D

    VastaaPoista
  4. Ja nämä anonyymit saisivat esitellä itsensä kun kehtaavat naureskella :D

    VastaaPoista
  5. Ja minä perkele haaroväli levällään tuolla!!!! EIJJJ! :D <333

    VastaaPoista
  6. Voihan kasikohta, kiitos vaan piristyksestä kun just marssin naama norsunveellä bilsan kakkoskurssin kokeesta :DDD ♥

    VastaaPoista
  7. Kati, tuo on niin paras ♥
    Ira, hauska kuulla, että jutuillani voi piristää jonkun päivää :p

    VastaaPoista
  8. voin niin samaistua tohon kasikohtaan, ex-jalkapalloilijana on tullut toi oman maalin hienous koettua <3
    Oot hassu ihminen! :D

    VastaaPoista