keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Pakollinen messaripäivitys

Huh, en tiedä taas mistä aloittaa kun on niin paljon juttua kerrottavana :-)

Torstaina lähdettiin auton ja koirien voimin kohti Vantaata jossa viettäisin tuttavan serkun luona yhden yön. Tuossa vaiheessa suunnitelmat olivat vielä auki Ginin kuskaamisen suhteen ja sainkin Nealle varmaan aikaan hermoromahduksen jatkuvilla suunnitelmanmuutoksilla. Johonkin järkevään ratkaisuun kuitenkin lopulta päädyttiin viimein perjantaiaamuna, josta matka jatkui kohti Helsinkiä hotelli Vaakunaan, jonne myös Hanne siskoni oli saapunut jo aamulla lentokentältä. Gini lähti Nean taakaksi siksi iltaa ja siitä Gini jatkoi matkaansa Riikan luokse. Kiitoksia molemmille tytöille suuresta avunannosta, olette korvaamattomia!

Hannen kanssa hengailtiin hotellilla ja käytiin mättämässä masut täyteen RAXissa, jonka jälkeen aloitin kevyen pynttäämisen illan ensimmäistä koitosta eli Best of the Bestiä varten, jossa kisaisin nuorella 11kk:n ikäisellä amerikanakitaneidillä nimeltänsä Meeko. Saavuttiin paikalle tuntia ennen kisaa ja siinä oli aikaa ottaa treeniä tyttösen kanssa, sekä junnuilun suhteen Saana tuli antamaan hyödyllisiä neuvoja- kiitos! Tuomarina toimi Juha Palosaari. Kisa alkoi ja ABBA:n tutut klassikot soivat taustalla meidän juostessamme vuoronperään kehään. Yksilösuorituksessa muistaakseni meidät kaikki laitettiin tekemään kolmio, jonka jälkeen seisotettiin vapaasti. Suoritus meni omalta osalta kohtuullisesti. Tuomari tutki itse hampaat ja muuten koiran rakenteen, eikä teetättänyt turhia kommervenkkejä. Tutkittuaan kaikki 19 koirakkoa, Juha vielä hieman juoksutti, seisotti ja poimi jatkoon 9 jatkoonpääsijää. Yllätykseksi meidätkin poimittiin jatkoon, vaikka Meekolla näkyi hieman kyllästymisen merkkejä kehässä eikä suostunut enää asetteluun, mutta luulempa että tuomarikin laittoi sen iän piikkiin :-) Taas meitä hieman juoksutettiin, mutta tällä kertaa putosimme jatkosta. Hymy säilyi jokatapauksessa huulillani loppuillan, sillä pettynyt ei tarvinnut olla ollenkaan! Siispä palasimme hotelliin hyvillä mielin keräämään voimia seuraavan päivän koitoksiin.

© Sanna Erkkilä

© Noora Roininen

© Vilja Först

Lauantaina söimme erittäin maistuvan hotelliaamiaisen ennen messariin lähtöä ja juntteina poukkoilimme ratikassa, että millä pysäkillä jäämme pois ynnämuuta typerää mitä pohjolaisilta voikaan odottaa. Meidät jätettiinkin jo aikasemmalla pysäkillä jonkun tauon jälkeen pois ja jouduimme siis raahaamaan koiraa, metallihäkkiä sekä yhteensä n. 50 kiloa matkatavaroita mukanamme. Raivona ja hikipäissään päästiin jopa sisälle asti ja asetuttiin taloksi huskykehän vierelle. Riikka oli myös tuonut Ginin Julianalle hyvissä ajoin junnukoiraksi ja ehdin juuri ja juuri antamaan pari vinkkiä ennen junnukehien alkua, joita en sitten pahemmin ehtinyt jäädä seuraamaan. Juoksin irlanninsetterikehälle jossa vihdoin ja viimein näin Netan, olihan sitäkin jo odotettu! Lupasin esittää hänen siskonsa kasvatin, junnunarttu Avan joka paljastuikin oikein lempeäksi ja ystävälliseksi tytön tylleröksi. Kehässä hieman jännitti ja nakkia syötettiin kovasti, mutta silti tulokseksi saatiin EH johon olimme tyytyväisiä. Tästä matka jatkui huskykehälle jossa kävin pyörähtämässä Derbin kanssa Hans Lehtisen arvostelussa:


"Tällä hetkellä hyvin kevyt uros. Kuono saisi olla täyteläisempi. Hieman kookkaat korvat. Hyvät raajat. Kaunis ylälinja. Hyvä takaosa. Rintakehän pitäisi olla syvempi ja tilavampi." JUN ERI2

© Marketta Alaraudajoki


Hanne ja Derby

Semmonen debyytti junnuluokista, olihan tuo aika rimppakinttu verrattuna muihin junnu-uroksiin, mutta puolustaudun sanomalla että sehän on vasta 9kk ;-) En jäänyt sen koommin seuraamaan hiskikehiä vaan siirryin kannustamaan Juliaanaa joka pääsi hienosti 8 parhaan joukkoon nuoremmissa junnuissa, myös Juni pääsi testaamaan vaihtokoirana Giniä ja kuulemma ihastui oitis...



Well done Julle ja Gini :-)

Vielä piti ponnistaa ja siirtyä wesiekehän laitamille, jossa pääsin kehäkettuilemaan AVO luokan westietytön Taikan kanssa jota kävin kesälläkin jo hoitamassa. Tuomari oli varsin nopea ja kehässä ei kauaa viivytty kun sininen nauha jaettiin kouraan ja sanottiin heipat. Taika esiintyi kuitenkin mallikkaasti :-)



Näin päivä oli pulkassa, kerättiin siskon kanssa kimpsut ja kampsut, sekä raahauduttiin viimeisillä voimilla vuorostaan hotelli Pasilaan, jonne oltiin varattu huoneet kaikille finalisteille, niiden huoltajille ja kisakoirille. Nyt myös Gini lähti mukaan ja tavaraa oli kaksin verroin, onneksi ratikka jätti meidät tosin ihan hotellin edustalle. Nukuttiin päikkärit ja tälläydyttiin illalla tulevaan gaalaillalliseen, sekä rupateltiin joutavia.


Hotellin hississä tavattiin Miitta ja hänen äitinsä ja hyvissä fiiliksissä jatkoimme yhteiseen pöytään jutustelemaan ja odottelemaan myös muita finalisteja. Kaikki esittelivät itsensä, jonka jälkeen siirryttiin aterioimaan viimeisen päälle hienoa ateriaa jota piti opetella syömään haarukalla ja veitsellä :D Ruokaillessa menikin mukavat parisen tuntia ja masut täynnä pakenimme takaisin hotellihuoneeseen pakkaamaan t aas seuraavaksi aamuksi. Mukaan saimme Pedigreen sponssaamat kassit joka oli täynnä koirakrääsää. Ja tämä kaikki sen Royal Caninin kassin lisäksi jonka olin saanut edellisenä iltana BOTB:istä...Noh eikun kassiin vaan ja nukkumaan. Uni vaan meinas olla aika painajaismaista, eikä olo ollut kovin levännyt.

Sunnuntaiaamuna nousin hyvissä ajoin ylös varmistamaan että kaikki oleellinen on matkassa ja tukka näyttää hyvältä. Jännitystä oli tosissaan ilmassa. Kävin pyöräyttämässä samaisen irkkusetterin kehässä jo paremmalla kehäkäytöksellä, tuloksena H. Derbin kanssa käytiin vielä toiseen kertaan junioriluokassa, nyt tuomarina siperianhuskykasvattaja, Hightower's kennelin kasvattaja Guido Sschäfer Saksasta. Kiitän sitä ystävällistä joka käänsi tämän arvostelun:

"9 kk vanha. Erittäin tyylikkäästi rakentunut. Suorakulmainen rakenne. Keskivoimakas luusto. Pää jossa tyypillinen ilme. Korrekti otsapenger. Erinomainen kaula. Suora selkä. Voimakkaasti kulmautunut lantio. Erittäin hyvin kiinnittynyt ja kannettu häntä. Riittävän hyvin kulmautunut etuosa, erittäin hyvin kulmautunut takaosa. Rodunomainen karvapeite. " JUN ERI3 :-) Pikkusen eri sävy jo tässä arvostelussa mitä Hansin...

Jotain videoita löytyy kamerasta mutta valitettavasti en ole vielä löytänyt keinoa miten siirtäisin niitä koneelle saatika tänne blogiin.. Yritän etsiä myös immeisiä jotka olisivat ottaneet kuvia huskikehiltä.




Loppuiltapäivän olikin vain sitten aikaa jännitellä, menin hyvissä ajoin kokoontumiskehille jossa otin viimehetken harjoituksia. Jossain vaiheessa jännitys muuttui niin suureksi, että jos minulta olisi kysytty haluanko jättää finaalin välistä, olisin vastannut myöntävästi. Asetuimme jonoon numerojärjestykseen ja jokainen kuulutettiin sisään vuorollaan. Kisasin numerolla 11 eli noin puolessa välissä. Tuomarina toimi Camilla Tell Collinge Ruotsista, tuttu naama afgaani ja villispiireissä. Itsekin aikoinaan junnuillut. Meidän vuoromme koitti ja aika hyvin arvasin, että Gini hieman lämpenisi liikaa ja otti muutamat laukka-askeleet heti ensalkuun :-D No ei saa ottaa liian vakavasti.

© Ida Savolainen

Meidät jaettiin kahteen ryhmään koirien koon mukaisesti. Olimme siis ensimmäisessä ryhmässä ja meidät arvosteltiin ensimmäisten joukossa. Juostiin kerran yhdessä ympäri ja arvostelu alkoi. Camilla teetätti kaikilla edestakaisin ja kolmio. Edestakaisin liikkeen jätin liian lyhyeksi ja kolmiossa tein yhden sivun liian suoraan, vaikka näin että  tuomari vaihtoi paikkaa. Vapaaseisotus meni hyvin, mutta Giniin oli todella vaikea muuten luoda kontaktia kun kaikki muu ympärilläoleva tuntui kiinnostavan enemmän.


yksilöarvostelussa, Giniä kiinnostaa..

© Jeena Kantosalo

© Elina Alanen
© Mai Puttonen
© Ida Savolainen

Oltiin myös melkoisella draivituulella kun Gini meinasi hirttää itsensä ketjuun juoksemalla henkensä edestä. Ei siis ollut ihme ettei edes jatkoon päästy ja juoksimme kunniakierroksen vielä kehän ympäri, sekä sain kauniin laatan muistoksi finaalista joka koristaa tuolla kaappiani. En kuitenkaan osaa olla pettynyt, sillä itsessään isossa kehässä esiintyminen kuitenkin 20 parhaan joukossa tuntui  niin hienolta :-) Teknisesti olen kuitenkin muita junnuja niin paljon jäljessä lyhyen kisaamiseni vuoksi. Kisan tarkoituksena oli vain pitää hauskaa, sekä nauttia viimeisestä kisasta ja totta hemmetissä sitä se oli!


Tippumiseni jälkeen vein Ginin rauhoittumaan häkkiin ja tulin vielä jännäämään finaalin jatkoonpääsijöiden puolesta. Itkuhan siinä purskahti kun Jenny sijoitettiin viidenneksi iloisella esityksellään ja Miitta neljänneksi upealla englanninsetterillä. Ja  voi sitä itkua riitti, mutta onneksi sain halailla Iraa joka lohdutti kummasti ♥ Uskomatonta miten äkkiä lajista ehti tulla itselle niin tärkeä ja niin lyhyessä ajassa...
Loppuilta menikin katsellessa upeita koiria ja sijoittujia arvuutellessa, illan huipentuessa Best In Showhun. Lähdettiin rättiväsyneinä ratikkapysäkille ja mietittiin jälleen junttina isossa kaupungissa että mihin lähdetään. Linda tupsahti eteeni ja yritti hieman avustaa ja kohta sanoi isoon ääneen MOI JOHANNA! :-D Meikäläisen piti hieman kelata että ei hitto kato moi Linda, en mä sua vaan tunnistanu... Hyvä minä. Lindalta sain myös kaksi oikein laadukasta kuvaa, joista olen erittäin kiitollinen :-)



Vielä raahasimme arseemme Sokos Hotel Presidenttiin vaikka täytyy myöntää että itku meinasi tulla kun yhtäkkinen jääkylmä räntäsade piiskasi ja tavaraa olisi riittänyt vaikka kaikille Kiinan asukkaille. Oltiin me melkoisia voimanaisia!  Nukuttiin raskaasti koko yö ja syötiin jälleen hyvä aamiainen. Koirat olivat kuin mitäkin turistinähtävyyksiä sillä juna-asemalle matkatessamme ensin hotellilla venäläiset tulivat ihastelemaan, matkalla taas kaksi kiinalaista nuorta tyttöä tulivat kohteliaasti kysymään saavatko ottaa kuvia ja hihkumaan jotain koirille jotka tietysti ottivat kaikki kehut vastaan. Vielä juna-asemalla ihmiset tulivat ihastelemaan, jutustelemaan ja kyselemään koirieni rotua. Kyllähän ne kehut saavat aina hyvälle tuulelle :-) Junassa koirat käyttäytyivät moitteettomasti ja nukkuivat melkein kaikki 6 tuntia.



Niin päättyi lyhyeksi jäänyt junior handler harrastukseni, mutta hienointa oli, että sain lopettaa sen koiralla jonka kanssa sen vuosi sitten myös aloitin. Olisin voinut ottaa jonkun automaatinkin, mutta halusin tietysti oman rakkaan koirani, joka teki finaalista moninkertaisesti nostalgisemman ja arvokkaamman. Eivät ne näyttelyt tähän pääty, ja ystävät toivottavasti säilyvät vaikka emoilemaan tässä ryhdytäänkin :-)
Suuret kiitokset, siskolleni sekä muulle perheelle kaikesta tuesta, sekä ystäville korvaamattomasta avusta ja kannustuksesta niin ylä kuin alamäissäkin!


P.S. Piti laittaa hyvä kiertämään ja ilmoittaa heti 10v siskontyttö Kajaaniin ensimmäisiin jh kisoihinsa ;-)

6 kommenttia:

  1. Johanna iihana postaus! Mutta mä en vaan ihastunut vaan oikeasti rakastuin sun koiraasi! :)

    VastaaPoista
  2. Kerro miten osaat kirjottaa näin monipuolisesti kaikki laidasta laitaan ilman että se on sekasotkua :D

    VastaaPoista
  3. Voi Juni saat varmasti lainata tätä rakkauspakkausta joskus vielä :)

    Tessa, olihan siinä omat haastavuutensa :D En oikeen osaa kirjoittaa lyhyesti.

    VastaaPoista
  4. Mahtava postaus Jossu!
    Ja hienoo jos mun halihetkistä oli hyöty (: ♥

    VastaaPoista
  5. Ei hitsi te olitta te! Istuin katsomossa ja kaverin kanssa ihasteltiin farkkua ja haskia, en kyllä tajunnut että kenen haski sielä menee isossa kehässä.
    Myöhäset onnittelut!

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia Josefiina ja Ira! :)

    VastaaPoista