lauantai 14. tammikuuta 2012

Aurinkoista odotusta

Olipa taivaallinen tunne herätä puoli kahdeltatoista auringonpilkkeeseen verhojen välistä. Naapurin pelto loisti kullankeltaisena niin että aurinkolaseista ei olisi ollut haittaa! Ei ollut epäilystäkään, etteikö olisi aika valjastaa koirat ja lähtä käymään pikkurundi.

Ennen starttia ajattelin vihdoin vaivautua ja ottaa Wiima-mammasta äitiyskuvia. Laskettu aika on viikolla 4 ja koko Ruotsin astutusreissutakin pitäisi saada tehtyä oma postauksensa. Ruokahalu on valtava ja joskus häkkiä pitkin kiipeillessään Wiima unohtaa yhä kasvavan masunsa joka tahtoo jo haitata rimpuilemista :D Huomaa tosin kyllä, että Wiima kattelee tarhatovereitaan hieman alaspäin ilmeellä "Hei kakarat, voittekste oikeesti lopettaa"




Kuvaussession jälkeen kimpsut ja kampsut kasaan ja eikun jalaksille! Startti oli aina yhtä ihana ja jatkuneiden viemäritöiden takia pientä soraa oli pihan pinnassa. Kohta alkaa tuntua että uudet jalasmuovit ois ihan käytännöllinen hankinta... Joka tapauksessa kokonaisuudessaan Derbin motivaatio oli jo ihan eri luokkaa mitä about viikko sitten! Hajut eivät kiinnostaneet enää läheskään yhtä paljon (vaikka onhan se edelleen aika häiriöherkkä ja mielellään mennään sivuteitä) ja poika jaksoi tempoa koko matkan liinat kireällä. Autopelostakin aletaan päästä :) Gini on myös erittäin hyvä opettaja, mitä joskus turhaan itse kuumeilee lähdöissä, mutta mieluummin näyttää energistä kuin flegmaattista esimerkkiä kossille :)




Yks pätkä oli sitte semmosen 20cm:n lumen peitossa ja ihmettelin miten kummasti ne jakso painaa senkin matkan. Tältä pätkältä otin ne muutama hassua kuvaa jotka ehdin ottaa just ja just ennenku rakit lähti omin luvin vetelemään... Onneksi kerkesin saada tukikaaresta kiinni, vaikkakin kamera siinä meinas hajota. Läheltä piti- tilanteilta ei siis taaskaan vältytty ja ois vissiin korkea aika asentaa se ankkuri paikoilleen.




Ollaan nyt vasta alettu treenaamaan ja kuntoa kohottelemaan kunnolla, vihdoin kun tuota luntakin on malttanut tupsutella. Kehitys on ollut kyllä nopeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen itse myös yrittänyt pitää omaa roppaa kunnossa canicrossailemalla jolloin sillon on Derbinkin kanssa hyvä harjoitella suuntia ja ottaa tuntumaa taajama-alueella, kuinka toiset koirat, ajoneuvot ja ihmiset väistetään ja hajuja vältellään :)

Jeesh, huomenna onkin vuorossa vuoden ensimmäinen näyttely Kajaani KV. Mun tuurilla aikikset oli niin syvältä etten pääse esittämään lupaamaniani gronttuja, cottonille vapautuikin ykköshandleri ja yhdestä tapauksesta ei ole kuulunut mitään. Siispä jäljelle jää Dooris bostoninterrieri joka starttaa junnuluokassa. Voin kertoa että voi tulla melkoista sähläystä, sitä kun ei ole käytetty yhtään missään... Lisäksi siskontyttö 10v menee  ensimmäistä kertaa junnuhandleriin irlanninsetterin kanssa, joka pitäisi tänään pestä ja trimmata.

Ens viikolla on tiedossa Kokkolan ryhmis lauantaina jossa esitettävinä Eppu westie ja mahdollisesti Elwis muutti. Sunnuntaina pääsen pätemään tuomarina Kannuksen mätsäriin.

Mutta missä on mun motivaatio ja ikuinen näyttelyinnostus?

3 kommenttia:

  1. Täältä myös tulossa Kokkolaan turistelemaan, jos saan pummittua kyydin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Törmäillään toivottavasti siellä :)

      Poista
  2. Toivottavasti. Soittelen mummulle ja kysäsen, pääsiskö se heittämään, kun porukat on töissä.

    VastaaPoista