torstai 19. tammikuuta 2012

Jossain Ruotsin ja Norjan välimaastossa

Ensalkuun, sain aivan mahtavia uutisia! Sumu (Belong To You of Wolf Point), eli Ginin ja Wiiman isä kävi eilen luustokuvauksissa ja kennelliittoon lähtivät tulokset seuraavasti:
  • Lonkat A/A (voi muuttua B:ksi)
  • Kyynäret 0/0
  • Selkä: Terve
Ei vois tämä tyttö olla enää iloisempi ja onnellisempi, kiitos Linda ♥

Sitten itse aiheeseen...
Kävimme marraskuun viimeisenä viikonloppuna taka-ajatuksenamme naittaa pieni punainen paholainen.
Ennen matkalle lähtöä meillä oli monenmoisia ongelmia ja vielä edellisenä iltana päätimme ettei Ruotsiin lähdetä, etsitään joku uros lähempää. Omistajallekkin ehdittiin jo ilmoittaa.

Jo vaan Lahtiset ei muuten luovuta ja laadusta ei tingitä! Kati pirauttaa puhelimella mulle joskus puoli kuudelta aamulla ja toteaa että nyt muuten kamppeet äkkiä kasaan, me lähdetään Särnaan! Käsky kävi ja tasan tunnin kuluttua mersu hurahti tuona synkkänä sateisena aamuna pienelle pihalle. Unihiekkaa silmissä pakenin auton takapenkille torkkumaan ja mietin vain, että hullujahan me ollaan. Matkaa oli suuntaansa jotain 1200km- SUUNTAANSA! Vaan niin me poijjat lährettiin ja olihan se matkanteko melekosta.
Maisemat oli kyllä ihan mielettömät ja harmikseni en saanut niitä kameraani ikuistettua, mutta Särnassa kaikki talot olivat tällaisia ihania maalaistaloja, jossa hyvin monessa oli kuvanmukaiset aitaukset ja maatila. Tuonne kun joskus pääsisi muuttamaan ♥ Ainut miinus olisi se, että kaikki koiranäyttelyt olisi aika pitkän matkanteon takana :-D




Matka oli loppusuoraltaan aika hurja, mutkiteltiin jossain Ruotsin ja Norjan rajamailla asumatonta kylää pitkin, jossa kuuset tuli niin lähelle tietä että ne melkein osuivat auton tuulilasiin. Lisättäköön, että kaikkien kännyköistä oli hävinnyt kentät ja kello oli jossain ilta 11 tietämillä. Keli oli jäätävä kirjaimellisesti.
Hengissä kuitenkn selvittiin perille ja ihana Susanne oli vuokrannut meille pikkukylästä majoituspaikan pienestä mökistä :-)




Lämmiteltiin ja syötiin nälkäisinä iltapalaa, sekä tutustuttiin toisiimme. Tässä vaiheessa voin kertoa, että kyseisen keskustelun jälkeen olen alkanut taas opiskella englantia ahkerasti.... Oli sen verran tönkköä puhetta, että puoliksi mentiin viittomankielellä. Mun ois vielä pitänyt olla muka joku tulkki :-D Oli hauska kuulla, että juuri Särnaan olivat myös monet rekikoiraharrastajat majoittuneet juuri niihin mökkeihin missä mekin yövyimme, sekä harjoittelivat koirillaan niissä maisemissa. Siellä olikin kyllä sellaiset maastot, ettei otollisempia olisi voinut ollakkaan meille rekikoiraharrastajille!

Vaan tutustuttiimpa me siihen urokseenkin siinä sivussa ;-) Chiliway's Never Compete With Me eli tutummin Atti oli oikea rauhallisuuden perikuva ja herrasmies. Kokeiltiin astutusta melko pian tulomme jälkeen, epäonnistuen sillä typeränä yritimme sisätiloissa, jossa lattiat olivat liukkaat. Ulkona otettiin uusi yritys, mutta molemmat piskit olivat niin väsyneitä, että päätimme odottaa aamuun. Kuvia ehdin jokusen ottamaan, valitettavasti päivänvalon aikaan en saanut ainuttakaan joten kuvat ovat sisätiloista.





Kuudelta aamulla nousimme heikkojen yöunien jälkeen ylös keittämään pannukahvit ja odottelemaan Susannen ja Atin tuloa. Heidän tultuaan rupateltiin jonkin aikaa ja siirryimme suoraan ulos yrittämään astutusta. Aluksi tuntui, että Attia jopa kiinnosti ihmiset enemmän mitä Wiima, joka yritti itseään välillä käydä tyrkyttämässä, mutta keinoteltiimpa niin että oltiin muka lähtevinään pois ja kappas kun poika syttyi :-D Astutus onnistui suorin tein ja nalkissa nuo pysyivät 20min-30min, ihan tarkkaa aikaa en muista.




Onnistuneen astutuksen jälkeen poikettiin sisälle tekemään sopimukset, pakkaamaan kamat ja hyvästelemään uudet ystävämme. Matka tulisi olemaan pitkä. Olisi ollut mukavaa jäädä rauhassa syömään lounas hyvässä seurassa ja nukkua päikkärit, mutta aikataulut olivat ja pysyivät. Niimpä matka jatkui ja jälleen menimme sen tonnikaksisataa nyt kotiapäin. Matka oli lopussa niin levotonta ettei multa irronnut muutakuin hersyvää naurua takapenkiltä aivan vailla mitään järkevää syytä.



Kotiin selvittiin ehjin nahoin ja uni tuli kyllä samantien. Varmaan juuri reissuväsymyksestä johtuen tämänkin päivityksen tekeminen on "hieman venähtänyt" :-D Toisaalta jätin tarkoituksella tämän hieman viimetinkaan, jotta varmistuisin Wiiman tiineydestä ja nyt siinä ei todellakaan ole mitään epäselvää. Ensimmäiseen laskettuun aikaan on enää nelisen vuorokautta ja hieman ottaa vatsanpohjasta. Minun pienestä rääpiskästä on tulossa oikeasti mamma ♥

Seuraavaksi syvennytään siihen kysymykseen, että miksi juuri Atti?

Kaikki lähti silloin joskus kesällä kun Torniossa oli kansainvälinen näyttely, jonne osallistuimme Wiiman kanssa. Tuolloin Anna (kennel Chiliway's) tuli juttelemaan ja ihastelemaan Wiiman päätä ja ilmettä. Tytön liikkeestä hän oli aivan haltioissaan. Anna myös kyseli sukutaulusta ja tulevista pennuista. Hänellä itsellään oli mukana kaunis harmaa narttu "Iza" (Chiliway's Never Count Me Out) ja kyseessä on siis Atin täyssisko.
Tästä se ajatus sitten lähti. Vierailin Annan kotisivuilla ja tutkin pentueita. Pentueissa oli muitakin miellyttäviä uroksia, mutta lopulta Atti osoittautui ainoaksi mahdolliseksi ja myös vaihtoehdoista ehdottomasti parhaaksi.
Otettiin yhteyttä ja sovittiin, että seuraavista juoksuista sitten kokeiltaisiin astutusta :-)


© Susanne E.


Jo ensivaikutelma Atista kiinnosti. Sopiva raajakorkeus ja koko, sekä pää&ilme olivat erittäin silmää miellyttävät. Lisäksi Wiimaa kompensoi tällainen kookas raajakas uros, tai ainakin toivotaan, että pentueessa nämä ominaisuudet paranisivat. Pää ja ilme taas on hyvin samantyylinen kuin Wiimalla, pienet hyvin asettuneet korvat ja veikeä katse. Turkki hieman mietityttää. Meinaan, että molemmilla on hyvin runsas ja pitkä peitinkarva. Molempien pentuesisaruksillakin on tätä "vikaa" mutta se nyt on pieni paha suhteessa näihin muihin lukemattomiin hyviin ominaisuuksiin katsottuna.


© Susanne E.

Atin suku kiinnosti. Vanisellan siperialaisia on tullut ihailtua monen monta kertaa ja takaa löytyy koiria joita olen ihastellut jo useamman vuoden, olisihan ne hienoa lyödä sukutauluun!
Lisäksi Atilla on jälkeläisnäyttöä (kennel Draghunden), eli poitsu ei ole steriili. Pentue on tosin vielä hyvin tuore, mutta vaikuttaisi olevan kovin tasainen :-)

Terveys tottakai kiinnittää huomiota. Atin silmät on tutkittu terveeksi ja lonkat kuvattu A:ksi. Sisaruksilla on kaikilla tutkittu silmät terveiksi ja sisko oli muistaakseni myös lonkkakuvattu A:ksi.


© Susanne. E

Mitä käyttöpuoleen tulee niin myös Atti on ollut mukana rekihommissa, tosin koetuloksia ei ole eikä juuri valjakkoakaan sillä poju on perheen ainut husky kahden laikan lisäksi, mutta ominaisuuksia on kuitenkin päästy testaamaan ja harrastuskäytössä on toiminut ihan moiteettomasti. Siskoista Iza on hakenut käyttötuloksen Suomesta (REK3).


© Chiliway's

Luonne tuolla miehellä on mitä mahtavin :-) Sosiaalinen, rauhallinen ja laumassa hyvin käyttäytyvän herrasmies. Mielenkiinnolla todellakin odotan tulevia viikkoja, kuukausia ja vuosia mikäli jos ja kun Wiiman pennut syntyvät toivottavasti kaikki hyväkuntoisina ja elinvoimaisina...


© Chiliway's

3 kommenttia:

  1. Toivossa on hyvä elää muttei toivon kanssa vai miten se meni :-)

    VastaaPoista
  2. Oi, onnea! Ihanaa että nyt tärppäsi, toivottavasti kaikki menee hyvin :)

    VastaaPoista