lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kettuilua

Kaunista säätä on riittänyt ja tiet ovat olleet sillä mallilla, että rollaattori ollaan kaivettu esiin ja reilun viikon verran sillä ollaan päästy ajelemaan. Wiima on Back In Business niin sanotusti ja treenejä ollaan voitu vetää kolmen koiran kokoonpanolla :-)

Pääosin kaikki on mennyt ihan okei, Derbyn häiriöherkkyyden kanssa on vielä rutkasti tekemistä, mutta muuten olen ollut erittäin tyytyväinen pojan työskentelyyn. Wiimakin parantaa vuosi vuodelta ja Gini on päässyt harjoittelemaan johtajakoiran hommia, ihan hyvällä menestyksellä.

Sitten on näitä päiviä...
Koirilla on virtaa vaikka muille jaettavaksi. Ensin tietä ylittää fasaani joka osuu kaikkien näkökenttään. Käsi hapuilee automaattisesti jarrua, mutta tuloksetta. Rollaattori menee melkein sivuluisua koirien havaittua paistin. Täytyy ottaa jalat alle ja taakse jää kumista pelkät mustat rannut. Odotamme fasaanin katoamista näkökentästä. Lähdetään uudestaan liikkeelle ja koirat ovat saaneet "hieman" uutta virtaa tästä siipieläimestä. Melkein voisin väittää poskien lepattaneen tuulessa kun jatkettiin matkaa...

Noh, siirryimme tutulle reitillemme, jossa laitan riskillä koirat pysähdyksiin ja otan kameran esiin, jotta saisin pitkästä aikaa ottaa yhteiskuvan kolmikosta. Ei hämminkiä.


Palaan takaisin kyytiin, kunnes Wiima ottaa kaksi kävelyaskelta ja huomaan että vetoliina vain ikäänkuin tippuu maahan. Ajattelen, että jos nyt olen hiljaa tässä paikallaan niin Wiima ei huomaa olevansa irti. Yritän hilijaa kutsua ja antaa huomiota Ginille ja Derbille, jotta neiti tulisi mustasukkaiseksi. Vaan ei. Näen kuinka sen silmissä käy älynväläys ja tyttö ottaa jalat alleen. Pysähtyy 20metrin päähän ja katsoo taakseen haastavasti. Odotan edelleen paikallani. Saan idean, että jos lähden juoksuttamaan koiria samaan suuntaan niin Wiima palaa luokse, vaan ei. Neiti läksee juoksemaan pää kolmantena jalkana KARKUUN :-D Mietin vaan pienessä mielessäni, että ei helevetti.
Pysähdytään taas ja _yritin_ kääntää koiria takaisin, jotta Wiima lähtisi perään. Mutta meikäläisen viimeisetkin auktoriteetinrippeet ropisivat kun piskit eivät suostuneet jättämään ystäväänsä ja painoivat vastaan parhaansa mukaan. "Ei sitten saatana, lähdetään kotiin", jääköön paskapiski nauttimaan peltojen kestohangista. Tässä vaiheessa siis Wiima oli siirtynyt jo pellon puolelle pomppimaan kuin nuori kaurisvasa ja välillä juoksi tahallaan mahdollisimman läheltä meitä.
Jatkettiin matkaa ja kohta Wiima oikaisee talon pihalta seuraavalle pellolle, niin että on varmasti meidän näköetäisyydellämme. Lällättely jatkui, kääntyi aina katsomaan minuun päin ja jatkoi matkaa jos me jatkoimme. Tiensuora alkoi olla loppupäässä ja huomasin että pusikosta hyppäsi nyt rusakko. Wiima lähti salamana tuon riistaeläimen perään ja mehän mentiin perässä. Nyt Gini ja Derbi pitivät mieletöntä meteliä juostessaan ja tässä vaiheessa iski pieni paniikki, että mitä jos Wiima juoksee idioottina autotielle sen kirotun rusakon perässä. Pysähdyttiin risteykseen ja Wiima oli ilmeestä päätellen kadottanut saaliinsa, sillä se juoksenteli nyt toisen talon pihalla.
Lähdimme jatkamaan kotiin päin ja Wiima tuli juoksemaan Ginin vierelle, ihan kotipihaan saakka, mutta päättikin vielä oikaista naapurin puolelle. Korvista ei ollut tietoakaan. Tuossa vaiheessa olin niin hiilenä, että palkitsin vain Ginin ja Derbin, juotin, vein tarhaan ja painelin sisälle.
Päässä pyöri punavalkoiset lämpimät nahkahansikkaat, jotka saisin pukea pieniin paleltaviin kätösiini ensitalvena. En lähtenyt juoksemaan naapuriin vaan odotin sisällä porukoiden saapumista. Wiima tunnisti vanhan Mersun äänen ja tuli äidin perässä alistuneena kotiin. Siinä vaiheessa ei kyllä meikäläiseltä herunut, mutta sisimmässäni olin varsin helpottunut. Tuo kiero punainen prinsessa se sitten osaakin koetella ja kaunis ulkokuori voi todellakin pettää!

Pitää mun katsoa kyllä peiliinkin. Olen ollut laiska kun en ole vaihtanut jo kauan rikki ollutta pistoolilukkoa, sillä se jää aina hieman raolleen, en vain ole ajatellut, että siitä pääsee noin helposti irti... Ensi kerralla ollaan viisaampia :-)

~The End~

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kuormanveturi kävi kylässä

= Elwis muutti ja hänen omistajansa Piia siis näin suomeksi sanottuna :-)

Eilinen päivä meni siis rekikoirista höpötellessä ja Kuusisaarentiellä näpit jäässä kuvia ottaessa. Poijjille syötettiin nakkia ja vingutettiin fisua, juostiin rinkiä, seisotettiin ja räps! Kiitos Piialle vierailusta ja laadukkaasta seurasta, otetaan joskus uusiksi!



Vaan pääsipä meikäpoikakin isoa miestä kokeilemaan, onhan tuo aika valloittava nallekarhu... ♥



Derbistäkin saatiin ehkä ensimmäiset oikeasti hyvät seisotuskuvat. Nythän kossilla on ikää 14 kk ja voi piruvie, saa nähdä mitä siitä vielä kehittyy... :-)







Yritettiin me ottaa jotain yhteiskuviakin, mutta eihän miehiä kiinnosti. Nauratti muuten kovasti se, miten Derby otti mallia hieman vanhemmasta ystävästään... Elwis kuseskeli tien pientareelle ja levitteli hajujaan potkiskelemalla. Aikansa sivusta katsottuaan Derby kusi samat paikat molemminpuolin ja potki samaan tapaan Elwiksen jalanjäljissä...
Kuitenkin heti vieraiden lähdettyä Derby pissi ihan normaalisti ilman hajujen levittelyjä :-D On mulla melkonen machoman. Ja Elwis reppanahan luuli sitä vielä tytöksi...


Ja kuvagalleriaa on taas päivitelty: CHECK!

Kemijärvi 31.3.2012


Reissu on onnistuneesti takanapäin ja vihdoin löytyi sopiva rako naputtelullekkin.

Perjantai meni tavalliseen tapaan kuraisia piskejä pestessä ja hyvin heikoilla yöunilla. Aamuviideltä lähdettiin liikenteeseen ja otettiin Lehtosalon Riikka kleineineen kyytiin. Matka meni nopeasti rupatellessa, vaikka matkaan meni 5 tuntia ja paikanpäällä oltiin hyvissä ajoin ennen kehien alkua. Jokunen tuttukin tuli vastaan :-)



Riikka jäi sisälle kehistelemään yhtäaikaa, kun me siirryimme ulkokehille odottelemaan omaa vuoroamme. Tuomarinamme toimi Tanya Ahlman-Stockmari ja siperianhuskyja oli ilmoitettu 5 kappaletta, joista yksi veteraaninarttu ei ilmestynyt paikalle.

Derby oli ainut uros ja kilpaili junioriluokassa. Esiintyminen meni ihan okei, mitä nyt itse meinasin kaatuilla kesäkengilläni kehän ollessa omaan juoksuvauhtiin nähden liian pieni...Mopopojan käytökseen olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, se osaa ottaa aina niin lunkisti :-) Tuloksena EH.




"Hyvänkokoinen maskuliininen uros, joka saisi olla rungon mittasuhteiltaan hieman pidempi. Oikeailmeinen pää, hyvä kaula. Olkavarsi saisi olla viistompi. Kokoonsopiva runko ja raajarakenne. Lyhyt lantio ja turhan korkea häntä liikkeessä. Hyvä karvapeite. Vielä kovin epävakaat etuliikkeet. Miellyttävä käytös." JUN EH JUK1


Seuraavaksi vaihdoin Ginin kehään ja käyttöluokassa oli toinenkin narttu. Esiinnyimme ensiksi ja Ginillä oli draivi taas päällä kuten allaolevasta kuvastakin voi päätellä...




Tuomari antoi erinomaiset molemmille nartuille ja siirryimme kilpailuluokkaan. Gini ohjattiin ensimmäiseksi kera SA:n ja näin ollen se sai samalla viimeisen sertinsä, sekä ropin :-)

"Tasapainoisesti rakentunut, riittävän raajakorkeuden omaava narttu. Erinomainen pää ja ilme. Hyvä eturinta ja rintakehä. Erinomainen takaosa. Hyvä karvapeite. Liikkuu hyvin."
KÄY ERI KÄK1 SA PN1 ROP SERT


Sisätiloista saatiin kuulla myöskin hyviä uutisia, sillä Riikan ensimmäinen oma kasvatti Sofi (Snowrock's Pretty and Precious) voitti kaksi muuta pentua ollen KP1 ja ROP-pentu, sekä Sofin emä Bessi nartuissa PN3. Onnea Riikka mukavasta menestyksestä! Ja kuviahan tietysti otettiin...




Nyt Ginille vaaditaan muotovalion arvoon vielä hyväksytty REK-koetulos eli ensi talveen venähtää, mutta mikäpä kiire tässä olisikaan...Tavoitteita pitää kuitenkin olla ;-)