lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kettuilua

Kaunista säätä on riittänyt ja tiet ovat olleet sillä mallilla, että rollaattori ollaan kaivettu esiin ja reilun viikon verran sillä ollaan päästy ajelemaan. Wiima on Back In Business niin sanotusti ja treenejä ollaan voitu vetää kolmen koiran kokoonpanolla :-)

Pääosin kaikki on mennyt ihan okei, Derbyn häiriöherkkyyden kanssa on vielä rutkasti tekemistä, mutta muuten olen ollut erittäin tyytyväinen pojan työskentelyyn. Wiimakin parantaa vuosi vuodelta ja Gini on päässyt harjoittelemaan johtajakoiran hommia, ihan hyvällä menestyksellä.

Sitten on näitä päiviä...
Koirilla on virtaa vaikka muille jaettavaksi. Ensin tietä ylittää fasaani joka osuu kaikkien näkökenttään. Käsi hapuilee automaattisesti jarrua, mutta tuloksetta. Rollaattori menee melkein sivuluisua koirien havaittua paistin. Täytyy ottaa jalat alle ja taakse jää kumista pelkät mustat rannut. Odotamme fasaanin katoamista näkökentästä. Lähdetään uudestaan liikkeelle ja koirat ovat saaneet "hieman" uutta virtaa tästä siipieläimestä. Melkein voisin väittää poskien lepattaneen tuulessa kun jatkettiin matkaa...

Noh, siirryimme tutulle reitillemme, jossa laitan riskillä koirat pysähdyksiin ja otan kameran esiin, jotta saisin pitkästä aikaa ottaa yhteiskuvan kolmikosta. Ei hämminkiä.


Palaan takaisin kyytiin, kunnes Wiima ottaa kaksi kävelyaskelta ja huomaan että vetoliina vain ikäänkuin tippuu maahan. Ajattelen, että jos nyt olen hiljaa tässä paikallaan niin Wiima ei huomaa olevansa irti. Yritän hilijaa kutsua ja antaa huomiota Ginille ja Derbille, jotta neiti tulisi mustasukkaiseksi. Vaan ei. Näen kuinka sen silmissä käy älynväläys ja tyttö ottaa jalat alleen. Pysähtyy 20metrin päähän ja katsoo taakseen haastavasti. Odotan edelleen paikallani. Saan idean, että jos lähden juoksuttamaan koiria samaan suuntaan niin Wiima palaa luokse, vaan ei. Neiti läksee juoksemaan pää kolmantena jalkana KARKUUN :-D Mietin vaan pienessä mielessäni, että ei helevetti.
Pysähdytään taas ja _yritin_ kääntää koiria takaisin, jotta Wiima lähtisi perään. Mutta meikäläisen viimeisetkin auktoriteetinrippeet ropisivat kun piskit eivät suostuneet jättämään ystäväänsä ja painoivat vastaan parhaansa mukaan. "Ei sitten saatana, lähdetään kotiin", jääköön paskapiski nauttimaan peltojen kestohangista. Tässä vaiheessa siis Wiima oli siirtynyt jo pellon puolelle pomppimaan kuin nuori kaurisvasa ja välillä juoksi tahallaan mahdollisimman läheltä meitä.
Jatkettiin matkaa ja kohta Wiima oikaisee talon pihalta seuraavalle pellolle, niin että on varmasti meidän näköetäisyydellämme. Lällättely jatkui, kääntyi aina katsomaan minuun päin ja jatkoi matkaa jos me jatkoimme. Tiensuora alkoi olla loppupäässä ja huomasin että pusikosta hyppäsi nyt rusakko. Wiima lähti salamana tuon riistaeläimen perään ja mehän mentiin perässä. Nyt Gini ja Derbi pitivät mieletöntä meteliä juostessaan ja tässä vaiheessa iski pieni paniikki, että mitä jos Wiima juoksee idioottina autotielle sen kirotun rusakon perässä. Pysähdyttiin risteykseen ja Wiima oli ilmeestä päätellen kadottanut saaliinsa, sillä se juoksenteli nyt toisen talon pihalla.
Lähdimme jatkamaan kotiin päin ja Wiima tuli juoksemaan Ginin vierelle, ihan kotipihaan saakka, mutta päättikin vielä oikaista naapurin puolelle. Korvista ei ollut tietoakaan. Tuossa vaiheessa olin niin hiilenä, että palkitsin vain Ginin ja Derbin, juotin, vein tarhaan ja painelin sisälle.
Päässä pyöri punavalkoiset lämpimät nahkahansikkaat, jotka saisin pukea pieniin paleltaviin kätösiini ensitalvena. En lähtenyt juoksemaan naapuriin vaan odotin sisällä porukoiden saapumista. Wiima tunnisti vanhan Mersun äänen ja tuli äidin perässä alistuneena kotiin. Siinä vaiheessa ei kyllä meikäläiseltä herunut, mutta sisimmässäni olin varsin helpottunut. Tuo kiero punainen prinsessa se sitten osaakin koetella ja kaunis ulkokuori voi todellakin pettää!

Pitää mun katsoa kyllä peiliinkin. Olen ollut laiska kun en ole vaihtanut jo kauan rikki ollutta pistoolilukkoa, sillä se jää aina hieman raolleen, en vain ole ajatellut, että siitä pääsee noin helposti irti... Ensi kerralla ollaan viisaampia :-)

~The End~

2 kommenttia:

  1. Hehee, mulla jotenki niin elävästi tulee mieleen se kertanen kerta ku nää kaks emäntää läksi kahestaan.. Vain seisinki välissään.. mitä pirua sillon tapahtui, en muista menikö lukko vai mitä ihmettä, soitin sulle ihan paniikissa että nuo saatanat karkas :D

    Wimppa prinsessa on ajatellu että vejä keskenäs... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella sun fiilikset... Sillon ku soitit mullen niin muistan ettei tehnyt mieli muutako huokaista, sen verran käyny tutuksi nämä hommat.. :D

      Poista