maanantai 29. lokakuuta 2012

Pennut ovat lentäneet pesästä

Niin tästäkinhän voi toki ilmoittaa. Kaikille pennuille on nyt löytyneet ihanat kodit ja kuvia, sekä kuulumisia tulee jokaiselta säännöllisesti :-)
Black Betty (ruskeasilmäinen narttupentu) jäi Katille, Black Jack lähti Venäjälle ja loput jäivät Suomen sisälle. Tässä vielä kaikista kuvat uusissa kodeissaan:

Black Happies Black Hurricane "Kuro"
om. Mirella Hildén, Oulunsalo
Black Happies Black Torpedo "Topi"
om. Pieksämäen perhe, Haapajärvi
Black Happies Black Mystery "Piki"
om. Mari ja Tomi Paaskoski, Pielavesi

Black Happies Black Diamond "Siru"
om. Minna Turunen, Niemisjärvi

Black Happies Black Jack
om. Sergey Denisov, Lahdenpohja RUSSIA

Black Happies Black Desiree "Siro"
om. Tuija Pahikka-Aho, Kalajoki
Black Happies Black Betty "Peppi"
om. kennel Black Happies, Kilpua

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Seinäjoki KV 27.10.2012

Pettyneet fiilikset.

Kahden tunnin unien jälkeen lähdettiin aamutunneilla ajamaan Seinäjoki Areenaa kohti. Väsy oli järjetön.

Ennenkaikkea ilmoitettiin Taika ja Voitto Seinäjoelle, jotta ne tottuisivat hallinäyttelyihin ennen Voittaja-näyttelyitä. Hyvää harjoitusta saivat osittain, mutta osa kehistä oli vain reunustettu matoilla, joka on minusta kyllä aivan perseestä näin suoraan sanottuna. Onneksi ei hankittu mitään liukaslattiakammoa kuitenkaan, sen verran varovasti kehässä liikuttiin.
Taika ei turhia stressannut, se oli vain iloinen nähdessään paljon ihania ihmisiä ja koiria. Voitto hakeutui enemmän lähelle ja halusi olla mahdollisimman huomaamaton.

Dreevereitä oli ilmoitettu 5kpl ja tuomarina toimi Eija Lehtimäki. Voiton voittoputki päättyi ja tulokseksi saatiin EH. Kuulemma narttuna olisi saatu serti, mutta sukupuolileiman tulisi olla selvempi.
Esiintyminenkin meni huonosti. Voitto jännitti kehässä ihan älyttömästi ja minä en saanut koiraan mitään otetta. Meidän meno oli tämännäköistä:

Ei näin!

Voi hyvä luoja, kattokaa miten ton koiran jalat on!? Etujalat niinku hiihtäjällä, olkavarsi suorana ranskalaisittain ja harallaan. Ylälinja kärsii ja takajalatkin harottaa miten sattuu -.-
Olihan tuo jo aikakin pudota sieltä pilvilinnoista, niin siinä käy kun lähtee ylimielisenä näyttelyihin...

Kävin myös pyörähtämässä Memorylanen-partisten kasvattajaryhmässä Dieselin kanssa, jossa jäivät KP2:siksi. Vein Dieseliä myös PU-luokassa ilman sijoitusta. Ja taas esitin koiran miten sattuu enkä saanut siihen kontaktia. Onneksi kehästä ei ollut kuvia...

Vierähti useita tunteja ennenkuin karjalankarhukoirat starttasivat. Pentuluokissa oli kaksi koiraa, yksi siis Taikan lisäksi. Tyttö oli jo todella väsynyt kehässä eikä jaksanut enää skarpata, mutta tuomarina toiminut Auli Vitikainen tykkäsi neidistä todella paljon. Ainut maininta oli liiasta valkoisuudesta. Kehittyneemmälle urokselle jäimme kakkosiksi, joten lopullinen tulos oli KP1 VSP-pentu :-)


Korvat harallaan, kulmaukset kadoksissa ja häntä liian alhaalla

Noh, siinä tärkeimmässä onnistuttiin eli kokemuksen kartuttamisessa ja minä sain handlerina arvokkaan opetuksen asennoitumisesta. Jospa tämä itseinho pikkuhiljaa helpottaisi :-D Nyt myös tiedän, mitä koirien kanssa jatkossa harjoitellaan ennen Voittaja-näyttelyitä ja sain tietyllä tavalla uutta inspiraatiota näistä töppäilyistäni...Niin ja ihanaa oli tavata tuttuja ♥
Mutta seuraavan kerran siis Jyväskylässä olen handlaamassa auspaita, mikäli liigapeli ei muodostu esteeksi. Jos ei siellä, niin sitten Messarissa :-)
Tästä reissusta ei jaksa tämän kummemmin porista. Kotona sairastellaan ja taidan vaihteeksi keskittyä kouluun (NOT), sekä vetotreeneihin...Soronoo!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Haastetta

We are hairy haastoi meidät  jo ajat sitten, mutta nyt oli sopiva aika toteuttaa se.
"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Mitkä ovat koirasi huvittavimmat tavat?
Derbillä ehdottomasti kupista "juominen" eli syöminen. Puoli turpaa ämpäriin ja lattia lainehtii. Tuo nimittäin näykkii tai yrittää ilmeisesti syödä vettä. Tapa on toisaalta raivostuttava kun piskin perässä pitää kulkea moppi kädessä, mutta ei siitä osaa kyllä vihainenkaan olla :D
Wiimalla on ihana tapa tehdä kaikki maailman temput kun näkee herkkuja kädessä. Se heittää volttia, tarjoaa haukkua ja tassua, menee vuoroin maahan ja vuoroin istumaan. Ja tekee nämä kaikki salamannopeasti sarjatulella! Herkun saatuaan jää vielä hassusti louskuttamaan leukojaan...
Ginin huvittavin tapa on ehdottomasti kiipeäminen tarhassa, ihan sinne katonrajaan saakka- muuten tulisi yli. Myös ihmisten viihdyttäminen eläinlääkäriasemalla on tullut viimeaikoina tuttavalliseksi. Ääntelemällä siis kaikilta korkeuksilta. Oikea nolaamisen ammattilainen!

Wiiman flirtti

2. Missä näet itsesi ja koirasi viiden vuoden päästä?
Omassa kämpässä (vielä parempi olisi omakotitalo maalta) mielellään koiratrimmaajan ammatissa yrittäjänä Toivottavasti koiramäärä ei ylittäisi kuitenkaan vielä viittä..

3. Suurin tavoitteesi koiriin liittyen?
Tää on paha. Tavoitteita mulla on paljon ja osa on varmaan mahdoton saavuttaa. Haluaisin kuitenkin tulevaisuudessa kasvattaa siperialaisia. Ennenkaikkea tavoitteenani säilyttää niiden arvokkaat käyttöominaisuudet, mutta myös vaalia käyttökoiraa tukevaa rotumääritelmää tinkimättä terveydestä, taikka luonteesta. Koirien elinvoima on myös tärkeä. Toivon, että jokainen koiristani saa tuntea olevansa koira, elää pitkän ja hyvän elämän, jossa minun on tarkoituksena olla niille johdonmukainen johtaja.

4. Paras vuodenaika?
Kaikki.

5. Näyttö, käyttö vai molemmat? Miksi?
Dual purpose for me thanks. Saadakseen kestävä käyttökoira, tarvitaan sille oikeanlainen ruumiinrakenne. Tietysti pääkoppa on oleellisin, jos sitä ei ole niin siinä vaiheessa rupin hienous menee hukkaan. Tulevaisuudessa kun alan etsimään koiranpentua niin tiedän rakenteellisesti mitä ominaisuuksia siitä haen. Sukutaulullakin on toki merkitystä, kuten onko taustalla toimivia ja terveitä koiria jne, mutta tyyppi on tärkeämpi.

6. Oliko koiran ulkonäkö sinulle tärkeä ominaisuus rotua valitessa?
Aikoinani olisin sanonut että ei ollut, sillä rodun valitsin ensin sen käyttötarkoituksen perusteella. Sitten huomasin sellaiset hyödyt kuin ulkokoiran ominaisuudet ja terveys. Aikoinaanhan siperianhusky ei minun silmissäni näyttänyt miltään. Vaan sehän siinä onkin niin hienoa! Voiko koiralla enää enempää olla peruskoiran rakenne?



7. Koirasi söpöin kohta. (esim. kirsu, tassut jne)
Ginillä tuima ilme, Wiimalla kissantassut (rodulle tosin virheelliset mutta hirrrrveen sievät) ja sitten Derbillä varmaan hymy.

8. Koirasi lempi paikka oleskella kotia lukuunottamatta. 
Vierailla ainakin sohva, sänky ja kevythäkki on todettu suosituiksi paikoiksi.

9. Mitkä ovat kolme tärkeintä ominaisuutta koirassa?
Terveys, luonne, rekikoira (:D)



10. Mitä muuttaisit itsessäsi koiranomistajana?
Paljonkin. Panostaisin enemmän peruskoulutukseen, lisäisin tunteja vuorokausiin, jotta olisi enemmän aikaa koirille ja syventäisin rotutuntemusta.

11. Mitä mieltä olet rescuekoirista tai rescue toiminnasta ylipäätään?
En oikeastaan osaa sanoa mitään. Itse en tule sellaista ottamaan, koska rotukoirajalostus ja harrastaminen on tavoitteenani. Kiva jos joku näkee vaivaa ja käyttää aikaansa vaikeampiin tapauksiin joiden taustoista ei tiedä, mutta itseäni ajatus ei hirveästi kiinnosta.


Hurttamaisia Hetkiä haastaa seuraavat blogit:



Kysymyksiä haastetuille:
1. Paras/mieleenpainuvin tuloksesi koiran kanssa esim. näyttelyissä tai kokeissa/jossain muussa harrastuksessa?
2. Arkipäiväsi koiran kanssa, mitä sisältää?
3. Koiran ruokinta: markettiruokaa, kallista kuivamuonaa, barffausta vai jotain muuta? Miksi?
4. Oma rotusi, miksi juuri se?
5. Rotu jota et voisi omistaa ja perustelu sille?

6. Keräätkö koirasi jätökset?
7. Kuinka paljon käytät aikaa turkinhoitoon ja millä tavalla (pesu, föönaus, trimmaus, nyppiminen yms) viikossa, kuukaudessa tai vuodessa?
8. Onko kilometreillä ja rahalla merkitystä esim. pennun hankinnassa, koiraa astuttaessa tai harrastusmatkoissa?

9. Mitkä ovat blogisi yleisimmät aiheet?
10. Onko sinulla lisäksi muita lemmikkejä kuin koiria, mitä?
11. Mitä mieltä lähipiirisi on koiraharrastuksestasi?

tiistai 23. lokakuuta 2012

Syyslomalla viimeinkin!

Viikonloppu vierähti Eerikkilässä futsal leirin merkeissä, ilma pohjoisessa kirpenee ja lumihiutaleita on ripotellut harvakseltaan parin päivän ajan- talventuoksua siis ilmassa!


Pennut ovat lentäneet pesästä (huokaus helpotuksesta) ja Derbi pääsi takaisin kotiin asuttautumaan omaan mökkiinsä. Gini ollaan saatu takaisin koiran mittoihinsa ja arki on palannut keskuuteemme. Treenit ollaan siis aloitettu ja katse on suunnattu tulevaisuuteen! Näin alkutuntuma on ainakin hyvä, nykyiset mammat ovat hyvin toipuneet emoilustaan ja jeeppi kestää yhä paremmin häiriötä. Intoa ja motivaatiota on riittänyt jokaisella ja mukava yllätys oli tänään kun mm. luoksemme syöksyvä naapurin westie ohitettiin tuosta noin vain yhdellä käskyllä. Tällainen ei ole ennen meidän valjakossa onnistunut ilman perkelettä ja saatanaa...



Derbin kuninkaalliset
valjaat

Lomapäivät tuskin tulevat menemään hukkaan, sillä koulun kautta on abivideon kuvaukset meneillään, sekä rästihommia. Koiria on treenattava ja futsaltreenit talkoiden kera vie oman aikansa.
Täyttelin tuossa äsken kalenteria ja voin kyllä sanoa ettei tekeminen lopu kesken ja kokoajan saa työskennellä tuli perseen alla pienessä paineessa. Monet tapahtumat menevät myös päällekkäin ja koulupäiviäkin tulee jäämään välistä...Mutta minähän tunnetusti nautin vilkkaasta elämäntyylistä ;-)

Tänään pesin koirien hyvin koirille haisevia varusteita ja nyt ne sekä tuoksuvat puhtailta, että myös näyttävät todellisen värinsä tuolla pyykkinarulla. Tosin tiedän ettei siitäkään ilosta näillä keleillä kauaa nautita...

Materialismionnellisuuttakin on ilmassa, kävin tuhlaamassa eläinkaupassa 20€:n lahjakortin, olen tilannut kuuden koiran vetoliinat ylipitkillä joustoilla (tosin lukkoja niihin en ole vielä hommannut), sekä Derbille tuli jo jokin aika sitten nuo kauniit kultapunaiset "kuninkaalliset" valjaat Suvilta  :-)

Kuvassa esiintyvä naruläjä on kuuden koiran liinat seisinkineen ja joustoineen.
 
Tällä viikolla on luvassa edellämainittujen ohjelmien lisäksi myös yhden karhukoirapennun pesu ja Seinäjoen näyttely lauantaina, aim soou eksaiteeed! Myös Voitto dreeveri lähtee kokeilemaan onneaan. Ollaan siis näiden kahden kanssa menossa harjoittelemaan Voittajanäyttelyitä varten, saa nähdä millainen sirkus saadaan aikaiseksi ;-D Ja hihasta saa tulla nykimään jos tunnistaa!




 Me jatketaan "lomaa" syystreenien merkeissä, toivottavasti aurinko jaksaa vielä vähän aikaa paistaa! :-)



maanantai 15. lokakuuta 2012

Utelias oppipoika.


 Koiramaailmassa olen avoin uusille kokemuksille ja olen kiinnostunut harrastuksista niiden monimuotoisuudessaan. Siperianhuskien lisäksi monet rodut kiinnostavat ja sivusilmällä olenkin katsellut itselleni maskottia tulevaisuutta ajatellen. Faaraokoira on yksi näistä useista kiinnostuksen kohteista.

Niimpä Kansainvälisen kasvattajakirjan innoittamana ( jossa kehotetaan mm. olemaan sokeutumatta vain omalle rodulleen ja ottamaan oppia myös muiden rotujen kasvattajilta) ja päätin lähteä tutustumaan Vespinja's-kennelin "minifarkkuihin", Italialaiseen rotuun: cirneco dell'etnaan. Kasvattaja Annikki Peltola on kasvattanut rotua jo lähemmäs 15 vuotta menestyksekkäästi, siispä häneltä on hyvä ottaa oppia (+ hän on kotoisin Oulaisista eikä ajomatka ollut kuin puolituntia). 

Minä kyselin ja kuuntelin, Annikki vastaili ja tarinoi. Tunnit vierivät nopsaan ja kahvipannukin tyhjeni. Hän on kasvattajana rohkea ja varma ratkaisuissaan, aina hieman muita edellä ja tietyllä tavalla oman tiensä kulkija, höpöhöpöpuheet menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos- siinäpä monelle oppimista.

Otettiin valloittavista cirnecolapsukaisistakin jokunen kasvukuva ja samalla sain jo hieman esimakua niiden handlauksesta. Rodun kuuluu olla neliömäinen, erityistä huomiota tulee siis kiinnittää takajalkoihin (ei saa venyttää liikaa), ylälinjaan (jonka tulisi olla suora), sekä korvien asentoon.




Maaseudun helmassa metsän siimeksessä mutkittelevat hiekkatiet olivat otollisia paikkoja koirien juoksuttamiselle (itselle tietysti tuli ensimmäisenä mieleen erinomaiset vetomaastot...) ja kuvasaastettakin sain pitkästä aikaa. Tuntuu vaan ettei tuo kamera ole enää oikeen hallussa ja suttuputki syö sitä vähäistäkin motivaatiota. Lisää kuvia täällä.








Lenkin jälkeen päästiin siihen osuuteen mitä olinkin jo odottanut: handlaukseen. Pyörittelin siinä muutamaa neitiä, ensin prinsessa Rauhaa, sitten valloittavan kaunista Iinestä, sekä pikku-Ambraa. Kaikki erilaisia, ihania omia persooniaan, jotka eivät turhaan vierasta handleria vierastaneet. Kaikki olivat todella kuuliaisia, tarkkaavaisia ja oppivaisia.
Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä sain käsiini perheen uusimman tulokkaan, kotimaastaan Italiasta tuodun Tirsan (Tirsa della Baia delle Sirene). Tämä nuori neiti kiinnitti huomioni heti jo sen astuessa oleskeluhuoneeseen. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi suuriin käpäliin ja vahvaan häntään. Kookas, mutta silti linjakas narttu varustettuna hienolla temperamentilla ♥ Pienen harjoittelun jälkeen Tirsa alkoi juosta hyvällä draivilla varsin itsevarmasti- todellakin kaunis näky! Seisotuskin oli loppuunsa suhteellisen helppoa, ainoastaan vilpakka ilma sai lämpimään tottuneet cirnecot tutisemaan harjoitusten aikana.

Tirsa- hiomaton timantti!

Vaan kylläpä kannatti käydä kylässä! Paljon taas tuli opittua uutta. Rotuna cirneco on varsin kiinnostava ja omaa mielenkiintoisen historian. Minulle se ei ehkä ole "Se Oikea"- rotu, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Erityisesti piirteet, kuten alkukantaisuus ja atleettisuus, sekä laumatyöskentely olivat ominaisuuksia joita ihailin- samalla tavalla kuin omassakin rodussa., mutta vielä siihen ihkaoikeaan farkkuun pitäisi päästä konkreettisemmin tutustumaan, sillä cirneco tuntui omaan käteen niin pieneltä! Tää oli hyvä keissi, varmasti Annikin kanssa treffataan toistekin, iso kiitos tästä mahdollisuudesta :-)

Tutkimusmatkailut jatkukoot....



perjantai 12. lokakuuta 2012

@ PainSwitchTattoo

Here it is ♥

Mitäpä tähän lisäämään? Kolme vuotta kuvaa päässä pyöritelleenä olikin jo korkea aika toteuttaa haaveet ja käydä hakkaamassa kuva iholle. Ja niille, jotka eivät kuvan tarkoitusta ymmärrä: taustalla kiinalainen horoskooppimerkki, joka tarkoittaa yllättäenkin koiraa ja nimikirjaimet voi jokainen päätellä juontuvan Ginistä ja Wiimasta. Nyt joku ihmettelee kun D- kirjain  puuttuu. Se ei tee mopopoikaa yhtään arvottomammaksi, mut Gini ja Wiima on kuitenkin mun ekat koirat joten pointti piilee lähinnä siinä (tuskin tuun kaikkia tulevia koiriani ihoon tatuoimaan kuitenkaan).
Seuraavakin kuva on jo tiedossa, ollut itse asiassa vuoden ajan... Sopivaa rahatilannetta odotellessa ;) Suuri kiitos Samu Saarimaalle enemmän kuin onnistuneesta kädenjäljestä!
Mainostuksena vielä linkki sivuille: http://www.painswitchtattoo.com/

~


Palkkion toivossa

Samu ja Katjahan hankkivat talvella molemmista pentueista rekikoiranalut. Hallaa (Nancy x Yogi) ja Hukkaa (Wiima x Atti) on kyllä pidetty niin hienosti uudessa kodissaan, ettei olis voinut parempaa kotia nuorukaisille toivoa. Isännän mukaan vetopuuhatkin ovat alkaneet mallikkaasti. Näyttelyitä on suunnitteilla kalenterissa useampia ja hyvä niin, sillä potentiaalia löytyy!



Halla on rungoltaan ikäisekseen hyvin valmis 8kk:n ikäiseksi. Luonteeltaan on olevinaan kovin arvokas nuori nainen, joka ei perheen uroksista juuri piittaa. Kuitenkin välillä ruokailutilan tuolit laitetaan uuteen asetelmaan ja akrobatia taitaa olla lemppariharrastus...Vahvuusaste ja pää on peritty isältä, tyyppi ja luonne, sekä ilme emältä.



Jos tämä kossi on jotain perinyt emältään niin mielistelyn ja ääntelyn (tietysti hieman urosleimaisemmassa sävyssä). Hyvää askelpituuttahan Wiima on periyttänyt jokaiselle pennuista. Pieniä yksityiskohtia on peritty isä-Atilta. Eniten Hukasta kuitenkin löytyy papan eli Sumun (Belong To You of Wolf Point) piirteitä. Päässä ja ilmeessä on niin paljon samaa! Ihana nuorimies, oikea muiden provosoija! Vielä kovin jalkava ja keskeneräinen, ei oikein hallitse kroppaansa, mutta odotetaampa vuosi tai pari niin avot!

Niimpä Kauhavalla hoitui kaksi kärpästä yhdellä iskulla, seuraavaa visiittiä odotellessa! :-)


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ei mikä tahansa kirja.

"Keys to top breeding"
by Pekka Hannula & Marjo Nygård
Suurin osa kirjoista ovat minulle vain- noh, kirjoja. Tavallisesti ne luetaan kerran läpi, annetaan arvosana asteikolla 1-10 ja laitetaan hyllyn jatkoksi pölyttymään- oli se sitten hyvä tai huono. Tämä tapaus teki kuitenkin poikkeuksen. Kirjan syvällinen ymmärtäminen vaatii useamman lukukerran.


Olin juuri tullut kotiin koulusta kun kirja saapui minulle postissa noin viikko sitten torstaina.
Aloin silmäilemään sisällystä, jossa komeili suuria kasvattajanimiä, niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin. Selasin pikakelauksella sivuja, joista tuli esiin kuvia erirotuisista koirista. Rodunomaisista koirista. Harkittuja, nostalgisia, historiallisia kuvia vuosien varrelta- ja jokaisella niistä oli kerrottavanaan oma tarinansa.

Olin koukussa. Pannullinen kahvia jos toinenkin kului ensimmäisen 70 sivun aikana. Mikäli minulla ei olisi ollut pakollisia velvoitteita, niin kirja olisi luettu yhteen pötköön. Kaiken kaikkiaan luin sen alle viikossa, viimeisenä iltana en malttanut lopettaa ja menetin yöuneni. Miksikö?

Kannet suljettuani olin alkuun hyvin hämmentynyt.
Tunnetta voi verrata siihen kuin olisin ollut lapsen kengissä ja sormi suussa yksin keskellä jättiläistavarataloa ilman isää ja äitiä.

Aamuyön pikkutunnit venyivät venymistään kun aivoni raksuttivat ylikierroksilla. Kyseenalaistin kaiken itsessäni koiranomistajana ja ehkä tulevana koirankasvattajana. Kyseenalaistin koirani ja niiden jälkeläiset niiden jalostuksellisessa merkityksessään. Koin jonkinsortin "valaistuksen" ja löysin Raamattuni. Pitkästä aikaa sain kunnon säväreitä ajatellessani omaa osuuttani ja tulevaisuutta koiramaailmassa. Kirja avasi silmäni.




Pidin pari päivää taukoa ja jäsentelin jo oppimaani päässäni. Ostin muistiinpanovälineet ja aloin lukemaan kirjaa uudelleen luku kerrallaan. Olen sivulla 109. Yliviivaustusseja on käytetty ahkerasti ja ajatuskarttoja alkaa vähitellen muodostua muistiinpanovihkoon. Opiskelua parhaimmillaan!

Olen lukenut kymmeniä ja taas kymmeniä koirakirjoja vuosien saatossa. Ne ovat yleispäteviä ja antavat jonkin sortin teoreettista pohjaa. Olen käynyt kasvattajan peruskurssin ja saanut matkaan kansion. Peruskauraa.

Mikä sitten erottaa kansainvälisen kasvattajakirjan aikaisemmin lukemistani?

Tietysti se, että kirja perustuu kokemuksiin. Siksi se on niin erityinen.
Kaiken kaikkiaan 22 pitkänlinjan kasvattajaa kertoo siinä vuosikymmeniä kestäneestä koiranjalostuksesta ylä- ja alamäkineen. Päästään kerrankin lähemmäksi käytäntöä teorian sijaan. Kompromissit, riskit ja niiden kautta onnistumiset kertovat näiden ihmisten näkemyksestä, joka on yksi avainsanoista.



Mitä kirja opetti?

Jos luulit tietäväsi jotain koiranjalostuksesta, niin saatat tämän luettuasi joutua toteamaan ettet tiennyt vielä mitään. Näin minullekkin kävi. Opin ymmärtämään, ettei mikään ole niin mustavalkoista kuin aluksi näyttää, harmaa alue siinä välissä on paljon suurempi. Vastaus mitä saatoit pitää aluksi oikeana voikin olla väärä ja toisinpäin. Tämä taas johtaa siihen, että kasvattajien tekemiä ratkaisuja on paha mennä ulkopuolisena arvostelemaan kun olemassa ei aina ole vain yhtä ja ainoaa ratkaisumallia.

On myös mielenkiintoista huomata kuinka tyystin eri rodun kasvattajalta voi oppia täysin uusia näkökulmia, joista on hyötyä oman rodun kasvattamisessa. Enkä pelkästään oppinut mitä koirankasvatus voi olla sen kaikessa monimuotoisuudessaan. Opin myös asennoitumista koiramaailman ihmissuhteissa. Hanki itsellesi mentori, paras jonka voit saada. Se johon voit aina luottaa ja joka auttaa, sekä tukee sinua päätöksissäsi. Avainsanoja ovat näkemys ja kokemus, sekä yhteinen sävel, ei se- mitä rotua hän kasvattaa.
Niin ja paskaa puhutaan tietysti vain niistä, jotka ovat saavuttaneet tekemisellään jotain merkittävää.

Pähkinänkuoressa: Ei kannata kulkea laput silmillä. Pätemisen sijaan kannattaa kuunnella ja kysellä. Opintie on loputon, siksi ole vastaanottavainen. Sisäistä rotusi historia. Löydä oikea rotutyyppi, jota haluat jatkaa ja vaali sitä. Hanki siihen paras narttu, sekä sille sopiva uros. Luonto hoitaa loput. Lopuksi ole valikoiva, kriittinen ja rehellinen omassa kasvatustyössäsi ja omistaudu sille täydestä sydämestäsi.


Kiinnostuitko? Sivuilta löytyy videokin: http://www.topbreeding.fi/
Minun kauttani kirja on myös nopeasti saatavilla suomenkielisenä, ottakaa vain yhteyksiä sähköpostilla tai puhelimitse niin laitetaan homma pyörimään! :)
johanna.lahtinen@hotmail.com tai 040 4711 906


lauantai 6. lokakuuta 2012

16.9 Kokkolan PN

Syvimmät pahoitteluni pitkästä postaustauosta ja viivästymisestä. Kirjoitukset ja koeviikko ovat vieneet voimavaroja, sekä futsalin uudelleen aloittaminen on tehnyt arjesta taas huomattavasti kiireisempää.

Muutama viikko sitten kävimme kauan odotetussa Kokkolan pentunäyttelyssä isolla Black Happies- kokoonpanolla. Menossa mukana kuusi siperianhuskypentua (Wiiman pentuja kolme, samoiten Nancyn pentuja loput kolme), Heikin ja Katin yhteisomistus karhukoira, sekä Anna-Maija tuli omin kyytineen enkkusetteripennun kanssa.

Kehän laidalla juteltiin hyvässä hengessä ja vaihdettiin kuulumisia. Pennut olivat kehittyneet valtavasti ja kaikki olivat hyvin erityyppisiä. Karvanlaaduissa oli eroja, samoin luuston vahvuuksissa, liikkeissä ja koossa, sekä koirien temperamenteissa.

Typerykset ei tajuttu ottaa ulkona hyviä yhteiskuvia kun sääkin suosi. Nyt kaikki kuvat ovat juuri sennäköisiä kun vain voivat hallissa otettuina olla...

Hiskeissä uroksia oli ilmoitettu kaksi, molemmat Wiiman pentuja. Itse esitin Ricon (BH Dixon) ja Piia esitti Einin puolesta Röllin (BH Dylan), ISO kiitos :-) Tuomarina toimi tiukaksi todettu Markku Kipinä.

Rico oli aika vallaton miehenalku, remmiä oli kiva jyrsiä, antaa tassua ja ottaa muutama pomppu.
Hampaiden katsomisesta ei oikein tykännyt ja ihmeksemme tuomari sanoi, että toinen kives ei ole laskeutunut. Jää nähtäväksi laskeutuuko tuo vielä vai onko toivo sen suhteen menetetty. Onneksi se ei vaikuta koiran elämänlaatuun millään tavalla :-)


Arvostelu: "Ryhdikäs ja turhan järeä. Vallattomasti käyttäytyvä uros, jolla voimakas otsapenger. Säkä saisi olla korostuneempi. Voimakkaasti kulmautunut takaa. Muhkea karva. Selälle kiertyvä häntä. Liikkuu riittävällä sivuliikkeellä, mutta edestä turhan vaappuvasti. Toinen kives laskeutumatta."

PEK-

Rölli ja Piia liitelivät kauniisti kehässä. Oli ilo huomata kuinka Rölli on perinyt äitinsä upeat liikkeet. Ja kehäkäytös oli kohdillaan vaikka tämä olikin poitsun eka koitos!


© Samu S.
Arvostelu: "Erittäin lupaava kevyellä vaivattomalla askeleella liikkuva tasapainoisesti rakentunut ryhdikäs uros. Hyvät päänlinjat, hieman pyöreät silmät. Hyvä purenta. Hyvä ylälinja ja häntä sopiva raaja luusto ja tasapainoiset kulmaukset."PEK1 KP VSP-PENTU


Nartut vas. oik. Iines, Ihku, Halla ja Minni
Narttuja olikin sitten loput neljä. Iines (BH Diamond) oli nartuista ainut Wiiman jälkeläinen. Menimme ensimmäisinä kehään. Olin yllättävän tyytyväinen kehäkäytökseen harjoituksen määrään suhteutettuna. Iines oli reipas ja motivoitunut. En odottanut tuloksista järin kummia, mutta tuomari tykkäsi sittenkin...


Arvostelu: "Lupaava pentu, jolla hyvät mittasuhteet ja raajakorkeus. Hieman pyöreät silmät. Hyvä purenta ja kaula. Hyvin kulmautunut takaosa. Eturinta saa täyttyä. Lupaava turkki. Hyvä häntä. Kevyt askel, vielä hieman kapea takaa ja edestä."

PEK1 KP ROP-pentu

Halla ja Ihku kävivät tässä välissä kehässä. Hallaa moitittiin kehäkäyttäytymisestä, mutta muuten tuomari tykkäsi valtavasti. Ihku taas oli tuomarimme mieleen luuston vahvuudeltaan rajamailla.

Ihku PEK3 ja Halla PEK2- siskokset
Veera kävi vielä Minnin (BH Estelle) kanssa kehässä pyörähtämässä. Molempia taisi hieman jännittää, mutta hienosti Veera sai ensikertalaisen koiranpennun pyöräytettyä kehässä.



Arvostelu: "Kaunisturkkinen, femiininen pentu, jolla hyvät pään linjat ja hyvä purenta. Hyvin kulmautunut takaosa. Hieman luisu lantio. Vahva hieman lyhyt rintakehä. Avoimemmin kulmautunut etuosa. Vielä hyvin pentumaiset liikkeet. Askellus saa tasapainottua. Miellyttävä luonne."

PEK4

Oli vuorossa ROP-kehä. Rölli olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut voiton, mutta jostain syystä Kipinä piti Iinesta paremman arvoisena. Ei tuloksesta tietenkään passaa valittaa, mutta jos oman mielipiteen saa esittää niin Rölli oli huomattavasti kehittyneempi.

Koottiin vielä kasvattajaluokka josta jätettiin ulkopuolelle Rico ja Minni. Yllättävän hyvin pennut toimivat ryhmässä, vaikka piti juosta peräjälkeen ja seistä vierekkäin :-) Arvostelukin oli mukava!

Rölli, Ihku, Iines ja Halla
"Ryhmä laadukkaita pentuja kahdesta yhdistelmästä. Ääriviivoiltaan näyttäviä, hieman eroja vahvuuksissa. Hyväilmeisiä päitä. Kauniita sivuliikkeitä ja hyvänlaatuisia turkkeja. Miellyttävä ryhmä, onnittelut kasvattajalle"

KP1 ROP KASV


Tähän väliin kävin pyörähtämässä Taikan (vir. Taikatiuku) kanssa kehässä. Taika ei siis ole Black Happies- kasvatti, mutta kuitenkin menossa mukana ja rodultansa karjalankarhukoira. Kehäkäytöksessä on huomattavasti parannettavaa ja muutaman viikon päästä olisikin jo Seinäjoki KV, iiks!
Arvostelusta mulla ei ole tietoa, mutta KP1 VSP-pentu napsahti ihan ansaitusti. Uros oli lopulta päivän BIS3 ;)





Anna-Maija kävi Fannin (englanninsetteri BH Fast'n Famous) kanssa pyörähtämässä kehässä hienoin tuloksin: KP1 ROP-pentu ja iltapäivällä vielä RYP3, mahtavaa!

Iineksenkin kanssa käytiin ryhmäkehässä, mutta emme odotetustikaan tasokkaasta ryhmästä saaneet sijoitusta. Sen sijaan kasvattajaryhmänä kävimme nappaamassa BIS3:sen. Ryhmiä taisi olla 6-8, ei oikein tarkkaa muistikuvaa.






Lopuksi vielä ISO KIITOS kasvatinomistajille ja handlereille sinnikkäästä työstä. Päivä venyi pitkäksi, mutta silti jaksoitte olla kärsivällisiä. Oli upeaa saada teidät noin isolla joukolla paikanpäälle :-)