torstai 27. joulukuuta 2012

Rajojen rikkomista

Joulu oli ja meni, oikeastaan koko juhla on itselleni aika mitäänsanomaton ja turha. Uutta vuotta odotellaan ja odotukset ovat ensivuonna melko korkealla. Blogi on todennäköisesti tauolla Kajaanin KV- näyttelyyn saakka, sillä tekemistä riittää elämän jokaisella osa-alueella.



Pientä tilastotietoa vielä vuodelta 2012- eihän tässä vuodessa ole enää kuin muutama päivä jäljellä.
Tämä postaus on 99 blogiteksti. Kävijöitä sivuillani on yli 50 000. Lukijoita on jo 150 ja risat. Toivottavasti mielenkiinto pysyy ensivuonnakin :-)

Suosituimmat tekstit vuonna 2012:

1. Ei mikä tahansa kirja
Yllättävää, kyseessä ei ole mikään perinteisin päivitykseni, mutta kieltämättä näin sen toteuttamiseen aikaa. Kirja on todella herättänyt ihmisissä kiinnostusta ja pettyneisiin lukijoihin en ole vielä törmännyt.



2. Again: We have puppies!
Tämä ei sinänsä yllättänyt, pentuepäivitykset nousivat kiistatta top10 joten en jaksa jokaista linkittää.



3. @ PainSwitchTattoo
Tämäkin oli yksi niistä erilaisemmista päivityksistä. Tatuointi koristaa kauniisti rannetta ja seuraavaa kuvanottoa suunnitellaan kovalla kuumeella.


Tässäpä nämä tärkeimmät. Ensivuonna nähdään! :-) Lukijoilleni haluan toivottaa menestyksekästä uutta vuotta 2013!
Terv. Johanna ja hiskipiskit ♥


P.S. Huomatkaa lisätty kysely oikeassa reunassa, johon toivoisin mahdollisimman monelta lukijalta vastausta. Kommentoidakin saa jos jotain erityistä mieleen tulee!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Katse olan yli

Alkuun ajattelin jälleen pessimistisen luonteeni tavoin, että ompa ollut paska vuosi takana. Kun aloin muistelemaan tarkemmin, vuosi on ollut kaikkea muuta kuin huono. Mitä kaikkea se onkaan mukanaan antanut? Uusia ihmissuhteita, uusia handlattavia, koiranpentuja ja ihania kasvatinomistajia, toinen toistaan parempia näyttelytuloksia, sekä haaveiden toteuttamisia...Joka kuukausi on ollut jotain mukavaa, uutta ja yllättävää:

TAMMIKUU

Kajaani KV:ssa Janniina kisasi itsensä JH1/2:ksi Ginin kanssa

Wiiman pentujen syntymä 28.1.2012

HELMIKUU


Tuomarointitehtävissä

MAALISKUU


Oli mukava saada hieman kiitosta kuluneesta vuodesta 2012 junior handlerina


Neljäs ja viimeinen serti napattiin Kemijärveltä.
Voiton ensimmäinen näyttely JUN ERI1 SA PU1 SERT ROP RYP4

TOUKOKUU


Voiton toinen näyttely JUN ERI1 SA PU1 SERT ROP RYP3
Ekaa kertaa tollerin kanssa kehässä, Iita hienosti AVO ERI1 SA PN2 VASERT

KESÄKUU


Devana (Wiiman pentu) ekassa näyttelyssään BIS1

Ginin pennut syntyivät 19.6.2012

HEINÄKUU


Uusi vakkarihandlattavani Bruno NUO ERI1 SA PU2 SERT VACACIB
Myöskin uusi handlattava Lumo AVO ERI1 SA PU3 VASERT VACACIB
Suuri kunnia saada esittää upea tuontimäyris Bella RYP1:ksi ♥

Paltamosta Lumolle haettiin ensimmäinen sert ja päivän päätteeksi jätkä oli
vielä rotunsa paras

Voiton kolmas näyttely: JUN ERI1 SA PU1 SERT ROP RYP2

Derbi JUN ERI1 SA PU1 SERT ROP ja lopulta RYP3!

SYYSKUU


Black Happies kasvattajaryhmä BIS3
Iines ROP-pentu
Rölli VSP-pentu
Taika VSP-pentu


Lahja. Opettavaisin kirja jonka olen koskaan tähänasti lukenut

Kauan haaveilemani tatuointi jossa on Ginin ja Wiiman
nimikirjaimet

Taika VSP-pentu

MARRASKUU


Ilmiömäinen äitinsä poika Kuro (BH Black Hurricane)

JOULUKUU

Helsinki Winner 2012

Taika PEK1 KP ROP-pentu arvostetulla hirvikoiratuomarilla, Pekka Teinillä

Voitto NUO ERI1 SA PU2 SERT VACACIB

Siinäpä meidän vuosi pähkinänkuoressa. Ei tämä pelkkää juhlaa ole ollut, Wiiman synnytyksessä oli ongelmia ja jälkikäteen tuli komplikaatio, Sumun silmässä todettiin kaihi vajaa viikko sitten. Paskanjauhantaa kuulee joka tuutista. Itsehän esitän mm. muiden dreeverien jalat vinoiksi, jotta Voitto pärjäisi paremmin... Mutta tästähän saa vain lisää tuulta purjeisiin, eikö? Ja jos oikeen lapsen tasolle alistun niin ajattelin ärsyttää ensi vuonna entistäkin enemmän ;-)
Witsiwitsi! Suunnitelmia tässä täytyy kuitenkin kokoajan tehdä, seinillehän tässä muuten hyppii.
Ainahan sitä toivoo seuraavasta vuodesta entistä parempaa. Saa nähdä kuin käy. Kalenteri täyttyy mukavaa tahtia. Valkolakin PITÄISI tulla toukokuussa, jonka jälkeen tulevaisuuteni on avoin uusille mahdollisuuksille...

tiistai 18. joulukuuta 2012

Ari

Saanen esitellä ensivuoden vakkarihandlattavan. Puolasta kotoisin olevan karjalankarhukoirauroksen, Bearbuster's Arin


Jos joku sattuikin jo vilkaisemaan, olen täyttänyt kalenteria ensivuoden koitoksista alustavasti. Aika isossa osassa on mukana vitosryhmä, jonne suunnataan sekä Arin, että Taikan kanssa. Siispä sertijahtikausi on edessä taas! ;)

16.12. Tukholmassa oli puolestaan Voittajanäyttely mihin ruotsinvientimme Devana myöskin osallistui. Tuomarina  toimi Carsten Birk Tanskasta.



Arvostelu: "Good size and proportions. Well shaped head. Good length of muzzle - could be better filled. Good bite. Excellent coat and over linge. Well developed body. Good angles. Could wish more filled out in the front. Excellent coat texture. Moves freely. good temperament" JUN ERI3

maanantai 17. joulukuuta 2012

Voittaja 2012

Kuten osasimme lauantaina jo epäilläkkin, ei edessä ollut yhtä hieno päivä tuloksien osalta.
Ensinnäkin oma aamuni ei lähtenyt järin hyvin käyntiin, pääsin paikalle kaksi tuntia lupaamaani myöhemmin, koska kyytiä ei ollutkaan aamukymmeneksi. Näin ollen missasin amerikanakitat ja cirnecot missä lupasin olla auttamassa.

No, paikalle päästiin lopulta ja melko pian karhukoirat jo alkoivatkin. Niille oli tullut tuomarinmuutoksessa allrounder Kari Järvinen. Vastassamme oli sama narttupentu kuin edellisenäkin päivänä. Tiesin kyllä jo etukäteen kuinka kisassa tuli käymään ja ennusteeni kävi kuin kävikin toteen, PEK2 ei KP:ta. Johtuen liiasta valkoisesta väristä ;D




Olin aivan valtavan tyytyväinen neidin käytökseen, harjoittelu alkaa näkyä ja tyttö ei turhaa stressiä vedä halleista taikka suuresta ihmismäärästä ja koirista. Kuten kuvista näkee, meillä oli hauskaa :)

Kehän jälkeen kävin moikkaamassa Iraa ja lähdettiin etsimään portugeesiomistajaa, jonka olin luvannut tavata. Ehdimme jo geesikehän laidalle kunnes siskoni soittaa, että: "nyt on kiire roudata kamat dreeverikehälle, siellä on jo ajokoirien valionartut menossa." Se siitä tapaamisesta. Olin luvannut myös käydä moikkaamassa lauantaina tapaamaani chihukasvattajaa. Sekin jäi välistä. Mitähän vielä!? En tiedä ovatko he nyt suuttuneita ohareistani, mutta paska fiilis jäi itselle siinä mielessä. Niin ja todentotta dreevereiden alkamiseen meni vielä about reilu tunti....Ajokkikehällä oli kuitenkin mukava tavata tuttuja, Elina ja Noora palloilivat kehässä kauniiden valionarttujen kanssa :)


Dreevereillä tuomarina oli myöskin allrounder Tapio Eerola. Voiton lisäksi uroksia oli sunnuntainakin kolme. Muut urokset olivat huomattavasti Voittoa kookkaampia. Osasimmekin jo odottaa mitä edessä olisi. Esiintyminenkin meni päin helvettiä juoksutusten osalta- taas. Tuloksena NUO EH2. Kaiken huipuksi arvostelussa luki, että liikkuu keskipitkällä askeleella :D Voittoko? Voi herrandyydelis, jos Voitto liikkuu keskipitkällä askeleella niin mikäköhän käsitys tuomarilla on pitkästä askeleesta??



Onneksi Devana oli sitten se joka näistä kolmesta petrasi. Hän sai Pekka Teiniltä tulokseksi JUN EH4 :)
Arvostelu kuuluu näin:
"Keskikokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Voimasuhteeltaan hyvä. Kovin pystyturkkinen narttu. Kaunis pää. Hyvä ylälinja. Hyvä takaosa. Liikkeestä puuttuu voima. Taka-askel antaa hieman periksi. Mukava käytös."

Näin ollen meidän Voittaja-reissu oli plakkarissa, pakattiin kamat ja lähdettiin kotimatkalle joka sujui turvallisesti hieman huonossa säässä. Nyt on näyttelykalenteriakin päivitetty alustavasti, mukavasti sinne saatiinkiin täydennystä ;)

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Helsinki Winner 2012

Viikko myöhässä ollaan taas. Reissummehan meinasi peruuntua vielä hetkeä aikaisemmin, mutta onneksi saatiin autoasiat järjestettyä ja kaikille tuli hyvä mieli :-)

Matka taittui yllättävän nopeasti neljän henkilön poppoolla. Pikkuveljeni jätettiin Vantaalle serkkumme luokse viettämään viikonloppua ja muut jatkoimme matkaa hotelli Hellsteniin Espooseen. Huone oli tilava, vaikkakin tyyliltään kakkosluokan hotelli, mutta koirien kanssa enemmän kuin pätevä. Meidän mettäkoirat (Taika karjalankarhukoira ja Voitto dreeveri) osasivat olla ihmeenkin kaupunkilaisia, vaikkeivat vastaavaa olleetkaan ennen kokeneet. Ilta meni leppoisasti suunnitellen seuraavan päivän aikatauluja muutamien yömyssyjen kera.

Aamuksi olimme tilanneet tilataksin (:D) jolla menimme kamoineen päivineen messariin. Koimme sen helpoimmaksi vaihtoehdoksi, vaikka vähän enemmän jouduttiinkin pulittamaan. Löysimme melko pian sisältä itsellemme mukavan "kolon" jonne majoittuimme.

Karjalankarhukoirapentuja oli yksi narttu Taikan lisäksi. Tuomarina toimi Pekka Teini. Mun ja Taikan kehätyöskentely oli hiukan surkuhupaisaa, remmikin lähti välillä kädestä, mutta kukaan ei sitä kuulemma huomannut ja Taika tottuneesti juoksi vierellä :)


Pekka käveli luokseni ja tuli rapsuttelemaan Taikaa. Hän aloitti jotenkin että..."Tässä on ihan valtavan upea narttu, jolla on kaikki kohdallaan..." Hän totesi että valkoista väriä on paljon, mutta sallitun rajoissa ja kertoi, että yleistuomarit jotka eivät perinpohjaisesti rotumääritelmää ymmärrä- tulevat siitä rokottamaan. Liikaa sitä ei kuitenkaan hänen mukaansa ole ja väri on vielä kauniisti asettunut, niin ettei se riko manttelia.


"Keskik. vahva ja hienosti liikkuva narttupentu. Vielä hieman kiilamainen pää, upea runko, t
asapainoiset raajat. Kaunis karhea karvapeite, väri 60/40, liikkeessä vielä pennun löysyys, mutta askelpituutta löytyy jo. Upean itsevarma käytös, tämä koira omaa ulkomuodollisesti korkean odotusarvon." PEK1 KP ROP-pentu

Tulin hyppelehtien ulos kehästä, oli se sen verran painavaa sanottavaa mettäkoirapuolella arvostetulta tuomarilta, tullaan kyllä hänelle viemään uudemmankin kerran ensi vuoden puolella kunhan virallisiin luokkiin päästään :)

Siirryimme viereiseen kehään jossa tuomarina dreevereillä toimi Leila Kärkäs. Retsoneita oli ilmoitettu yhteensä 11, joista uroksia oli 4. Esiintyminen ei mennyt meillä tälläkään kertaa järin häävisti. Pariin otteeseen sain Voiton juoksemaan sen oikealla draivilla, mutta sillä on joku kammo kaikista pannoista mitä sen kaulassa pidetään. Jotenkin mun pitäis saada sen esiintymiseen lisää varmuutta.


Samassa luokassa meidän kanssa oli viime vuoden voittaja. Uros oli paljon kookkaampi, niinkuin kaikki muutkin urokset. Voitto näytti pikkupirpanalta niiden rinnalla :) Sen verran hyvin me kuitenkin suoriuduttiin, että tuomari osoitti meidät nuorten luokan ykkösiksi SA:n kera. Tästä jatkettiin paras uros-luokkaan jossa vastassamme oli valio. Näin ollen jäimme kakkoseksi, mutta serti napsahti!



"Erinom. mittasuhteet omaava uros, jolla hyvin kulmautunet raajat. Pää saa vielä vahvistua, samoin rintakehä. Oikealinjainen pää. Aavistuksen karkea otsa. Lumikirsu. Erinom. kaula, ylälinja ja häntä. Hyvä eturinta ja luusto. Melko suorat eturaajat. Erinomainen liike. Hyvä karva ja miellyttävä käytös." NUO ERI1 SA PU2 SERT VACACIB

Kehien välissä ehdin käydä tutustumassa ruotsalaiseen chihukasvattajaan ja tapaamassa tuttuja. Sain myös testata elämässäni ensimmäistä kertaa kahta chihuahuaa, molemmista karvanlaaduista. Siinä jos jossain haastavia handlattavia! Kehään en niiden kanssa ehtinyt koska dreeverit menivät päällekkäin ja aamulla gronttujen päälle menivät karhukoirat. Se siis siitä mun aikataulusuunnitteluista.

Piipahdettiin haskikehällä tervehtimässä Victoriaa ja Devanaa. Neiti oli oikea herkkusuu ja huomasi kyllä, että raajat olivat kasvaneet ennen muuta kroppaa ;) Enemmän aikaa niin hyvää tulee!
Heidän tuomarinaan oli Leif Herman Wilberg, joka on tunnettu tiukkuudestaan. Kyseinen tuomarihan antoi Wiimalle toissakesänä sertin Kokkola KV:ssa ropin kera, mutta Devana oli hänelle H:n arvoinen tuona päivänä. Tässä vielä arvostelu, joka on itseasiassa pitkälle hyvinkin paikkansapitävä:


"Good type and size. Still very immature and a bitt leggy. Feminine head. Nice ears and eyes. Rather snipy muzzle. Good reach of neck. Needs more front angulation and still very light in body. Slightly steep croup. Good hind angulation. Needs more bone for size. Good feet. Moves well sideways but should be firmer coming and going. Good coat." JUN H



Vielä hiskikehän jälkeen pääsin piipahtamaan cirnecokehällä parasnarttuluokassa ihanan italiantuonnin "Tirsan" kanssa ilman sijoitusta ja Vespinja's kasvattajaluokassa Peltolan Annikin koirien kanssa, tuloksena KP1 :) Valitettavasti meistä ei yhteiskuvia löytynyt, mutta ehkä ensikerralla jos pääsen vielä mukaan messiin!

Lopulta päivän päätteeksi suunnattiin jälleen taksilla kohti hotellia ja minä nukahdin melkein samantien muutaman tunnin päiväunille. Tästä olisi hyvä jatkaa seuraavan päivän koitoksiin....

lauantai 15. joulukuuta 2012

Tulkoon Joulu

Kiitos Katikki ♥

Tällaisina aikoina pieni joululahja ystävältä voi tuoda valonpilkahduksen päivään kuin päivään ♥
Itse olen ollut laiska ja haluton tähän hommaan. Yhtäkään korttia en ole lähettänyt, ainuttakaan lahjaa en ole ostanut enkä osta. Tikkuakaan en ole laittanut ristiin koristelemisen tai joulusiivouksien suhteen, ainuttakaan kynttilää en ole polttanut ja joulukuustakaan ei tähän mökkiin tuoda. Todennäköisesti tyhjennän Baileys-kermalikööripullon kahvin sekaan ja toivotan itselleni hyvää joulua. Koirille annan isot potkaluut.

Torstaiaamuna sain puhelun Lindalta. Hän oli käyttänyt Sumun (Belong to you of wolf point) silmätarkastuksissa. Vasempaan silmään oli todettu kortikaalinen katarakta eli toisinsanoen harmaakaihi. Ennustuksena on, että silmä voi sokeutua jo vuoden kuluttua tai levitä myös toiseen silmään.
Tätä kaihia ei vielä vuosikkaana ollut, kun Sumu ensimmäisen kerran tutkittiin. Selvitykseksi vielä kaikille jos ette heti hoksanneet, että kyseessähän on Ginin ja Wiiman isä.

Toisinsanoen mitä tämä sitten VOI tarkoittaa kun oikein aletaan spekuloimaan? Onko kaihi tapaturman aiheuttama vai perinnöllinen? Synnynnäinen se ei ainakaan ole. Voiko Ginille ja Wiimalle ilmentyä sama vaiva? Nehän on tutkittu kaksivuotiaina terveiksi. Muita sisaruksia ei ole tutkittu. Sen asian eteen yritän alkaa tekemään selvitystyötä. Entä Ginin ja Wiiman pennut ja niiden todennäköisyys sairastua... En halua edes ajatella.

Omalta osaltani siis kasvatussuunnitelmat jäävät haaveeksi. Ainakin näin toistaiseksi. Ehkäpä alan etsimään tulevaisuutta ajatellen uutta jalostusnarttua? Toisaalta mietin, että vedänköhän asiasta nyt liian ison numeron? En tiedä, mutta ehkä olin liian pitkälle laskenut omien koirieni varaan ja nyt osuttiin omaan nilkkaan.

Life goes on, valitettavasti eläinjalostustusta ei voi koskaan hallita sataprosenttisesti.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Marraskuun aurinkoa muistellessa

Mitenhän mulla on tämäkin päivitys jäänyt tekemättä?
Pitemmittä puheitta näin -20 asteen pakkasella 3. päivä joulukuuta, ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeen on mukava muistella muutama viikko taaksepäin mennyttä peltolenkkiä koiruuksien kanssa laskevan auringon alla. Ei siinä, olen minä tyytyväin tähänkin säähän, lumi ja pakkanen tulivat juuri oikealla hetkellä ja tuota valkoista maagista ainetta saisi tulla lisääkin, jotta voisin laittaa reen jalakset alle ja tehdä tämän talven neitsytmatkan!

Aloitetaampas ensin ystävän uudesta Puolan tulokkaasta. Bearbusters Arista nimittäin. Siinä on muuten karhukoirapojalla luonnetta. Ja näköä.





 Taikan kanssa puolestaan olemme jatkaneet näyttelyharjoituksia, sillä viikon päästä koittaa viimeinen matka pentuluokassa Voittaja-näyttelyissä molempina päivinä. Hyvin ollaan menty harjoituksissa eteenpäin ja tytöstä on tullut varsin kuuliainen, kunhan herkkuja on taskussa tarpeeksi :-)


Heikiltä jatkettiin matkaa Käpylään, jossa matkattiin Kanalan tielle juoksuttamaan piskejä. Kyllähän ne nautti. Ihmeen hyvin toimi luoksetulokin tällä kertaa.









Käytiin kaksi reissua ensin meitin koiruuksien kanssa ja toiselle reissulle otettiin hiskilapset Iines (Diamond), Minni (Estelle) ja Peppi (Black Betty)- Teuvo maskottia unohtamatta.

Iines, onko siinä samaa näkyä Wiiman kanssa? ;)

Minni

Peppi

Kilpajuoksua

Juoksutusten jälkeen oli poseerauskuvien aika. Virtakin oli sopivasti saatu vähemmäksi.
Gini alkaa vihdoin näyttää entiseltään. Turkista on tullut muhkea ja lihaa on saatu luiden ympärille. Mamma on jälleen oma pirteä itsensä ♥



Sitten hieman kehityskuvia tämänvuotisista haskilapsosista. Esitelkäämme Minni (Nancy x Yogi- pentueesta)


Seuraavaksi Wiiman ja Atin pentueesta Iines. Turkki on kehnossa kunnossa ja kuvakulma on huono. Olen kuitenkin tyytyväinen tuohon raajakorkeuteen mitä haettiin ja liikkeeseen mitä Wiima on periyttänyt voimakkaasti. Niin ja ennenkaikkea, tämä neiti on KOOKAS ;)




Siirtykäämme nuorempaan sukupolveen (Gini x Fonzie), nimittäin Peppi-neitiin, joka hakee vielä omaa paikkaansa laumassa. Kauniit ääriviivat siltä kyllä löytyy, mutta tällä hetkellä näyttää kovin pieneltä. Toivottavasti alkaa ottaa pian muita kiinni.





Noniin. Ahkera kuvauspäivä oli siinä ja materiaalia saatiin mukavasti. Nyt saan nostaa jalat seinille ja tyytyväisenä vetää unta palloon. Torstaina on tiedossa karhukoiran pesua ja perjantaina suunnataan kohti etelää. Viikonloppuna onkin tiedossa vuoden odotetuin tapahtuma, nimittäin Messari! Siellä tavattavissa liuta rakkaita ihmisiä ja toinen toistaan upeampia koiruuksia. Handlattaviakin pitäisi olla riittävästi kunhan aikataulut natsaa yksiin. En malta odottaaaaaaaaaaaaaaaaa!

Wiima ja Derbi on nyt ilmoitettu Kajaani KV:seen venäläiselle tuomarille. Mikä parasta, sekä Messariin, että Kajaaniin on tulossa myös rakas Devana Ruotsin maalta. En malta odottaa Victorian ja Danielin näkemistä. Devana 10kk.

Devana © Daniel
Näihin tunnelmiin, naputtelen täällä taas toivottavasti onnistuneen Messariviikonlopun jälkeen! See ya there ♥