keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Koirakirjallisuutta



Kirjallisuus on aina ollut yksi harrastuksistani. Hyvään romaaniin tai dekkariin saa tyhjättyä aivot päivän askareista ihan toiseen maailmaan. Kirjat myös opettavat.
Ala-aste ikäisenä minulla saattoi olla yli 40 kirjaa lainassa kirjastosta. Hyvin pitkälle ne käsittelivät eläimiä. Tietokirjallisuuttakin kului, mutta vain lähinnä koirakirjojen puolelta. Sieltä ei jäänyt yksikään kirja lukematta, 500 sivuiset rotukirjatkin kahlattiin kannesta kanteen ja sanasta sanaan loppuun saakka. Koirakirjallisuuden suhteen olen siis kaikkea muutakuin nirso!

Omasta hyllystä kirjallisuutta löytyy säälittävän vähän. Nekin vähäiset on ostettu kirjastosta, kirpputorilta tai saatu lahjaksi. Nämä kirjat käsittelevät yllättäenkin koiria.

Yksi kirjoista on varmaan lapsille suunnattu Koirani ja Minä, jota voi itse täytellä päiväkirjanomaisesti.
Niin kutsutuiksi oppikirjoiksi voisi laskea Suuri koirakirja, Koiranomistajan kootut kysymykset, Kouluta koiraasi ja Koiratemppuja. Opettavaisia kirjoja mukaan luettuna kokemuskertomukset ovat Koirat apuna ja Kansainvälinen kasvattajakirja, josta kerroinkin jo aikaisemmin blogissa.
Romaaneja löytyy kolmisen kappaletta: Koirani Tulip, Sulo tuli taloon ja Pöllöhilloa. Näistä ensimmäinen on vielä jäänyt lukematta.
Kermana kakun päällä löytyy yksi ainut rotukirjani: Chihuahua (kuinka koomista, että omasta hyllystäni löytyy tällainen?). Tähänasti kaunein näkemäni rotukirja.

Mikäli lukijoita kiinnostaa erityisesti jokin näistä kirjoista, voin tehdä blogiin oman arvioni kyseisestä opuksesta. Tämä oli vain kevyt katsaus kirjahyllyni sisältöön, josta kerron tarvittaessa mielelläni lisää!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Niin se aika rientää!

Tänään Wiiman ja Atin (Chiliway's Never Compete With Me) lapsukaiset täyttivät 1 vuotta! Onnittelut Devana, Iines, Hukka, Rico ja Rölli ♥







sunnuntai 27. tammikuuta 2013

lauantai 26. tammikuuta 2013

Viikon kulusta.



Derbin etujalkojen välissä oli nakki ;) Laitoin pojun vähän odottelemaan. Jeeppi oli mukavaa kirjotuksiin lukuseuraa, piereskeli minkä ehti ja jutteli isoon ääneen tylsyyttään...


 

Ehdin ottamaan pari kuvaa, kunnes katosivat naapurin talojen pihalle jahtaamaan pikkunisäkkäitä. Taisin jollekkin kehua viimeviikolla kuinka koirien luoksetulo on parantunut?





Vihdoin on uudet kuuden koiran liinatkin saatu rekeen asennettua, eikä ole tarvinnut enää omia väkerryksiä käyttää mielikuvituksen voimalla. Hieman totuttelua vaatii ylipitkä jousto, jonka vuoksi  startissa oli pieniä mutkia... Koirat oli oikaisseet jo talon taakse liinoineen kun minä tulin reen kanssa perässä melkein raapien talon seinää... Tästä jatkettiin niin, että pidin reen kaaresta kiinni, juoksin vierellä ja yritin hypätä kyytiin. Toisinsanoen lensin perseelleen ja sillä tyylillä hiihdettiin jokunen kymmenen metriä ennenkuin sain koirat pysäytettyä (stop-käsky hyvin hallussa, hehheh). Tempo pysyi hyvin, mutta Derbin häiriöherkkyyden, sekä autopelon kanssa on vielä tekemistä.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Handlaushistoriikkia kuvin

beatheshepherd.blogspot.fi
Kiitos tuhannesti aivan valtavan ihanasta uudesta ulkoasusta, piristää blogia kummasti!

Kaivelin tuossa kuvatiedostoja ja törmäsin kansioon, josta löysin vanhoja kuvia handlaukseni alkuajoilta. Kieltämättä alkoi hymyilyttämään...Ehkä näistä ajoista on jonnin verran kehitytty ;-)

Karioonhiiren Lordi NUO ERI1 PU1 SERT CACIB VSP Vaasa KV:ssa 2008

Yavanna's Karamay "Lilli" joskus vuonna nakki ja kirves BIS2-
mäträseissä

Black Happies Madison
erkkarissa JUN H v. 2008
Full

Andy's Joy Heart Of Gold "Tuuli"

Köykän Hasu junnuaikoina
Rottrobis Dr. Daimien "Börje" ♥

Kaapo mätsäreissä BIS4
Hassu RYP2 Oulaisten ryhmänäyttelyissä 2009

Aarnikarhun Hurly-Burly "Ronja"
Nanni

perjantai 18. tammikuuta 2013

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Keskustelupalstoista

Kulutatko paljon aikaa yleisillä keskustelupalstoilla kenties aikasikuluksi tai uteliaisuudesta? Jos vastauksesi on kyllä, niin oletko saanut niistä mitään irti?

Itse olen lähes kokonaan lakannut kuluttamasta foorumeita. Ennen harrastin hyvinkin aktiivisesti useamman vuoden ajan. Kahlasin koira-aiheisia keskusteluita ja tungin nokkani vähintään jokatoiseen aiheeseen. Vähän väliä tuli vastaan provoa, ja keskustelut menivät henkilökohtaisiksi. Ihmisiä aletaan vihata, niitä edes näkemättä, vaikka varsin moni tietää miten väärinymmärretyksi ihminen voi tulla tuossa internetin ihmeellisessä maailmassa.

Vain harvat keskustelut tuottavat kehittävää keskustelua. Oman rodun foorumeilla on joskus asiallisia keskusteluita, mutta sielläkin tahtoo kasvattajien kesken tulla esiin kärjistetysti kilpailu ja mielipide-erot.

Yleensä keskustelun pitää olla hyvin rajattu. Mikäli asiat riitelevät keskenään niin keskustelu voi olla eteenpäinvievää. Itse asiassa sellaiset keskustelut ovat oikeasti mukavia ja niistä voi oppiakin jotain! Valitettavan usein keskusteluissa riitelevät kuitenkin ihmiset. Anonyymina tai ruudun takaa on niin helppo alkaa sanelemaan asioita, kun niitä ei tarvitse kohdistaa kenellekkään silmästä silmään. Paskaa puhutaan suun täydeltä ja kun tapaan ihmisen tosielämässä, on hän jotain aivan muuta kuin puheet ovat antaneet olettaa. Tosin tätä on käynyt sinne negatiiviseenkin suuntaan.

Aikoinani sain kovaa kritiikkiä kahden pennun ottamisesta yhtäaikaa.
Kyllähän ne viimeistään 2 vuotiaina toisensa tappavat, kun ovat samaa
sukupuoltakin. Omistajanahan minä olen koiranrääkkääjä.


Itse olen törmännyt aivan uskomattomiin kommentteihin, olettamuksiin ja tarinoihin omasta elämästäni ja koiristani juurikin yleisillä keskustelupalstoilla. Vielä sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät harrasta läheskään samaa rotua, ei asu lähelläkään minua tai ole koskaan tavannutkaan meikäläisiä. Ennen otin kaiken itseeni, varsinkin jos omia koiriani arvosteltiin tai minut leimattiin huonoksi omistajaksi. Päätin jättää keskustelut väliin ja keskittyä olennaisimpiin asioihin. Vahingossa jään joskus selaamaan palstoja, kunnes huomaan, että samaa vanhaa paskaa se on kuin ennenkin. Uskomatonta, että lähdin joskus mukaan moiseen touhuun.

Keskustelupalstoilta en ole oppinut oikeastaan mitään (paitsi välttämään niitä). Voihan sieltä saada käytännön vinkkejä ja muiden löytämiä linkkejä esim. koirankoulutuksessa ja varusteiden hankinnassa. Semmoisissa aiheissa mistä on vaikeampi keksiä sanaharkkaa. Vaan auta armias jos sotket lusikkasi johonkin koiranjalostukseen liittyviin asioihin, missä mielipiteitä löytyy eri rotujen harrastajilta laidasta laitaan! On pilalle jalostettuja sairaita koiria, on näyttelyillä pilattuja koiria, on yliaktiivisia käyttökoiria ja useamman linjan koiria. Mikään ei kenellekkään kelpaa ja jokainen puolustaa omaansa. Tunteet luonnollisesti kuumenee kun kyse on omasta rakkaasta lemmikistä.
Pitää vain muistaa, että loppujen lopuksi takana on kuitenkin vain tavallinen koiraharrastaja, joka on muodostanut mielipiteensä oman ympäristönsä perusteella. Varsinkin petsien, suomi24:sen, koirat.comin kaltaisilta palstoilta on vaikea lähteä kysymään neuvoa mihinkään, kun käyttäjillä on koiria hyvinkin eri tarpeisiin, jolloin mielipide-eroja syntyy väkisinkin. Myös ikä näkyy vahvana leimana näillä palstoilla, jolloin kokemusta ei ole, mutta pätemisen tarve on sitäkin suurempi.


Voin vain kuvitella kuinka moni tätäkin lukiessaan pyörittelee tällä hetkellä silmiään mielessään ajatellen "Mitä helvettiä tuokin jeesustelee?" ynnä muuta vastaavaa, mutta totuus on, että eivät ne omat koirat parane keskittymällä siihen miten muut hoitavat asiansa. Eikä se tee kyllä omistajastakaan sen kummempaa kaduntallaajaa. Erehtyväisiä täällä ollaan kaikki ja se jos mikä on inhimillistä. Ihan hyvin olen pärjännyt ilman palstojakin, olen löytänyt ympärille ihmisiä joille voi soittaa, jos jotakin kysyttävää tulee mieleen.

Otan aiheen esille myös siksi, että olen itsekin joskus 13-15 vuotiaana alistunut tähän touhuun- pätenyt palstoilla ja puuttunut muiden tekemisiin. Sen olen saanut nahoissanikin tuntea... Nyt hieman viisastuneempana (mutten tietenkään viisaana) olen lähinnä keskittynyt opiskelemaan asioita itsenäisesti  ja aitojen ihmisten kanssa, joiden tiedän tarkoittavan oikeasti hyvää ilman turhia taka-ajatuksia. Onko hassua, että iso osa ystävistä löytyy ihan muista kuin siperianhusky piireistä tai eivät harrasta koiria millään muotoa?