keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Keskustelupalstoista

Kulutatko paljon aikaa yleisillä keskustelupalstoilla kenties aikasikuluksi tai uteliaisuudesta? Jos vastauksesi on kyllä, niin oletko saanut niistä mitään irti?

Itse olen lähes kokonaan lakannut kuluttamasta foorumeita. Ennen harrastin hyvinkin aktiivisesti useamman vuoden ajan. Kahlasin koira-aiheisia keskusteluita ja tungin nokkani vähintään jokatoiseen aiheeseen. Vähän väliä tuli vastaan provoa, ja keskustelut menivät henkilökohtaisiksi. Ihmisiä aletaan vihata, niitä edes näkemättä, vaikka varsin moni tietää miten väärinymmärretyksi ihminen voi tulla tuossa internetin ihmeellisessä maailmassa.

Vain harvat keskustelut tuottavat kehittävää keskustelua. Oman rodun foorumeilla on joskus asiallisia keskusteluita, mutta sielläkin tahtoo kasvattajien kesken tulla esiin kärjistetysti kilpailu ja mielipide-erot.

Yleensä keskustelun pitää olla hyvin rajattu. Mikäli asiat riitelevät keskenään niin keskustelu voi olla eteenpäinvievää. Itse asiassa sellaiset keskustelut ovat oikeasti mukavia ja niistä voi oppiakin jotain! Valitettavan usein keskusteluissa riitelevät kuitenkin ihmiset. Anonyymina tai ruudun takaa on niin helppo alkaa sanelemaan asioita, kun niitä ei tarvitse kohdistaa kenellekkään silmästä silmään. Paskaa puhutaan suun täydeltä ja kun tapaan ihmisen tosielämässä, on hän jotain aivan muuta kuin puheet ovat antaneet olettaa. Tosin tätä on käynyt sinne negatiiviseenkin suuntaan.

Aikoinani sain kovaa kritiikkiä kahden pennun ottamisesta yhtäaikaa.
Kyllähän ne viimeistään 2 vuotiaina toisensa tappavat, kun ovat samaa
sukupuoltakin. Omistajanahan minä olen koiranrääkkääjä.


Itse olen törmännyt aivan uskomattomiin kommentteihin, olettamuksiin ja tarinoihin omasta elämästäni ja koiristani juurikin yleisillä keskustelupalstoilla. Vielä sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät harrasta läheskään samaa rotua, ei asu lähelläkään minua tai ole koskaan tavannutkaan meikäläisiä. Ennen otin kaiken itseeni, varsinkin jos omia koiriani arvosteltiin tai minut leimattiin huonoksi omistajaksi. Päätin jättää keskustelut väliin ja keskittyä olennaisimpiin asioihin. Vahingossa jään joskus selaamaan palstoja, kunnes huomaan, että samaa vanhaa paskaa se on kuin ennenkin. Uskomatonta, että lähdin joskus mukaan moiseen touhuun.

Keskustelupalstoilta en ole oppinut oikeastaan mitään (paitsi välttämään niitä). Voihan sieltä saada käytännön vinkkejä ja muiden löytämiä linkkejä esim. koirankoulutuksessa ja varusteiden hankinnassa. Semmoisissa aiheissa mistä on vaikeampi keksiä sanaharkkaa. Vaan auta armias jos sotket lusikkasi johonkin koiranjalostukseen liittyviin asioihin, missä mielipiteitä löytyy eri rotujen harrastajilta laidasta laitaan! On pilalle jalostettuja sairaita koiria, on näyttelyillä pilattuja koiria, on yliaktiivisia käyttökoiria ja useamman linjan koiria. Mikään ei kenellekkään kelpaa ja jokainen puolustaa omaansa. Tunteet luonnollisesti kuumenee kun kyse on omasta rakkaasta lemmikistä.
Pitää vain muistaa, että loppujen lopuksi takana on kuitenkin vain tavallinen koiraharrastaja, joka on muodostanut mielipiteensä oman ympäristönsä perusteella. Varsinkin petsien, suomi24:sen, koirat.comin kaltaisilta palstoilta on vaikea lähteä kysymään neuvoa mihinkään, kun käyttäjillä on koiria hyvinkin eri tarpeisiin, jolloin mielipide-eroja syntyy väkisinkin. Myös ikä näkyy vahvana leimana näillä palstoilla, jolloin kokemusta ei ole, mutta pätemisen tarve on sitäkin suurempi.


Voin vain kuvitella kuinka moni tätäkin lukiessaan pyörittelee tällä hetkellä silmiään mielessään ajatellen "Mitä helvettiä tuokin jeesustelee?" ynnä muuta vastaavaa, mutta totuus on, että eivät ne omat koirat parane keskittymällä siihen miten muut hoitavat asiansa. Eikä se tee kyllä omistajastakaan sen kummempaa kaduntallaajaa. Erehtyväisiä täällä ollaan kaikki ja se jos mikä on inhimillistä. Ihan hyvin olen pärjännyt ilman palstojakin, olen löytänyt ympärille ihmisiä joille voi soittaa, jos jotakin kysyttävää tulee mieleen.

Otan aiheen esille myös siksi, että olen itsekin joskus 13-15 vuotiaana alistunut tähän touhuun- pätenyt palstoilla ja puuttunut muiden tekemisiin. Sen olen saanut nahoissanikin tuntea... Nyt hieman viisastuneempana (mutten tietenkään viisaana) olen lähinnä keskittynyt opiskelemaan asioita itsenäisesti  ja aitojen ihmisten kanssa, joiden tiedän tarkoittavan oikeasti hyvää ilman turhia taka-ajatuksia. Onko hassua, että iso osa ystävistä löytyy ihan muista kuin siperianhusky piireistä tai eivät harrasta koiria millään muotoa?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti