maanantai 6. toukokuuta 2013

Pello RN 27.4.2013

Koko aamu oli täys katastrofi....

Minulla on tapana laittaa kello herättämään puolitoista tuntia ennen lähtöä, mutta tuona aamuna tein poikkeuksen ja puolitin ajan 45 minuuttiin, KOSKA olin mm. pakannut kaiken tarvittavan valmiiksi. Edellämainitun lisäksi olin ladannut kahvinkeittimen ja päättänyt, että meikkaan vasta matkalla jos on pakko.
Aamu oli aika pysähtynyt, sillä edellisilta oli mennyt puunatessa kolmea pohjavillaturkkista koiraa (Ari, Taika ja Iines).

Noh, kaikesta huolimatta tuossa 45 minuutissa ehdin tasan tarkkaan pukea vaatteet, laittaa hiukset poninhännälle, juoda kahvit SEISAALTAAN ja tehdä eväät.........Mitäkö jäi tekemättä?
Itsehän en ehtinyt käydä vessassa, koiran kusettamisesta puhumattakaan, en pesemään hampaita enkä syömään aamupalaa, saatika miettimään, että jäikö laukusta vielä jotain pakkaamatta. Enkä varsinkaan ehtinyt käyttämään kallisarvoista aikaani oman naamani meikkaamiseen tai hiusten suoristamiseen. Silti onnistuin myöhästymään lähdöstä!

Aloinkin ihmetellä, miksei Kati tai Heikki olleet vielä soittaneet, vaikka MINÄ olin myöhässä (tämähän on siis hyvin harvinaista...). Hälytyskellot alkoivat soida ja koitin tavoittaa Heikkiä- ei vastausta....Menin pimeään mökkiin, jossa radio vain soi täysillä yläkerrasta. Huutelin siinä aikani ja painelin yläkertaan. Koputin oveen ja kohta kuuluu: "Voi helevetin helevetti!!" :-D

Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen vaan soitin Katille, että laittaa kahvit tulelle sillä olisimme siellä 15min päästä. Heikki oli hieman minua nopeampi, hänellä ei mennyt kuin 2 minuuttia ja oli lähtövalmis koirineen päivineen (Y). Katilta pääsimme onneksi lähtemään joutuin ja matkallakaan ei ollut muuta mutkaa kuin pieni rengaspaineiden täydennys...

Pellossa osa kehistä oli sisällä, mutta meidän kehämme tietysti siellä ulkona. Siperianhuskeille oli tullut tuomarinmuutoksena Tuula Pratt, joten jätin Derbin suosiolla kotiin ja Iineksen kanssa lähdimme kokeilemaan. Yhteensä siperialaisia taisi olla jotain 14? Victoria ja Daniel olivat myöskin saapuneet Ruotsin puolelta Devanan kanssa.
Iinestä jännitti hirmuisesti kaikki, mutta kehään selvittiin ja siellä jotenkin esiinnyttiinkin. Oli kyllä hauskaa kun kaksi siskosta siellä painelivat peräkkäin, pääsi jyvälle niidenkin rakenteellisista eroista. Kyllähän Devana on paljonkin kehittyneempi siskoonsa verrattuna :-)



Iinekselle siis tuloksena JUN EH2 ja tässäpä arvostelu: "Söötti nuori narttu, jota tilanne hieman jännittää. Pää saa vielä kokonaisuudessaan vahvistua. Hyvä kaula. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Vielä kovin kapea rintakehä, jossa riittävä pituus. Normaalit takakulmaukset. Hyvä hännänkiinnitys. Kevyt liike, johon saa tulla enemmän voimaa ja ulottuvuutta. Hieman pehmeä turkki."
Todella tyytyväisiä ollaan tulokseen, odotettiin pahempaa! Nyt vaan kovasti harjoituksia lisää :-)

Devana se sitten repäisi. Ensiksi esiarvostelusta JUN ERI1 SA. Paras narttu luokassa kisasi neljä narttua. Ajattelin, että käyttöluokan narttu todennäköisesti veisi potin. Vaan ei- tämä oli järjestys.

Devana PN1 :-)
Devana SERT ja VSP, tuomari Tuula Pratt

Kyllä kai meikäläiset hulluiksi siellä kehänlaidalla leimattiin, mutta samapa tuo. Saakait sitä olla ilonen toisen puolesta, sen verran ääntä tuli pidettyä... ! Ollaanhan sitä ensimmäistä sertiä jo odoteltukin...

Sitten vielä yhteisposetukset siskosten kesken :-)

Diamond ja Devana


Karhukoirat alkoivatkin melko pian hiskiläisten jälkeen. Vaivaiset 56 kipaletta ilmoitettuna ja kaikkien tuntema Marja Talvitie arvostelemassa. Pentuluokassa oli Arin lisäksi yksi uros. Arin esiintyminen meni muutamaa laukka-askelta lukuunottamatta oikein mallikkaasti! Mainion arvostelun kera jälleen kerättiin voitto kotiin tuloksella KP1 ja ROP-pentu.

© Krista Larinen
© Krista Larinen


Avoimessa luokassa esitin Nemo pojan, joka oli ensikertalainen kehissä ja ihan uteliaisuudesta ilmoitettu.
Tuloksena AVO H, syistä joita en edes muista, mutta ihan hauskaa meillä oli rähisevien urosten keskellä toisen vain tollistellessa maailmanmenoa ♥

© Krista Larinen

Odoteltiin pitkä tovi narttujen alkua, kunnes vihdoin jokin ruotsalainen karhukoirauros siunautui ykköseksi. Narttujen junnuluokassa koiria oli peräti 10 kpl ja Taikan kanssa esiinnyimme toiseksi viimeisenä, tosin sitäkin mallikkaammin ;) Saa kyllä olla ylpeä tuosta likasta, miten se aina jaksaa kehässä skarpata. Ja kyllä sitä ihasteltiin. Väri puhututti monia, mutta suurin osa oli sitä mieltä, ettei valkoista ole liikaa.

Kehässä Talvitie selvästi tykkäsi neitistä ja puhelikin, että olisi pitänyt kuraojassa uittaa, jotta näyttäisi mustemmalta. Ja kehotti minua vielä esittämän koiruuden toisinpäin, sillä toinen kylki on tummempi! Pitkään hän mietti, mutta antoi lopulta erin. Väriksi merkkasi 5/5. Aikaisemmissa arvosteluissa se on ollut 6/4, mutta olkoot. Luokassa sijoituttiin vielä toisiksi ilman SA:ta ja pääsimme juuri sopivasti lähtemään kun taivaalta alkoi sadella rakeita...


Taika JUN ERI2

Mainio päivä kertakaikkiaan! Kotimatka meni auringonpaisteessa lonkeroa nautiskellessa ja välillä torkkuessa. On tämä mukava harrastus :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti