sunnuntai 18. elokuuta 2013

Sumu kävi luonnetestissä

Belong to You of Wolf Point kävi tänään Ilmajoella luonnetestissä omistajansa Linda Hautalan kanssa. Aika hurjat pisteet repäisi, kolmanneksi korkeimmat koko Suomessa siperianhuskyilla. Keskiarvohan rodulla nakkelee siinä 90-140p. paikkeilla. Jos jollakin ei klikannut niin kyseessä on siis Ginin ja Wiiman isä. KoiraNetistä löytyy täältä.
 
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 Haluton
Taisteluhalu -1 Pieni
Hermorakenne +2 Tasapainoinen
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman Pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
 +173 & laukausvarma! :) 




torstai 15. elokuuta 2013

Mustaa, harmaata, valkoista

Olisikohan jo korkea aika päivittää kuulumisia...Minulla riittää asiaa, joten ei kannata edes aloittaa mikäli ei lue loppuun asti.

5.8.2013 maanantaina, kello 01.18 syntyi ensimmäinen mustavalkoinen poika. Aamukahdeksaan mennessä olivat loput kahdeksan pentua syntyneet. Neljä mustavalkoista, viisi harmaavalkoista. Viisi poikaa ja neljä tyttöä. Gini teki pentueensa täysin itsenäisesti. En nähnyt puoliakaan synnytyksestä. Kaikki varsin elinvoimaisia, ymmärsivät miten otetaan elämästä kiinni! Minusta tuli yhtäkkiä kasvattaja sen suuremmin asiaa suunnittelematta. Hieman hymyilytti.



Mistä kaikki alkoi...
Lämmin kesäilta, aurinko paistoi kotipihalle. Istuttiin perheen kesken ja mietittiin yo-juhlieni rakennetta. Pari yötä jäljellä suureen päivääni. Derbi oli edellisenä päivänä kotiutunut astutusreissultaan... Wiima oli yksinään eri tarhassa (olihan tuo jo hormooniherkissään purrut vekin Kuron naamaan edellisellä viikolla, niin että tikattavaksi jouduttiin reppana viemään). Siispä Derbi laitettiin samaan tarhaan Ginin kanssa, jotta uusilta yhteenotoilta vältyttäisiin.

Olen tottunut siihen, että nartuillani on juoksut yhtäaikaa. Jotenkin kuvittelin, että Ginin juoksut olivat olleet jo aikaisin keväällä, niinkuin sen käytös antoi joskus ymmärtää. Ei sitten mielessäni käynyt, että narttujeni saamat aikaisemmat pentueet voisivat vaikka vaikuttaa kiertoon...

Kohta alkoi kuulua jumalaton kirkuminen. Kuin sikaa olisi tapettu. Häkit ovat talon nurkalla niin, että puutarhapöydästämme ei sinne suoraan näe. Noustiin kaikki pystyyn ja juostiin katsomaan. Vahinko oli jo tapahtunut. Siellähän nuo nuoret rakastavaiset olivat jo perseet vastakkain, eikä mitään olisi enää tehtävissä. Kuten Derbikin on antanut ymmärtää, se ei jätä narttuja tyhjäksi ja osaa astua nopeasti ilman, että kukaan osaa kissaa sanoa. Huusin vittua, perkelettä ja saatanaa- samalla koirille, kuin omalle typeryydellenikin. Ensimmäiset ajatukset olivat, että minulle ei voi käydä näin. Olen ollut aina tarkka narttujen juoksujen kanssa. Ei nähtävästi tarvita kuin yksi ärsyke ja arviointikykyni on täysin poskellaan. Toiseksi mietin, että ensikausi on pilalla, en pääsisi taaskaan treenaamaan koiria yhtäaikaa, milloin kukakin milläkin helvetin lomalla. Kesän cacibijahti voitaisiin unohtaa, samoiten alkuperäiset urossuunnitelmat. Seuraavaksi kajahti karu totuus tajuntaani. Derbi-Nancy, Derbi-Wiima ja nyt Derbi-Gini. Mitä tuhlausta!?

Tuo ilta oli painajaismainen. Kieltämättä vähän itkettikin. Mietin aborttipiikkiä. Siinä kuitenkin on suuret riskit nartun kannalta, joten hylkäsin ajatuksen melko pian. Ei ollut kauaakaan kun ajattelin, että kasvattajaa minusta ei tulisi vielä vuosiin. Välillä olen ollut todella väsynyt koirahommiin. En koiriin, mutta ihmisiin tällä "alalla". Tunsin jo paskapuheet nahoissani ja värähdin ajatusta. Ei muutakuin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei ne ennenkään ole lannistaneet. Olin joskus miettinyt kennelnimen anomista ja pari olikin kielen päällä. Siispä auttamattomasti vain hakemusta menemään, mutta vastausta ei ole kuulunut vielä- jos koskaan kuuluukaan.

Kylmää tosiasiaa muutaman päivän sulateltuani aloin miettimään tilanteen positiivisia puolia. Tulossa olisi kuitenkin puhdasrotuinen, rekisteröity pentue koirista, jotka eivät ole keskenään sukua. Koirista, jotka ovat toistaiseksi olleet hyvinvoivia, perusterveitä ja rodunomaisia. Molemmat ihan jalostuskelpoisia yksilöitä. Gini on osoittanut olevansa erinomainen synnyttäjä ja emo, periyttäjänäkin kohtuullinen. Derbi puolestaan erinomainen astuja, joka ainakin ensimmäisessä pentueessaan on periyttänyt hyviä puoliaan, eikä jätä narttuja tyhjäksi. Minusta pentueen peruspilarit ovat kunnossa. Sinänsähän yhdistelmä on ns. "turha" kun kaksi muutakin lähes samansukuista pentuetta on jo syntynyt, mutta ei se tee tästä pentueesta missään nimessä huonoa, vai?



Mitä tulee Ginin isällä todettuun kataraktaan toisessa silmässä, jotka nekin olivat 9kk:n iässä terveet. Siihen en osaa vastata. Toistaiseksi ei ole todettu yhtäkään sairasta tapausta jälkeläisissä. Gini terve, Wiima 2x terve, kaksi veljeä tutkittu terveiksi ihan vastikään. Kaksi Wiiman pentua tutkittu terveiksi...Jos katarakta on voimakkaasti periytyvä sairaus niin mikä tämä on?
Tässä vaiheessa siis jää ostajan vastuulle, haluaako pennun mikäli riski sairauteen on olemassa. Minun vastuuni on kertoa siitä avoimesti. Salattavaa tämän asian suhteen en koe olevan.

Pennut ovat nyt 1,5 viikon ikäisiä. Ei yhtä tasainen, kuin Wiiman kuusi pentua Derbin kanssa, mutta huomattavasti raajakorkeampia, sekä perineet enemmän päänmallia emältään. Sanotaanko, että omaa silmääni miellyttäviä pentuja kaikinpuolin. Kasvavat aivan liian nopeasti, osaavat jo vaatia- äänenkäyttö mitä ilmeisimmin peritty isältä. Jospa kohta silmätkin aukeaisivat niin, että saataisiin ilmeikkäämpiä kuvia :-)



Kirjoittelen yhdistelmästä lisää seuraavassa osassa. Nyt laittelen ihailtavaksi kuvasaastetta. Ajatus vahinkopentueesta alkaa vähitellen haihtua. Katumus alkaa muuttua iloksi. Häpeä ylpeydeksi. Gini ja Wiimakin ovat alkujaan vahinkopentueesta. Jospa näistäkin ipanoista voisi odottaa emän ja tätinsä kaltaista...Parhaita ystäviä, outoja kommelluksia, lupaavia rekikoiranalkuja ja ennenkaikkea suuria sydäntenvaljaajia ♥









Minulla ei ole kiire myydä pentuja minnekkään. Opiskelupaikka jäi saamatta, joten aikaa on yllin kyllin. Onneksi asun vielä omakotitaloudessakin, joten tila meiltä ei lopu ihan heti kesken. Tässä kiteytyy ajatus siitä, että kasvattajan tulisikin kasvattaa pentuja itselleen. Vain typerä myy tietoisesti parhaan pentunsa muualle ja jättää "kakkosen" kotiinsa. Minulle nämä kyllä kelpaavat ja houkutus jättää itselle pentu on valtava. Tosiasiat vaan eivät muutu miksikään, että entä sitten kun opiskelupaikka löytyy ja asuntoon pitäisikin mahduttaa neljä koiraa? Elämäni suuret valinnat käyvät kamppailua...

Mikäli kuitenkin kiinnostuit pennuista tai haluat lisätietoa:
Yhteydentotot 044 3101 563 tai johanna.lahtinen@hotmail.com

torstai 1. elokuuta 2013

Kasvaa kasvamistaan...

Tyttö1


Tyttö2


Tyttö3


Tyttö4

Uros1


Uros2



Born 24.6.2013 (2 males, 4 females)

E: Black Happies Veronica "Wiima"
• 3x CC, CACIB
• REKÄ-YLE2 at working test
• Eyes checked healthy (twice)

I: Dubfire Velnio Malunas "Derby"
• 3x CC, CACIB
• Eyes checked healthy

Pedigree: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI10301%2F09&ReknoI=FI50862%2F12

More about parents http://giniwiima.blogspot.fi/

CONTACTS TO Kati Lahtinen (kennel Black Happies), GSM +358 443 568 268 or katilahtinen@msn.com