keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Valjakon vahvistusta(ko)?

Kun sarkasmilla on jo aloitettu niin jatketaan samaa rataa. Vahingonilohan oli se paras ilo. Toisten epäonnistumisista on kiva lukea ja nauraa räkäisesti perässä. Minusta on kiva naurattaa ihmisiä, vaikka sitten koirieni tai itseni kustannuksella :-)
 

Assi ja Mirella olivat meillä jälleen kerran kyläilemässä. He ehtivät olla ehkä minuutin pihassa ja neitokaisemme G&W komppania saivat hakattua tarhan ovesta ruuvin irti niin, että kohta ne kirmasivat  pitkin maita ja mantuja tyytyväinen ilme veemäisillä naamoillaan. Wiima kävi taas naapurissa asti, Gini sentään antoi ottaa kiinni...Ensimmäisen bolemiikin jälkeen saatiin hullu ajatus kokeilla Noippalaistakin valjaissa. Laitettiin Iineksen avoselkäiset valjaat päälle ja nehän passasivat melko napakasti päälle.

Alku näytti hyvältä, kaikki skarpeilta, innokkailta ja hyväntuulisilta...



Lähtökin niin kiva, että ajajaakin hymyilyttää...


Noiaa alkaa hirvittämään...
HUOM. matkaa menty ehkä 2m :D
Kuvaajan (Mirellan) ohitus

Loppupätkästä ei olekaan enempää kuvia kun A ja M hyppäsivät autoon ajaakseen ohitsemme ottamaan lisää kuvia. Emme ehtineet edes tielle asti, kunnes Noialla tuli äitiä ikävä ja nakattiin neiti autoon :-D

Mentiin siis tutulla kolmen kokoonpanolla hyvin ehkä huikeat 200m, kunnes päästiin tutulle hiekkatielle. Gini ja Wiima juoksivat johdossa ja oma Lady Kakkamme aka Wiima aloitti peesailun, jarruttelun ym. perseilyn pitkästä aikaa, niin, että se häiritsi jo muiden tahtia. Eikun vaihtamaan Derbi eteen.

Menohan oli sitten lähinnä tämännäköistä...Liinat sekaisin solmussa ja koirat juoksivat kuin räjähtävästä ostoskeskuksesta pakenevat hampaattomat eläkeläiset...Muistutukseksi vielä, että lähdimme juuri tälle reitille siksi, että saisimme syksyisiä vetokuvia valoisimmalta uraltamme kerrankin kun oli kameramies mukana. Palkitsevaa!







Mikä motivaatio?

"Raskaan" työn raatajat

Seuraavaan satametriseen lähdettiin, jopa uudella puhdilla, kunnes Wiimalla kasvoi uusi kupla otsaan. Tietysti neiti keksi puutteeni liinavirityksissä ja muisti siniverisyytensä. Hänhän ei voi juosta sorakolla, ties vaikka manikyyri kärsisi!





Wiimalla oli varmasti mielenkiintoinen haju nokassa!

Kaiken hyvän päälle kun matkaa oli kertynyt ehkä 1km ja oltiin pysähdytty 10 metrin välein, oli myös rengas tyhjentynyt niin, että jouduimme kääntymään kannoillamme ja toisen kilometrin ajoin nojaten toiseen takarenkaaseen. Toisessa kun vain vanne vikisi korviin pistävästi. Wiima laitettiin Assin kyytiin ja lopunmatkaa ajoin Derbin, sekä Ginin kanssa.
Loppumatka mentiin vanteet kitisten ja koirat hölläillen. Veti taas melko sanattomaksi tämä reissu :D 
 

4 kommenttia:

  1. Mäkin heitin sulle haasteen! Ja näin btw. en tiennyt että tota rekiharrastusta voi harjotella kesällä/syksylläkin! :D Luulin aina et sitä voi tehdä vain talvisin. Mutta näköjään olin väärässä, aina oppii uutta ;)

    http://frettipeikko.blogspot.fi/2013/10/liebster-blog-haaste.html <-- HAASTE

    VastaaPoista
  2. lifeisbetter-liisa.blogspot.fi
    Tuon ekan haasteen osote ku unohtu :)

    VastaaPoista