lauantai 25. lokakuuta 2014

Kantaa ottamatta

Lumentulo tarkoittaa mulle muutakin kuin rollaattorista rekeen siirtymistä. Viimeöisen tutkailun tulos klo 23.30 ja 01.30 välillä jonkin aikaa lumisateen päätyttyä. Paikka Oulaisissa Matkaselän- ja Isonmaantien välillä.

Askelväli pitkästi yli 1,5m

Jäljen pituus 12cm

Seuraava kuva on viimekesältä, lampolan takaa metsän- ja pellonreunan väliltä. Naapurin uteliaisuus heräsi kesäyönä käydessään viimeisellä iltatarkilla- nähden tumman eläimen liikkuvan reuna-alueilla.

Jäljen koko n. 10cm

Nämä jäljet huomasin talon ohitsemme vievältä Viiltolantieltä rekeillessäni koirien kanssa. Jälkien kohdalla käännyin kotiin hakeakseni mitan ja kameran. Talostamme tuohon paikkaan on matkaa n. puoli kilsaa.

5.1.2014
Jälleen käpälän pituus 12cm ja askelväli reilut 1,5m

Vanhin tallessa oleva kuva on otettu viime joulukuun 10. pvä. Jäljet kulkivat lähes koko Viiltolantien pituudelta. Nämä lähtivät viereisestä metsästä (talosta 50-100m) ja toiset jäljet yhtyivät pellon poikki ladon kulmalta samaiselle tielle.

Jäljen pituus 12cm

Kuvia on otettu pitkin vuotta. Harmikseni osa niistä hävisi Lumian mukana Pudasjärven lammenpohjaan. Saa arvuutella mikä ufo on ollut kyseessä?

maanantai 20. lokakuuta 2014

Yhteistreenit Viiltolassa

Niin se vihdoin ja viimein vuoden suunnittelun jälkeen toteutui. Mirannan piti tulla treenaamaan jo viimetalvena, mutta aina kun saatiin aika sovittua- lähti joko lumet tai tuli muuta ohjelmaa. Nyt on hyvä, kun vielä saa nauttia sulasta kelistä ja saimme tämän toteutetuksi!

Oma kokoonpanoni ei ketään yllätä kun Gini ja Wiima valjastetaan rollaattorin eteen.
Mirannan kokoonpano puolestaan koostuu siperianhuskyuroksesta ja alaskanhuskynartusta, sekä kickbikesta. Yhteisenä tavoitteenamme ohitusharjoitukset, mutta niin että matkanteko on kuitenkin kokoajan eteenpäinvievää ja sujuvaa. Saimme vielä naapurin Terhin kuvaamaan todistusaineistoa, kiitos!


Mirannan hallussa hiski Tiki ja alaskalainen Mali


Liikkeelle lähdetiin koirat intoa puhkuen, me alkuun edellä ja Miranna koirineen perässä. Aika äkkiä tilanne meni siihen, että Miranna joutui painamaan kokoaika jarrua perässämme. Niinpä ensimmäinen ohitus. Nyt osat vaihtuvat. Molemmilla koirat saivat hirveät kiksit aina toisen ohituksesta ja vuoronperään hiissattiin jarrua toistemme persiissä.






Loppumatkasta kävi niin, että mulla koirat hyytyivät temmoltaan ja Mirannan koissuilla meno jatkui hyvällä vauhdilla loppuun saakka. Vielä vaatii harjoitusta niin koirat, kuin minäkin monessa asiassa, koska tässähän on turha selitellä yhtään mitään miksi niin ja noin ja ääh, en tajua yhyy! Turhaa :D




Loppumetreillä hymyhuulessa :)

Mukavaa treeniä kerrassaan, pääsee hyvin puuttumaan asioihin, missä on itsellä parantamisen varaa. Ja koirillekkin viihdykettä kun pääsevät vähän kilpasille. Kerrankin oli joku, jonka kanssa käydä treenit läpi ja jakaa vinkkejä! Kiitos Miranna! Otetaan pian uusiksi ;)

Yahton kuulumisia









Muistatteko vielä tämän pikkupojan vuoden takaa? Yahto lähti pentueesta viimeisenä muttei vähäisimpänä. Nyt pikkupoika (nykyään säkä n. 58cm) asuu Iisalmessa toisen hiskiläisen kaverina nauttien metsälenkeistä, vedessä lorkkimisesta ja mökkeilystä. Aika vekkulin näköinen poika, eikös?





keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ponin kanssa kilpasilla

Tältä näytti tänään meidän lenkkimaastot. Välillä mennään yhtämatkaa naapurin shettiksen kanssa, mukavaa kun koissut eivät yritä temppuilla sen kanssa :) Ikävästi Sports Tracker jumitti eikä ottanut muutakuin aikaa matkalta ja sitäkin vasta puolesta välistä. Kilometrit ja nopeudet näytti nollaa....No mutta, 7 km:n lenkkiä ollaan taitettu muutamaan kertaan tällä viikolla, kätsy ympyrä päästään täällä tekemään tuota reittiä. Ja niitä reittejähän on vaikka kuinka! Mulla on alkanut taas pitkästä aikaa hiipimään semmonen haaveilu lauman laajennuksesta...

Ylämäkeen!
"Ohi!"



Wiiman tyylinäyte
Aurinkoisia treenejä hyvät lukijat! :)

P.S. Päivittelin hieman tulevaa tapahtumakalenteria vuodelle 2015. Haaveilen salaa Aarnivalakian käyttö- ja kisakokeista, mutta saa nähdä riittääkö resurssit ja rohkeus lähteä itse ajamaan...Ja kiitos Terhille kuvista!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Jälkeläisten kuulumisia


22.8.2014 Black Happies Red Light "Nita" (Wiima x Derbi): Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia.

6.9.2014 Äänekoski RN, Wild Whisper's Kenyon "Keni" JUN ERI1 SA PU1 SERT ROP, tuomari Paavo Mattila. 

5.10.2014 Harstad INT, Black Happies Devana PN4, Black Happies Dalton "Hukka" PU2 SERT VACA ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään! Upeaa :) Tuomari: Francisco Salvador G Janeiro

Black Happies Dalton (Wiima x Atti)

Mitenniin sisarukset? Kumpi on kumpi?

Kaikkea tässä onkin ehtinyt tapahtumaan. Viimeaikoina meillä on rampannut vieraita melko tiuhaan tahtiin. Kalajokiset kävivät Ricon ja Siron kanssa kokeilemassa valjakkohommia.
Black Happies Dixon "Rico" (Wiima x Atti) sai kokeilla juosta äiteen kanssa ja Black Happies Black Desiree "Siro" (Gini x Fonzie) puolestaan oman mammansa kanssa ;)


Wiima&Rico

Kyllähän siinä liehui tukka molemmilla :D Kuten kuvasta voi päätellä, kokoero oli aika huima ja sen takia voima&nopeuskin jakautuivat sen mukaisesti. Rico otti pikkuspurtteja ja yritti pistää välillä leikiksi, mutta Wiima komensi kuten äiteen kuuluukin. Näin matka jatkui reippaasti kotipihaan asti, vaikkakin poikanen jäi välillä maisemia ihailemaan...

Gini & Siro
Sandiki ois halunnu!

Sitten oli itkupilli kuumakalle Siro. Voi sitä huutoa pysähdyksissä kun piti odotella liikkeellelähtöä. Gini samanlaisena huutajana vain antoi kimmoketta entisestään ja vauhdilla paineltiin menemään. Olisivat hyvä parivaljakko jos päästäisiin yhdessä enemmänkin treenaamaan. Tasavauhtisia ja -vahvuisia. Erittäin positiivinen kokemus. Muuten Siro oli sisätiloissa ja toisten hiskien kanssa itse rauhallisuus. Huomaamaton möllistelijä :)



"Nita" (Black Happies Red Light, Wiima x Derby) puolestaan on käynyt pariinkin otteeseen kokeilemassa systeemejä, se vähän vierasti minua ohjaajana mutta oli eri neiti kun Jetta hyppäsi puikkoihin. Vähän ihmetteli seisinkejä ja rämisevää rollaattoria, vaan kun möröistä päästiin, niin kaikki rullasi ihan mallikkaasti. Wiimahan rikkoi toisella reissulla anturansa niin että pääsimme päivystävälle eläinlääkärille sunnuntai-iltana tikattavaksi huokealla summalla...Vaan sattuuhan sitä tekevälle, nyt on jalka taas ehjänä ja treenit jatkuneet :)


Wild Whisper's Quiran "Kiira"

Lisää kuvateksti

Kiiraa puolestaan kävin katsomassa muutama viikko sitten ohikulkumatkalla. Neiti asuu Kärsämäellä sydänmaalla karjatilalla ainoana koirana. Erittäin vilkas kaveri, joka tarvitsee paljon aktiviteettia, mutta onneksi maalla on niin reilusti tilaa missä temuta :) Riistaviettiäkin kuulemma löytyy kiitettävästi, pari kertaa on saanut paimenpojista kunnot sätkyt kun on lehmiä mennyt hätyyttelemään...Vetovaljaiden tilaus oli kuulemma heillä edessä, jotta pääsisi syksyn päälle kokeilemaan miten hommat skulaa!


Dura ja Sandi

Gini ja Dura

Gini ja tytöntyllerö Wild Whisper's Rajani "Dura"

Anni ja Sonja puolestaan tulivat pohjoisen reissulta käymään kahvitauolla luonani. Muutama yhteiskuva saatiin todisteena yhdennäköisyydestä sukulaisten kesken. Dura on aloittanut vetohommat jo varhain ja juoksee isommassa valjakossa. Häiriöherkkyyttä jos jonkinmoista vielä tuntuu olevan, mutta aika näyttää millainen työskentelijä neidistä mahtaa tulla.


Heh ja sitte on  Sandi... Temuaa kuin päätön kana pihalla päivät ja syö tallista kaikkea minkä suuhunsa saa, siitä kiitoksena sain siivota aamun keittiötä joka lillui paskasta. Nyt nuo ripulin oireet onneksi helpottavat. Aina se jaksaa keksiä tekemistä itselleen...Mutta on se silti semmonen mamman tissivälikoira ♥

Lappalaiserkkari

5.10.2014 vietettiin lappalaisten erikoisnäyttelyä tuulisessa Oulun Nallikarissa.
Esitettäväkseni suotiin kaksi ihanaa porokoiran pentua, sekä avoimen, että valioluokan urokset.
Pennut ja urokset arvosteli Tapani Pukkila. Nartut puolestaan Markku Kipinä.

Urospennuissa (7-9kk) sain käsiini vilkkaan veijarin- Lucan (Mintline's Love Song), joka sijoittui toiseksi ilman kunniapalkintoa.



Mintline's Love Song "Luka" PEK2 (7-9kk)

Nartuissa "Rima" (Korpikairan Jäätuuli), oli hänkin kohtuu yhteistyökykyinen kehäkumppani. Mitä nyt vähän hypittiinpompittiinloikittiin... ;) Tällä kertaa ei kuitenkaan tullut sijoituksia hänen kohdallaan kun tyyppi poikkesi tuomarin makuun muista neljästä.


Avoimeen luokkaan siirryttiin jo vanhan tutun- Oskun kanssa (Tinttaraisen Osui ja Upposi). Muuten hieno arvostelu kaikinpuolin, mutta koko pudotti arvosanan hyvään. Oskuhan on minulle tuttu ennestään Kokkolan KV-näyttelyistä heinäkuulta.






Seuraavaksi päädyin kehään Oskun veljen kanssa. Vantti (Tinttaraisen Ollivander) osoittautui luonteensa puolesta samanlaiseksi sydäntenvaltaajaksi kuin veljensäkin. Ja sain juosta! Alkukehä meni vähän penkin alle, kun etsittiin yhteistä rytmiä ja vähän haukuttiin, mutta kilpailuluokassa tasapaino löytyi ja tuomari nosti miekkosen valioluokan ykköseksi. Pari veteraania odoteltiin vielä ja siirryimme paras uros- luokkaan, josta tuomari pudotti muutaman koirakon. Kohta hän jo tuli ohjaamaan meidät ykköspallille. Myös rotunsa parhaan valitsi Tapani Pukkila. Vähän aikaa odoteltiin narttujen loppuarvosteluita, ja kun voittaja selvisi, pari kierrosta ympäri ja punakeltainen ruusuke käteen. Jippii!






BIS-kehän arvosteli Jari Fors. Kilpailijoitahan ei ollut kuin kolmesta rodusta, ruotsinlappari, porkkari ja suomenlappari. Juurikin tuossa järjestyksessä kolmas, toinen ja ensimmäinen. Vantti syttyi isossa kehässä uusiin sfääreihin, paineli remmi pitkällä menemään kauniilla ravillaan. Lopputulos oli siis enemmän kuin miellyttävä! Ihanaa väkeä tuo lappalaiskoiraporukka. Puhalletaan yhteen hiileen ja onnitellaan toisia. Olis monen rodun piirissä skarpattavaa näillä tiimoilla...




Tinttaraisen Ollivander "Vantti" erkkarin ROP ja BIS2
Kasv&Om. Mari Lackman

Kiitos eritoten Riikka Palmula ja Mari Lackman päivästä, luottamuksesta, seurasta jne jne! :) Sekä Adalmiina ja muut uudet tuttavuudet, joita en nimeltä muista. Mulla oli kivvaa!