maanantai 13. lokakuuta 2014

WDS 2014 kuvin





 Aamu alkoi dreeverikehiltä. Suurin osa uroksista oli valioita, joten odotuksia ei ollut. Vaan niin se Hasu taas kahlasi valioiden ohitse suitsaitsukkelaan, ihme epeli! Fiiliksissä...



Uusi maailmanvoittaja 2014 ja VSP, Köykän Hasu!

Kunhan olimme Katin kanssa selviytyneet ensimmäisistä itkuistamme, oli edessä siirtymä karhukoirakehälle, jossa Elina Viirumäki oli ehtinyt esittämään Arin jo nuorten luokan voittajaksi, ISO KIITOS! Tässä vaiheessa sitä ajatteli, ettei enempää voisi toivoa. MV-titteli ja nuortenluokan voitto. Tämä riittää meille! Karhukoiria oli kuitenkin ilmoitettu reilut 100, joista paikalla oli vähän vajaa 80 koiraa. Urosten ja narttujen jakaumaa en pysty muistamaan, mutta tuomareina olivat Matti Palojärvi (urokset & ROP) ja Tapio Eerola (nartut).

© Katriina Mäenpää
Jatkoimme Arin kanssa urosten sertin ja cacibin valintaan, jännitys oli hirvittävä. Kaikista rähinöistä huolimatta Ari osoitettiin ykköspallille. Odoteltiin narttujen arvostelut välissä, Tieran Taikatiuku suoritti hienosti suuressa avoimessa luokassa itsensä luokkakolmoseksi! Hienosti Heikin itse esittämänä :-)

Nykyään minua harvoin jännittää kehään meneminen, mutta silloin kun edessä oli vielä Rotunsa Parhaan valinta kuuden koiran joukosta, tuntui että olisin voinut juosta karkuun. Kun jäljellä olivat vain Ari ja paras narttu, jännitys laukesi- eiköhän tässä olla jo itsemme ylitetty. Ja tässä ilmeemme kun punakeltainen ruusuke ojennettiin käteeni...

© Tanja Ihalainen

© Ansu photography
ROP BearBusters Ari, VSP Ruskavaara Täplä

Tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. Eipä tällaista osannut silloin aamulla odottaa kun matkaan lähdettiin. Olo oli täysin rento ja tuntui vain hienolta lähteä osaksi tuota suurta tapahtumaa, joka järjestettiin pitkästä aikaa Suomessa. Kaikkea mitä väliaikoina ympärillä tapahtui on nyt yhtä sumua. Jututin tuttuja, kävin varmaan kiertelemässä kojuja ja puhuin puhelimessa- en muista. Jotenkin täytyi tappaa aikaa ennen ryhmäkehiä.

Kokoomahallissa odoteltiin pitkä tovi omaa esiintymistämme. Muistot tulvivat mieleen viimejoulukuulta, kun olimme Arin kanssa samassa tilanteessa. Annoin katseeni kiertää ja kehämme väestö koostui suurimmaksi osaksi ulkomaalaisista koirista ja ammattihandlereista. Taso oli järjettömän korkea. Nyt vain jännitys oli poissa, annoin Arin levätä niin paljon kuin pystyi. Tuntuisi suurelta kunnialta päästä näyttämään kotimaista rotua suurelle kansainväliselle yleisölle ja yhdelle arvostetuimmista allroundereista, omallekin idolilleni- Rainer Vuoriselle.



Niin tuli vuoromme. Paljoa en muista siitäkään, Ari oli väsynyt ja hankala boostata enää ryhtiin, mutta jatkoon päästiin viiden muun koirakon rinnalla.




Niinkin pitkälle, että nimi kuulutettiin kolmannelle palkintosijalle. Ari siis toisti RYP3:sensa entistä kovemmasta sakista. On se vaan uskomaton mies ♥

Suosikkikuvani ♥
Kuvista voi päätellä loput. En oikein vieläkään löydä sanoja tapahtuneelle. Kuulostaa varmaan brassailulta, mutta itsestä näin handlerina tuntuu, että tulenkohan koskaan pärjäämään minkään koiran kanssa enää näin korkealla. Tuskimpa, mutta tärkeintä että tämä tapahtui juuri Arin kanssa. On se vaan niin rakas, melkein kuin oma koira ♥

Juuri kuulutettuna RYP3:ksi. Vasemmalla samojedi RYP2 ja oikealla shiba RYP1

Nyt kärsii hymyillä :)

Jälkitunnelmia....

Pakollinen palkintopallikuva

WDS:n palkintopotti
Lahjoja ystäviltä ♥

 Viikkoa myöhemmin....

HeJW-13 PMJV-13 PMV-13 JV-13 V-13 MV-14 BEAR BUSTERS ARI



HeW-13 PMV-13 V-13 MV-14 KÖYKÄN HASU

Ja eräänä päivänä tuli vielä postilaatikosta pikkuriikkinen ylläri...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti