maanantai 30. maaliskuuta 2015

Luustokuvauksia ja silmäpeilausta

Wild Whisper's Quiran
19.3.2015 ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
23.3.2015 lonkat A/A, kyynäret 0/0

Wild Whisper's Khrisna
6.3.2015 Selkä terve (ep.vir)
9.3.2015 lonkat A/A, kyynäret 0/0

Wild Whisper's Sandelie
24.2.2015 Selkä kuvattu (ep.vr), pari alkavaa luupiikkiä, joka tulee etenemään spondyloosiksi iän myötä
27.2.2015 lonkat E/E







Sandi sai  ensimmäisen kohtauksen joulun alla leikkiessään toisen koiran kanssa. Leikit olivat melko rajut ja Sandi lensi toisen koiran ylitse, jonka jälkeen sillä petti takapää ja se aloitti tärisemisen. Oiristelin sen kinttuja aikani ja tyttö aristeli takajalkojaan. Tilanteesta toivuttuaan käyttäytyi ja liikkui kuiten normaalisti. Toisen kerran kohtaus tapahtui lenkillä helmikuun alussa, jolloin Sandi ilmeisesti liukastui taluttimessa, jonka seurauksena yritti päästä pariin otteeseen jaloilleen, muttei kyennyt. Tasapainoili sitten lumipenkkaa pitkin vetäen itseään etujaloillaan eteenpäin ja lopulta jääden taas täristen makaamaan. Ystäväni lähti muiden koirien kanssa hakemaan autoa, jolloin Sandi pääsi istumaan, mutta tärinä jatkui edelleen ja parin minuutin kuluttua pystyi taas liikkumaan normaalisti. Niimpä otin luurin käteen ja aikaistin aikomiani luustokuvien ottamisia, sillä halusin selvyyden tuollaisiin kohtauksiin.

Kyllähän minä puolitoista vuotta sitten jo otin tietoisen riskin, kun jätin tuon penikan henkiin. Siksi se itselle jäikin. Jo pikkupentuna sillä oli takapään hallinnassa ongelmia ja välillä maasta nouseminen on näyttänyt haasteelliselta. Syykin löytyi ja vaikka tulokset olivatkin noin huonot niin silti on helpottavaa saada joku järkevä selitys oireille. Kuitenkin olen aina pitänyt huolen että tuota koiraa ei rasiteta taluttimessa asfalttiviidakossa tai valjasteta reen eteen. Vapaalla liikunnalla on saanut elää koko elämänsä.

Mitä kohtauksiin tulee, ell epäili mahdollisesti epilepsiaa. Niin varmaan minäkin jos en olisi ollut kohtauksia näkemässä ja koira olisi luustoltaan puhdas. Itse veikkaan kipukohtauksia, mutta tämä on vielä tulkinnan alla. Epilepsiakohtauksiakin on kuulemma monella muullakin tavalla oireilevaa kuin se perinteinen tutina ja suun vaahtoaminen. Hännän jahtaaminen ja ilmaan haukkuminenkin voivat olla merkkejä epilepsiasta, eikä koiran tarvitse välttämättä koskaan saada näkyvää kohtausta. Siispä tässä ei muu auta kuin seurailla tilannetta.

Noh. Jätimmä eläinlääkärin kehotuksesta maksa- ja munuaiskokeet ottamatta, koska olivat hänen mukaansa tarpeettomia Sandin ollessa muuten kliinisesti terveen oloinen ja pirteä. Onneksi pidin tuon nulikan itselläni ja toivottavasti kaikki paska sattui tähän yhteen pentuun. Jos rehellisiä ollaan niin hetkenaikaa kävi mielessä josko pitäisin nämä terveystulokset täysin omana tietonani. Kukaan ulkopuolinen koiranetin lukija kun ei voi tietää että tuo koira on oikeasti ollut syntymästään saakka kehari. Heti epäilykset heräävät ja koko pentue- ja pahimmassa tapauksessa sukutaulu leimataan sairaaksi. Vaan ne tutkii ja kysyy, jotka haluavat vastauksen kysymyksiinsä :-) Onneksi suurinosa kasvatinomistajista on lupautunut käyttämään pennut kuvissa ja silmäpeileissä, niin toivotaan ettei sen järkeen tarvitse taivastella. Pari nopeinta kävivätkin jo lekurilla, kiitos heille!

Myö jatketaan Sandin kanssa kunnon mukaan. Toistaiseksi hän on viettänyt hyvinkin railakasta elämää naapurin piskien kanssa, saas nähdä tuleeko tytöllä tylsyys kun muutetaan etelä-pohjanmaalle ja kelpiet eivät ookkaan enää jakamassa jokaista kuralätäkköä, risua ja lumikukkulaa :-D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti