keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Unohtumaton Seinäjoki KV 2015

Ei niinkään unohtumaton tulostensa puolesta, vaan tapahtumienkulun johdosta. Karma on aina ollut läsnä jostain syystä juuri Seinäjoen näyttelyissä, eikä pettänyt tälläkään kertaa.

Ilmoitettuja siperianhuskyja huikeat 40kpl, tuomarina allrounder Leni Finne.
Laiheliini Derbi astui kehään sitten Vaasa KV:n, nyt tosin hyvin kuivassa kunnossa- syömälakostaan johtuen. Tuloksena AVO ERI2 SA, PU-luokassa ei sijoitusta. Derbin poika Black Happies Flashback voitti ansaitusti avoimen luokan jääden PU4-sijalle. Black Happies Livin' On A Prayer vei pidemmän korren PU3-sijoituksellaan Vara-sertin kera.

© Kitta Hautasaari



Black Happies Flashback ja isukki Dubfire Velnio Malunas
© Kitta Hautasaari

Nartuissa riittikin hulinaa. Ensimmäisenä kehään Black Happies Nadjan kanssa. Ikää 9kk, hieman ujoutta ilmassa, mutta erittäin lupaava arvostelu. Tulos JUN EH3.

Black Happies Nadja © Kitta Hautasaari

Avoimessa luokassa löytyikin jokaiselle jotain esitettävää. Veera esitti Black Happies Erican (Halla), Patrik Black Happies Red Sabotagen (Aava), Jetta Black Happies Red Lightin (Nita), Marjo Wild Whisper's Quiranin (Kiira) ja minä viimeisenä Wild Whisper's Rajanin (Dura). Tästähän ne mokailut alkoivatkin.
Pääsimme runsaaseen avoimeen luokkaan ja Dura päätti tyhjentää suolensa tyylikkäästi punaiselle matolle- tietysti ripulin muodossa. Siinä sitten tuomareita ja yleisöä myöten voivoteltiin, etsittiin paperia ja kutsuttiin siivouspartiota. Kehä jatkui ja kaikki edellämainitut saivat erittäin hyvät Duraa lukuunottamatta joka nousi aina ERI4 sijalle saakka. Ihan tyytyväinen olen kyllä, eriputki ei katkennut- pikku välikohtauksesta huolimatta. Mutta täytyy todeta, että ei nuo omat kasvatit aivan avoimen luokan koirilta vielä näytä...Meinasin kirjoittaa JUN sitä JUN tätä....

Wild Whisper's Quiran "Kiira" AVO EH

Wild Whisper's Rajani "Dura" AVO ERI4

Pikainen koirienvaihdos ja käyttöluokkaan. Niin pikainen että Wiiman ja Ginin numerolaput olivat menneet väärinpäin ja tuomari oli ehtinyt kirjotuttaa arvostelut jo väärille lapuille. Niitä siinä selviteltiin kotvan tovi. Patrik esitti Ginin hienosti, mutta pehmeästä turkistaan ja raskaasta vaikutelmastaan johtuen tuloksena EH4. Wiimalla olikin sitten rodunomainen karvapeite ja oikeat mittasuhteet. Tulokset näiden koirien kohdalla olisin olettanut menevän toistepäin monestakin syystä, mutta noooooooh.

© Marjo Takala

Black Happies Veronica KÄY ERI3
© Kitta Hautasaari

Leni: "Koittakaa olla sähläämättä" :D
© Kitta Hautasaari
Käyttöluokasta päästiin huvittavimpaan osuuteen eli kasvattajaluokkaan. Kokoonpanona Hukka, Gini, Dalton ja Halla. Ihan kiva ryhmä, ei siinä mitään. Lähdettiin liikkeelle ja yhtäkkiä huomaan juoksevani ilman talutinta. Gini juoksee hetken rinnalla, kunnes tekee Patrikin ja Hukan ohitse ohitusliikkeen jatkaen samaa rinkiä etummaisena juosten. Kukaan ei valitettavasti saanut taltioitua kyykkyjuoksuani epätoivoisten anomusten saattelemana. Jälkeenpäin kuulin, että Leni oli nauranut tilanteelle polvistaan kiinni pidellen ja kysyi minulta voisiko enää mikään mennä enemmän pieleen kiittäen lopuksi päivän nauruista. "Saatte vielä yhden mahdollisuuden", ja ojensi KP:n. Naaman väri kävi varmaan kaikissa lämpimän punaisen ja kylmän violetin välimaastoissa, mutta jäähän sitä tuomarin mieleen näinkin omintakeisella keinolla. Onneksi Gini on niin ohjelmoitu kehäkettu että juoksi kehänauhojen sisäpuolella ilman avustusta eikä lähtenyt huitelemaan pitkin Areenaa.......

Vapaata esittämistä?

Hukka, Halla, Dalton, Gini kokoomakehässä

Jämptikehällä käytiin Peräkäälyn Millille himoamassa viimeistä sertiä kaksoisvalioitumisen toivossa, mutta PN3- sijoitus ei aivan riittänyt toivottuun tulokseen. Sen sijaan karhukoirissa Ullastiina Osama debytoi nuorten luokan kautta rotunsa parhaaksi kaikilla herkuilla. Molemmissa roduissa tuomarina toimi Tapani Pukkila.


Jospa tämä reissu oli totisesti vinkki siitä, että minun ei kannata Seinäjoen Areenalle astua tulevina vuosina. Vaikka kieltämättä en muista milloin olisin viimeksi jaksanut kelata näin pitkään jonkun näyttelyn tapahtumia näinkin huvittavassa mielessä hymyssä suin :-) Katsotaan tuleeko Jyväskylään kysyntää niin paljoa, että kannattaa lähteä. Mikäli ei tule, niin näemmä Messarissa arvon koiraväki!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Demon & Dura

Niin avasi Demonikin viimein sertitilinsä Sastamalassa 16.8. Lahtovaaran Riitan arvioimana :)
Lisäksi poju kävi kuvauttamassa koko luustonsa  erinomaisilla tuloksilla: Wild Whisper's Amaro



Dura se on kehittynyt sitten viimenäkemän. Kiva päästä kehään Seinäjoella neitokaisen kanssa.


tiistai 13. lokakuuta 2015

Monen viljan koiraharrastaja

Ajatteletko koskaan nukkumaanmennessäsi mihin nämä päivät oikein kuluvat? Vilkkaina kevätkuukausina touhutessaan kuin höyrypää, rupejaa loppukesästä mietityttämään että siinäkö se kesä menikin. Lumentulon voi melkein haistaa ja lehdet tippuvat puista. Entä rankaisetko itseäsi mielessäsi siitä, kun vapaapäivinä et saakaan mitään aikomaasi aikaiseksi? Oletko koskaan kuullut valituksia siitä, kun et pidä tarpeeksi yhteyttä tuttaviisi? "Olisi kiva nähdä...viimekerrasta on pitkä aika", kuuluu tuttu lause ainakin tähän suuntaan.



Aloitin työt Vetelissä toukokuun alussa ja muuttokuormani Halsualle tein muutamaa päivää aikaisemmin. Lokakuussa ollaan menossa ja tapahtumat vilisevät silmissä kuin tavarajuna.
Alkukesän sitä vain noitui kun ei saanut töiden päätteeksi ruokaa tehtyä, siivottua, taikka koirien kanssa touhuttua. Uuden rytmin löytäminen otti aikansa, jota jatkuva sairastelu hidasti. Näyttelyissä kyllä ravasin viikonloput ja taisimpa parit kurssitkin käydä vetämässä.  Ilmeisesti myös mätsäreissä tuomaroimassa.




Mutta koitti elokuu ja metsästysaika. Lähdin mukaan kyyhkynpyyntiin ensimmäisen haulikkoni kanssa. Tuli saalista. Alkoi koirien irtipitoaika. Miesystävältä löytyy ajokoiria. Niidenkin matkassa kuljen aina silloin kun parisuhdetta ehtii ylläpitämään. Naapurissa on dreeveri, jota on kuljetettu kaikki mahdolliset vapaapäivät tuolla onnettomissa maastoissa missä toivon mukaan sudet eivät lymyä. Satunnaiset jänis- ja kettuajot ruokkivat motivaatiota kököttää tuolla kannonnokassa aamunkähmässä. Ja onhan se luonto kaunis tähän aikaan vuodesta.





Koitti syyskuu ja ilmat viilenivät. Kaivelin rollaattorin taas varastosta. Koirat olisi saatava kuntoon, karvattomat ja lihaksettomat piskit aiheuttivat runsain määrin omantunnontuskia laiminlyöneelle omistajalle. Luojalle kiitos, ne alkavat näyttämään taas hyviltä omilta itseltään. Vaihdettiin ruokakin JahtiVahdista Boosteriin, karvan paranemisen ja paskan vähenemisen toivossa.






Alkoi koulu Perhossa. Onneksi vain muutama lähipäivä kuukaudessa, mutta senkin edestä kotitehtäviä. Saas nähdä tuleeko minusta koskaan valmista.

Naapurissa on sen dreeverin lisäksi aika monta spanielia. Amerikancokerspanielia. Joista viisi on näyttelyturkeissa. Ja voin kertoa että kerta kuussa pesu per/koira ei riitä.
  Viikonloppuna koittaa jenkkien club show. Olen siis asunut kaksi vuorokautta Riikalla ja Tuomaksella, A) koska spanieleita piti puunata n. kolme per päivä ja B) en ole ehtinyt näiden kiireiden vuoksi tekemään ruokaa saatika mökkiä lämmittämään, joten tämä täysylläpito pientä pesua vastaan on ainut vaihtoehto. Eka pesukierros vasta tehty ja tänään alkaa toinen kierros. Lauantaina kolmas ja sunnuntaina koittaa näyttely Lahdessa. Sitten alkaa viiden päivän työputki ja perjantain työvuoron jälkeen pestäänkin sekä hiskejä että spanieleita...


Näin kun tätä postausta rustaa ja kertoo asiat niin vain pintapuolisesti alkaa pikkuhiljaa itsekin ymmärtämään mihin se aika tosiaan on kulunut.
Tänään minulla on vapaapäivä. Olen syyllistänyt itseäni jo moneen otteeseeen tekemättömistä asioista mitä olin tälle päivää suunnitellut kuten poliisilaitoksella ja kaupassa käynti. Soitin kyllä yhdestä huskynartusta koirakuumehorkassani. Onneksi se ei ollut rekisterissä, tai muuten tuolla tarhassa olisi varmaan viides asukki.

Tekemättömistä asioista huolimatta heräsin seitsämältä ja kävin aamulla metsällä Upin kanssa. Lähden tämän  jälkeen ajamaan koirat n. 10km lenkille. Sen jälkeen menen pesemään naapuriin spanieleita. Tai juon kahvit ensin ja lähden sitten. Mutta olkoon tämä julkinen anteeksipyyntö ystäville ja vähemmän ystävällisille yhteydenpitämättömyydestäni. Enkä aina jaksa vastata puhelimeen, tai soittaa takaisin. Syyllistyn siihen aivan liian usein. Olkaa te armeliaampia itsellenne ja antakaa aikaa myös ympärillä oleville. Minulla on tapana kaupata vain ei oo:ta. Voisihan sitä vapaa-aikaa joskus käyttää enemmän itseensäkin, mutta kun koirat...
Ja sekin miksi aloin asiasta avautumaan...Oliko tämä sitten todistus muille vai itselle että ehkä täällä pienessä maailmassa saa jotain aikaiseksi vaikkei se siltä aina tuntuisikaan?

Pitänee lopettaa tämä kirjoittaminen ennenkuin menee absurdin taiteen puolelle :-D


Kyllä sitä ehtii valamiissa maailmassa.
Mukavaa syksynjatkoa lukijoille ja eritoten niille aktiivisimmille koiraimmeisille!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Näyttelyuutiset jälleen jälkijunassa



1.8. Kinnulassa käytiin nauttimassa pienen ryhmänäyttelyn tunnelmasta. Tuttuja olikin liikkeellä paljon ja näyttelyn BIS ehdittiin valita sopivasti ennen vesisateen alkua.
Lähdin näyttelyyn turistimielellä, mutta käteen tarttuikin nuori harmaahirvikoira uros Lehtikankaan Eetu, jolle näyttely oli ensimmäinen. Harmaita osallistui 13 kipaletta ja taso ei ollut kovinkaan huima. Näinollen Eetu nappasi SERTin  ja VSP:n osittain karvattomassa kunnossa. Tuomarina toimi Hannu Talvi.


Loppupäivä menikin lähinnä "apumiehenä" kehän laidalla. Pikapyrähdys käytiin ajokkiuroksen kanssa pyörähtämässä EH:n siivittämänä ja Tahkolan Janin & Jorman karhukoirakasvattajaryhmässä aina BIS3:ksi saakka. Näyttelyn kauneimman pestin veikin Janin upea karhukoirauros Rekku vaivattomilla liikkeillään ja ryhdikkäällä esiintymisellään.

Torpanniemen Muskan kansa kanssa kehänlaidalla

Joensuun kaksipäiväinen jäi välistä ainaisen sairasteluni takia. Harmitti vietävästi, mutta onneksi esittäjät löytyivät niitä tarvitsevilla. Kiitokset avuliaille handlereille!

29.8. Yppärissä järjestelyt olivat jälleen kerran moitteettomat ja sääkin suosi auringonpaisteen merkeissä.
Siperianhuskykehillä kävi kuhina, paljon oli tuttua sakkia paikalla. Huskyt arvosteli Hannu Talvi. Keni (Wild Whisper's Kenyon) sai tällä kertaa vain EH:n. Kiia (BH Red Caramel) ja Aava (BH Red Sabotage) siskokset saivat myöskin EH:t, Hukka (BH Flashback) varasertin ja Dalton (BH Livin' On A Prayer) ensimmäisen sertinsä tietysti ropin kera :) Kasvattajaryhmä räjäytti iltapäivän, sillä kennel Black Happies voitti BIS-kasviksen. Välissä kävin kehässä nuoren ajokoiranartun kanssa EH3- sijoituksella ja harmaja Karpaasin Raksu nappasi ensimmäisen sertinstä- sekin ropin kera.

Karpaasin Raksu NUO ERI1 SA PU1 SERT ROP, tuomari Sakari Poti

© PASADA KY
Kennel Black Happies BIS1-KASV, tuomari Sakari Poti
Kasvattaja: Kati Lahtinen, Kilpua
Kuvassa: Flashback "Hukka", Red Caramel "Kiia", Livin' On A Prayer "Dalton", Red Sabotage "Aava"
3.-4.10 vietettiin Forssassa ystäviemme luona ja mukanamme matkustivat ainoastaan Gini ja Wiima. Viikonloppuun mahtui runsaasti koirien puunausta, puunaussiideriä, naurua ja hyvää kotiruokaa. Patrikin enkkusetterit veivät tuplavoiton ja Petrin pk.mäyräkoira aloitti näyttelyuransa varasertin tuuletuksissa. Kotiinviemisiä ei meidän koissuille ollut, sillä Wiima nappasi elämänsä ensimmäisen H:n ja Gini lensi pihalle ERI2:lla ilman SA:ta. Hukka räjäytti potin, serteineen ja roppeineen josta ollaan hyvin iloisia. Tuomarin toimi Jaana Hartus jonka linja piti erinomaisesti, eikä tuomari tietääkseni ole aikaisemmin hiskejä arvostellut.

Wiima KÄY H, Gini KÄY ERI2

Mc Quinn's Hulalola ERI3 (pöydällä)
Happy Hullabaloo Drama Queen ERI2 SA VASERT

Pahoittelen surkastunutta kirjoitustaitoani, mutta en jaksa tehdä korjauksia. Lehmän paskanhaju taitaa turruttaa aivot. Eniveis ollaan menossa Seinäjoelle KV-näyttelyyn, joten toivottavasti siellä nähdään arvon koiraväki!