Tarkemmin itsestäni...
Sanotaanko, että koirahommat on se ykkösjuttu. Vetojutut, näyttelyt, mätsärit, junior handler, kotitottis, agility, jälki ja canicross. Siinäpä lajit mitä tulee osaa säännöllisemmin ja osaa hieman epäsäännöllisemmin harrastettua.
Koiraharrastuksiin voi myös vahvasti liittää valokuvauksen, koirat kun ovat suosikkikuvauskohteitani.. Toki
onhan mulla vielä jalkapallo/futsal, joskus punttisali. Siinäkin aikaa vierähtää viikosta lähemmäs kymmenen tuntia. Että silleen.
Rakastan suklaata ♥ Tykkään myös juhlimisesta, irrottelusta, tanssimisesta, hassuttelusta, laulamisesta, toisinaan myös lapselliseksi heittäytymisestä ja facebookista. Ja oon aivan neuroottinen keräämään koirantarvikkeita, näyttelyremmit on suosikkeja! Nyt musta on vielä tullut vannoutunut bloggeri!
Ihmiset sanoo mun olevan pessimisti. Oikeestaan se ei pidä paikkaansa, itse kuvailisin itteeni enemmän realistiksi. Niin ja jostain kumman syystä en voi sietää ylioptimisteja- en vaan tuu toimeen sellasten kanssa... Vanha rehti sanonta kuuluu "pessimisti ei pety", mut siis mähän oon realisti joten sanamuotoa voitais vaihtaa :)
Osaan mä olla iloinen ja nauravainenkin. Ihmiset toisinaan järkyttyy mun nauruäänestä, mutta ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt!
Oon myös ehdoton kompromissi ihminen. Aattelen enemmän järjellä kuin tunteella. Sitten mulla on erittäin omalaatuinen huumori, ei sitä kovin moni ymmärrä.
Käyn Oulaisten Lukiota ja oon jo pitkään miettinyt vaihtavani koulua. Tosin oon niin saamaton etten muistanut hakea mihinkään yhteishaussa. Enkä ois kyllä tiennytkään että mihin oisin hakenut. Joten kai mä vietän tuolla kidutuskammiossa sitten aikaa siihen asti kunnes saan sen kliseisen valkolakin päähän.
Vanhemmat on eronneet. Asun isän luona pikkuveljen kans. Mulla on kaks siskopuolta, molemmat päälle 30v. Nuorempi siskoistani asuu Oulussa ja ollaan tiiviisti yhteyksissä. Vanhempi sisko asuu sitten tuolla mehtän keskellä kera eläintarhan. Gini ja Wiima on sieltä lähtösin. Ja kaikki ollaan koiraihmisiä. Ainoastaan pikkuveljen allergia ohjas ja supisti rotuvalikoimaa aikoinaan aikalailla. Mut se ei haittaa sillä Se Oikea Rotu on jo löytynyt :)
Saas nähdä nyt kun tuolla tarhassa asustaa jo kolme koiraa, et miksei se neljäskin siihen menis. En nimittäin tykkää parittomista luvuista. Paitsi seiskasta, koska se on mun onnennumero. Aika näyttäkööt, hirmusesti tekis mieli ottaa lisää rekikoiria, mutta vähän tulevat opiskelut pistää kapuloita rattaisiin.
Ei mulla muuta jaariteltavaa ookkaan. Tai ois mutta ei ketään kiinnosta. Siispä jos mua näkee niin saa tulla nykäseen hihasta ja tulla tutustumaan :) Toivottavasti blogi on viihdyttävä, palautetta otan ilomielin vastaan!
